Pienten lasten äiti on tyypillisin petetyksi tullut kumppani – Näin voit selvitä tuskaisesta uskottomuuskriisistä

Jaa kaverilleTilaa Seura
© iStock
Petetyksi tuleminen voi aiheuttaa traumaattisen kriisin. Uskottomuuden tuskallisesta läpi käymisestä huolimatta siitä voi kuitenkin selvitä.

Pettämisen paljastuminen on usein kokemus koko elämän pohjan pettämisestä. Uskottomuuskriisit ovat luultua useammin traumaattisia kriisejä, kertoo psykoterapeutti ja yhteiskuntatieteilijä Annikki Kaikkosen tutkimus. Se voi avata myös ihmisen aikaisempia traumakokemuksia.

Kokemuksen tuskallisuudesta huolimatta kriisistä voi kuitenkin selvitä.

”Arvioisin itse, että mitä useampaa selviytymiskeinokanavaa kriisin kokenut käyttää, sen parempi. Jos on vain yhden varassa, tilanne on huonompi”, Annikki Kaikkonen sanoo.

Puhuminen ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä

Puhuminen jäsentää tapahtunutta ja helpottaa oloa, mutta läheiset voivat auttaa myös muilla tavoilla. Läheiset voivat auttaa ajatusten suuntaamisessa muualle tai yksinkertaisesti vain olemalla läsnä.

On tärkeää voida kertoa kokemaansa yhä uudelleen. Kertomalla eheytyy. Selviytyminen on aktiivista suuntautumista tulevaan.

”Netissä on eniten eroryhmiä – petettyjen ryhmiä tai kriisiryhmiä on vähemmän. Verkossa tukinet.net hyvä sivusto, sillä siellä moderoidaan vastaukset ennen niiden julkaisemista”, uskottomuudesta tietokirjan kirjoittanut Tuija Säteri kertoo.

Myös läheisten tuki on tärkeää arjen sujuvuuden ja erityisesti perheen lasten kannalta. Jos epäilee kuormittavansa läheisiään liikaa, kannattaa harkita heidän tuen rinnalle muuta vertaistukea tai terapiaa.

Annikki Kaikkosen mukaan terapiasta on tullut ”uusi normaali”. Kokonaan maksutonta apua saa perheneuvoloista tai kirkon perheneuvonnasta. Myös Kelalta on voinut jo seitsemän vuoden ajan hakea tukea pariterapian kustannuksiin esimerkiksi masennuksen hoitomuotona.

”Vastaanotolleni ei ole tullut kukaan aiheettomasti tai yhtään liian aikaisin sen paremmin Helsingissä kuin Pohjois-Savossakaan”, psykoterapeutti Kaikkonen sanoo.

© iStock

Työ ja harrastukset vievät ajatukset muualle ja tuovat rutiinia

”Tällaisen kriisin kohdatessaan suomalainen monesti hankkii nukahtamislääkkeet ja menee töihin. Hän saattaa laihtua siinä samalla kymmenen kiloa, mutta työn teko ei katkea. Silloin selviydytään toiminnallisesti”, Annikki Kaikkonen kertoo.

Ihmisiä on monenlaisia. Kriisin keskellä voi lamaantua ja masentua vuoteen omaksi, toiset taas suorastaan ripustautuvat työhönsä. Monet Kaikkosen tutkimuksen haastateltavista kokivat työn pitävän heidän elämänsä kasassa, tuovan siihen järjestystä ja rutiinia. Töissä koettiin pystyvän elämään kuta kuinkin normaalia elämään, jopa nauramaan. Työn merkitys korostui myös Tuija Säterin aineistossa.

Myös harrastukset voivat ohjata ajatuksia muualle. Olisi tärkeää löytää harrastus, joka on itselle luontainen – oli se sitten lenkkeilyä tai musiikin kuuntelua.

”Petetylle voi tulla masennusmaisia oloja: mikään tunnu hyvältä ja on vain paha olla. Silloin olisi tärkeää toteuttaa ”omaa maailmassa olemisen tapaa” – jossain vaiheessa olo alkaa helpottua”, Tuija Säteri lupaa.

Henkisyydestä merkityksellisyyttä

Elämän perusarvot joutuvat puntariin, mikäli on kokenut, että elämältä on mennyt pohja ja merkitys. Kaikki, mihin on elämässä uskonut, voi mullistua täysin. Useimmat miettivät ankarasti, onko tapahtuneella ollut jokin syy tai tarkoitus, itsesyytökset voivat olla syviäkin.

”Ne, jotka kriisin jälkeenkin uskovat johonkin näyttävät selviytyvän paremmin. Moni löytää tulevaisuudelleen kiinnekohdan keskittymällä siihen, mikä olisi lasten kannalta parasta. Suomen tyypillisin petetyksi tullut kumppani on pienten lasten äiti”, Annikki Kaikkonen kertoo.

Aika auttaa, mutta pitää haluta toipua

Vaikka keskellä akuuttia kriisiä voi olla vaikea uskoa, että aika parantaa haavat, niin se lopulta kuitenkin tekee. Se, miten pitkä aika asian käsittelemiseen ja surutyöhön kuluu, on yksilöllistä.

”Toipumisen pituus riippuu kriisin sisällöstä ja siitä, minkälainen ihminen itse on. Vaikka olisi miten herkkä, kaikki toipuvat, mutta aika voi olla mitä tahansa muutamasta kuukaudesta vuosiin”, Tuija Säteri selittää.

Joskus ihminen itse voi myös jarruttaa paranemistaan.

”Ihminen voi myös jäädä uhrin tai marttyyrin rooliin. Hän ei itse sitä aina huomaa, mutta internetin palstoilla törmää heidän lähipiirin tukihenkilöihinsä, jotka ovat todella tuskastuneita. He ovat voineet vuosikaudet tukea henkilöä, jokaei edes halua ratkaista ongelmaansa.”

Ongelmat eivät ratkea itsekseen, vaan paraneminen vaatii sitä tukevia valintoja.

”Henkilö, jota puoliso petti toistuvasti vuosikaudet, kohtaa uuden uskottomuuskriisin aina kuin se olisi vasta ensimmäinen. Kun tilanne on jatkunut pitkään jo samana, läheisetkin alkavat jo kyllästyä”, Säteri selittää.

© iStock

Kannattaako yhdessä jatkaa?

”Uskottomuus on erojen tyypillisin syy. Toisaalta pettämisen tunnustamisesta huolimatta on pariskunnista vielä 60 prosenttia yhdessä vielä viiden vuoden kuluttuakin. Mikäli suhteessa pettämistä ei ole tunnustettu, vain viidennes pariskunnista on enää yhdessä”, Annikki Kaikkonen kertoo alan tutkimustuloksista.

Säterin mukaan petetyn selviämisen kannalta sillä ei ole juuri merkitystä, jatkaako pari yhdessä vai ei. Jos yhdessä jatketaan, on oltava valmis tekemään töitä tilanteen muuttamiseksi. Aina se ei ole helppoa.

”Parisuhteessa olevalla voi tulla takapakkeja. Petetty voi olla epävarma ja seurata kuin haukka puolisoaan. Kun puoliso menee esimerkiksi juhliin yksin, petetty voi ajatella, että pettäminenkin jatkuu”, Säteri selittää.

Pettäneeksi tulleen täytyy osoittaa olevansa jälleen luottamuksen arvoinen. Petetyn pitää puolestaan yrittää luottaa siihen, että toinen on muuttunut. Asiasta on tärkeä keskustella yhdessä, ja miettiä, mikä tilanteeseen johti.

”Pariskunta on selviytynyt kriisistä sitten, kun he ovat onnistuneet kertomaan riittävän samanlaisen tarinan siitä, miksi tämä kaikki juuri heitä kohtasi”, Annikki Kaikkonen tiivistää.

X