Perhetuttuun rakastunut ”Olen ansainnut tämän onnen”

Olin jatkuvasti huolissani, ja miehen ryyppyputket häiritsivät työssäkäyntiäni.

Päivi:

Olin antanut ex-miehelleni mahdollisuuden valita: minä tai viina. Olimme naimisissa kymmenisen vuotta, ja miehen juopottelu paheni vuosi vuodelta. Elimme lopulta täyttä kulissia, ja perhe-elämämme oli yhtä kaaosta.

Piilopulloja löytyi sieltä täältä, ja kotoa alkoi hävitä tavaraa. Mies myi jopa ovikellon seinästä, että sai ostettua viinaa. Yhtenä jouluna hän hajotti kaatokännissä vessanpöntön ja kolhi itseään.

Olin jatkuvasti huolissani, ja miehen ryyppyputket häiritsivät työssäkäyntiäni. Olin ihan poikki. Päivisin yritin luovia, öisin nukuin koiranunta.

Nelisen vuotta sitten mittani tuli täyteen. Päätin hommata oman asunnon ja muuttaa pois kotoa. Kerroin siitä miehelleni, mutta hän sanoi vain, että höpö höpö, et sinä mihinkään täältä pääse.

Timo:

Kamppailit pitkään toivon ja epätoivon välimaastossa. On kuluttavaa elää pitkään raas- tavan ristiriidan keskellä. Toisaalta et voinut tehdä päätöstä, ennen kuin olit itse siihen valmis. Hienoa, että se hetki tuli.

Alkoholismin kukistaminen on aina asianomaisen oma asia. Sitä ei voi kukaan toinen tehdä hänen puolestaan.

Päivi:

Perhehelvettimme keskellä ihastuin yhteiseen perhetuttavaamme. Hän tuli elämääni kuin tilauksesta.

Aviomieheni ja perhetuttu olivat olleet nuorempana treenikavereita. Mies kävi meillä välillä kylässä. Olin jo ensitapaamisella pitänyt hänestä.

Koska hän oli minulle kielletty hedelmä, annoin asian olla. Jokin hänessä silti viehätti: luonteen helppous, suora käytös, rehellisyys ja huumorintaju. Hän oli kaikkea sitä, mitä oma mieheni ei ollut.

Kiinnostus oli molemminpuolista. Ensi alkuun meitä yhdisti valokuvaharrastus. Mies kysyi, voisiko hän nähdä ottamiani luontovalokuvia. Lähetin niitä sähköpostilla. Löysimme heti saman aaltopituuden.

Timo:

Ehkä huomaamattasi sinussa alkoi orastaa toivo toisenlaisesta elämästä. Aloit vähitellen ajatella, että kenties sinullekin kuuluisi parempi elämä ja tasapainoisempi ihmissuhde.

Pikkuhiljaa aloit olla valmis ottamaan vastaan myös jotain hyvää, vastavuoroista ja arvokasta. Toivo teki sinussa työtään piilossa ja huomaamatta.

Päivi:

Yhteydenpitomme lisääntyi. Meistä tuli Facebook-kavereita. Iltaisin, kun oma mieheni kännäsi, viestittelimme toisen miehen kanssa somessa ja höpöttelimme mukavia.

Mies oli leski, ja myös hänellä oli tylsää yksin kotona.

Yhtenä iltana hän laittoi viestin, että oli lähdössä baariin. Hyppäsin suihkuun, meikkasin ja otin taksin. Kerroin miehelleni, mihin olin menossa ja kenen kanssa. Hän vastasi sohvalta, että pitäkää hauskaa.

Tapaamisessa meillä synkkasi. Baarikierroksen ja muutaman oluen jälkeen kävelimme yhdessä taksiasemalle. Hän meni kotiinsa ja minä omaani.

Kipinä oli kuitenkin syttynyt. Jatkoin perhetutun kanssa yhteydenpitoa ja baari-iltoja. Tutustuimme rauhassa toisiimme.

Timo:

Mietin miehesi tapaa suhtautua baariin lähtöösi. Saattaa olla, että hän oli tottunut pitämään sinua itsestäänselvyytenä. Kenties hänen ensisijainen mielihyvän lähteensä oli jo kietoutunut alkoholin ympärille.

Kerrot kauniisti, kuinka annoitte yhdessä uuden ystäväsi kanssa toisillenne mahdollisuuden tutustua rauhassa toisiinne ilman kiirettä. Kaikkiin addiktioihin, kuten alkoholismiin, liittyy usein tunne pakottavuudesta. Siihen kietoutuvat sekä itse addikti että hänen läheisensä.

Kykenitte yhdessä uuden ystäväsi kanssa rakentamaan jotakin erilaista. Suhteeseenne syntyi tilaa, avoimuutta ja vapautta. Ja siten myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Jälkikäteen olen nauranut, että taisin olla muiden silmissä vanha nainen hunningolla.

Päivi:

Molemminpuolinen ihastus syveni vähitellen. Emme vielä kertoneet toisillemme tunteistamme, mutta pientä vihjailua tuli puolin ja toisin. Sydämen kuvia sateli Facebookissa.

Suhde muuttui intiimimmäksi. Aloimme pussailla baarissa julkisesti. Päädyimme lopulta myös hänen asunnolleen ja vietimme yhteisen yön. Silloin tiesin, että tässä se on.

Pikkupaikkakunnalla puheet levisivät. En välittänyt. Jälkikäteen olenkin nauranut, että olin muiden silmissä vanha nainen hunningolla.

Ihmiset eivät oikeastaan ihmetelleet naimisissa olevan naisen suhdetta vieraaseen mieheen. Kaikki tiesivät, mikä tilanteemme oli kotona.

Kerran yksi aviomieheni kavereista kuitenkin soitti miehelleni ja kysyi, tietääkö hän, mitä kylillä tapahtuu. Mieheni soitti minulle baariin ja sanoi, että siellä kuulemma vaihdellaan suudelmia. Vastasin hänelle, että mitä se sinulle kuuluu. Olet menettänyt minut.

Timo:

Pystyit hienosti pitämään kiinni rajoistasi. Et päästänyt miestäsi saapastelemaan omalle tontillesi. Onnea siitä.

Onnistuit sanomaan selkeästi ja napakasti, mikä tilanne sinun kannaltasi on. Samalla annoit miehellesi mahdollisuuden ottaa vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan.

Päivi:

Kotona mies rupesi mököttämään ja jatkoi juomista, mutta ei ollut avoimesti vihainen. Uutta miesystävääni hän uhkasi vetää turpiin, jos vastaan tulee. Onneksi niin ei käynyt.

Kun mökötystä oli jatkunut tarpeeksi kauan, pakkasin tavarani ja muutin emännäksi uuden miehen taloon. Panin avioeron heti vireille.

Exä soitteli perään ja uhkasi tappaa itsensä. Jouduimme soittamaan pari kertaa poliisit. Jonkin ajan kuluttua exä kertoi vihdoin uskovansa, että olin tosissani. Hän vannoi rakkauttaan ja aneli minua takaisin kotiin. Se oli jo liian myöhäistä.

Irrottautuminen exästäni oli helppoa. Olin eronnut aiemminkin oltuani 20 vuotta narsistin kynnysmattona. En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että ihastuin ja lopulta rakastuin perhe- tuttuun. Ennemminkin tuntui, että nyt oli minun vuoroni.

Timo:

Olit oikeastaan eronnut miehestäsi jo kauan sitten. Vain kulissi oli enää jäljellä. Ilmaiset koskettavasti, kuinka sinuun kylvetty ja vaalimasi luottamuksen siemen oli jo kasvanut. Ajattelit tosiaankin: ”Nyt on minun vuoroni!”

Päivi:

En jaksanut enää välittää exästä. Olin kyllästynyt paapomiseen ja ajattelin, että iso mies pärjätköön yksin. Opin kantapääkorkeakoulussa, että alkoholistia ei voi rakastaa eheäksi.

Lähipiiri suhtautui uuteen suhteeseeni hyvin. Anoppini ymmärsi, ettei minulla ollut vaihtoehtoa. Exän entinen vaimo soitti ja sanoi ihmetelleensä, miten kestin niinkin kauan. Myös lapseni ja ystäväni tukivat minua.

Vapauduin täysin kaikesta vanhasta ja uskaltauduin elämään omaa elämääni. Kylillä onkin vitsailtu, että minä aloitin talonvaihtoviikot. Muutama muukin teki saman tempun.

Timo:

Osoitit muille, että muutos on mahdollinen. Että elämä voi tosiaan ottaa uuden suunnan. Vaikka sanotaan, ettei se vaihtamalla parane, joskus niin käy.

Usein ero käynnistää lähi-piirissä arvioinnin oman elämän ja parisuhteen tilasta. Joskus se johtaa eroihin, joskus omien valintojen lujittumiseen.

Päivi:

Olen löytänyt tasapainon. Enää ei tarvitse ylläpitää kulisseja. Olemme nykyisen mieheni kanssa tasavertaisia ja teemme asioita yhdessä. Kummankaan ei tarvitse piilotella, valehdella eikä paimentaa toista.

Rakastuminen tuli arjen mukana kuin varkain. Minulle rakkaus on sitä, että molemmat kunnioittavat toisiaan juuri sellaisena. Ilman tarvetta yrittää muuttaa toista.

Exän kanssa välit ovat kunnossa. Voimme soittaa, jos on asiaa. Emme tapaa, mutta törmäämme välillä kaupungilla. En ole hänelle katkera. Oikeastaan päinvastoin: hän opetti minua pitämään puoleni.

Mieheni kanssa vitsailemme, että menemme naimisiin vuonna 2024. Silloin olemme jo niin höperöitä, että molemmilla on joka aamu uusi puoliso vieressä. Voin sanoa aidosti, että kolmas kerta toden sanoo. Olen ansainnut tämän onnen.

Timo:

Kuulostaa siltä, että olet vuosien harhailun jälkeen löytänyt itsellesi kodin ja tasapainoisen elämän. Onneksi olkoon! Hienosti tehty.

Asiantuntija pari- ja perheterapeutti Timo Sampolahti.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti