Puoliso haluaa pariterapiaan – Onko ero jo ovella?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pariterapiaa
Paljastaako parisuhdeterapiaan meno sen, että pari on eron partaalla? Vai hakeudutaanko terapiaan usein jo ennen todellista eron uhkaa?

Terapiaan hakeutuvat parit ovat vaikeuksissa, mutta eivät missään nimessä läheskään aina eron partaalla. Terapiaan hakeutumisen kynnys on laskenut merkittävästi vuosien aikana, eikä sitä nähdä enää häpeällisenä tai leimaavana.

Erityisesti nuoremmat parit hakeutuvat terapiaan yhä useammin ja yhä aikaisemmassa vaiheessa. Myös pariskunnat, joilla on lapsia, osaavat usein hakea ajoissa apua.

Uskottomuuskriiseistäkin voi suhde selviytyä

Vielä parikymmentä vuotta sitten terapiaan hakeuduttiin useimmiten vasta todellisen erouhan alla. Eropäätökseen oli ehkä jo kallistuttu, mutta haluttiin vielä mahdollisuus todeta, että suhteen eteen oli varmasti tehty kaikki mahdollinen.

Nykypäivänä eron partaalla olevilla pariskunnilla voi olla takanaan esimerkiksi pitkään jatkunutta uskottomuutta. Myös uskottomuuskriiseistä on kuitenkin mahdollista selviytyä yhdessä.

Onko puhumattomuus ja etääntyminen osa suhdettanne?

On tiettyjä tilanteita, joiden kohdalla pitäisi hälytyskellojen soida. Yksi näistä on puhumattomuus. Silloin arki usein toimii hyvin, lapset tulee hoidettua ja koti on siisti, mutta tunneasioista ei puhuta lainkaan.

Yleistä on myös arjen suorittamisen aiheuttama etääntyminen – kumpikin keskittyy vain työelämään, ja kotona kaikki huomio menee mahdollisesti lapsille. Tällöin parisuhde jää helposti sivuun ja tapahtuu tiedostamatonta etääntymistä, jota terapiaan hakeutuessa kuvaillaan usein sanoilla: olemme kuin kämppäkavereita.

Terapiaa kannattaa harkita myös, jos riitelytaidot ovat puutteelliset. Monien pariskuntien kohdalla riitely on tuhoavaa, vaikka sen pitäisi olla rakentavaa. Syyttelyn sijaan olisikin tärkeää puhua minämuodossa ja asettua kumppanin kanssa samalle tunnetasolle.

Parisuhde vaatii sataprosenttista sitoutumista

Parisuhde on sitä, että sitoutuu sataprosenttisesti kumppaniinsa. Se on toisen kunnioittamista ja arvostamista, kumppanuutta, läheisyyttä sekä ymmärrys siitä, että parisuhde ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Jos se tuntuu itsestäänselvyydeltä, on aika pysähtyä keskustelemaan, mitä meille on tapahtumassa ja mitä me voimme tehdä. Aina on mahdollista muuttaa omia toimintatapojaan.

Jokaisen pariskunnan pitäisi harrastaa tietynlaista armollisuutta kumppaniaan, mutta myös itseään kohtaan. Olemme kaikki keskeneräisiä. On tärkeää hyväksyä kumppanissaan myös kiukun ja väsymyksen tunteet – emme ole aina hyvällä tuulella, vaikka kuinka haluaisimme olla.

Ei ole turhaan olemassa sanontaa, jonka mukaan vihaisena ei saisi koskaan mennä nukkumaan.

Käsittelemättä jääneet riidat synnyttävät tunnelukkoja. Kun ne kerääntyvät, seurauksena on painekattila-efekti, jossa jokaisesta pienestäkin asiasta syntyy suuri riita.

Asiantuntija erityistason paripsykoterapeutti Marja Sieranoja.

Parisuhdeterapia

© anssi keränen

X