Vatsa turpoaa, ärtynyt suoli kipuilee ja pörisee – Helpottaako oloa FODMAP-ruokavalio?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ärtynyt suoli
© ISTOCKPHOTO
Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen, varsin ikävä vatsavaiva, johon ei ole parannuskeinoa. Yksi hoito tuo kuitenkin helpotusta: FODMAP-ruokavalio. Mikä se on, ja miten se toimii?

1. Outoja vatsavaivoja on joskus melkein kaikilla. Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymää ja mikä ei?

Tavallisia oireita ovat vatsakivut, vatsan turpoaminen, kaasunmuodostus sekä ripuli tai ummetus. Rajanveto on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Diagnoosin kriteerit ovat muuttuneet koko ajan tiukemmiksi: 1980-luvun kriteereillä 15–20 prosentille kansasta voitaisiin antaa diagnoosi, uusimmilla kriteereillä esiintyvyys on noin 2–4 prosenttia.

Ärtyneen suolen oireyhtymän, eli IBS:n diagnooseja voidaan joskus tehdä hätäisesti, ja ihmiset diagnosoivat sitä itsekin itselleen: ärtyväksi suoleksi saatetaan tulkita vaikkapa satunnaisia, viikon tai kaksi kestäviä lieviä vaivoja. Kaikki alkuperältään tuntemattomat vatsavaivat eivät kuitenkaan ole ärtyvän suolen oireyhtymää.

Kaikilla on joskus turvottelua tai lievää pieruvaivaa, mutta IBS:ssä ei ole kyse ohimenevissä vaivoissa.

Joskus hyvin lievät oireet tai ihan tavallinenkin suolen toiminta saattaa huolestuttaa ihmisiä. Lievä kaasunmuodostus ja turvottelu on kuitenkin lajillemme tyypillistä, normaalia elämän kirjoa.

2. Miten vakava terveysongelma on IBS?

IBS ei uhkaa henkeä, lyhennä elämää eikä johda mihinkään peruuttamattomaan muutokseen kehossa. Se ei lisää kroonisten tai vakavien sairauksien riskiä. Lievimmillään se on kuin tinnitus: ärsyttävä oire, jonka kanssa kuitenkin pystyy elämään täysipainoista elämää.

Joskus IBS:n oireet voivat olla kuitenkin hyvin vaikeita: IBS voi olla migreeniin, astmaan tai depressioon verrattava elämänlaadun heikentäjä ja oireilla yhtä voimakkaasti kuin haavainen paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti. Eli kyllä se voi aika paljon elämää haitata.

IBS aiheuttaa erittäin paljon lääkärikäyntejä ja kustannuksia. Noin puolet kolonoskopioista johtuu ärtyvästä suolesta.

3. Ärtyvää suolta pidetään joskus luulotautina. Onko se sitä?

Ei ole. Tutkimuksissa on havaittu, että IBS:ään liittyy monenlaisia vinoumia ja häiriötekijöitä ennen kaikkea suolessa, keskushermostossa ja kipuaistimuksessa.

IBS-potilaan suoli aistii kipua liian herkästi, ja varsinkin suolen venytys aiheuttaa kipua keskimääräistä enemmän. Ohutsuolen loppuosassa ja paksusuolessa on yliläpäisevyyttä, ja suoliston pinnasta on löydetty huomattavasti tavanomaista enemmän histamiineja tuottavia ja muita entsyymejä vapauttavia syöttösoluja. Suolen pinnasta välittyy enemmän erilaisia tulehdussytokiineja. Suoli on siis kaiken aikaa valmis ylireagointiin.

Myös maha-suolikanavan liike on erilaista: pienenkin ruokamäärän jälkeen suoliston voimakkaat refleksit voivat pakottaa nopeasti vessaan. IBS-potilailla on ongelmia myös pallealihaksen toiminnassa: kun vatsa turpoaa, pallealihas ei työnny ylös vaan läsähtää alas, jolloin vatsa laajenee voimakkaasti ulospäin.

4. Miten IBS:ää hoidetaan ruokavaliolla?

Hoitoa suunnataan oireiden mukaan. Perushoito on säännöllinen ruokailu: pienehköjä ruoka-annoksia, 5–7 ateriaa päivässä. Suuri ruokamäärä voi laukaista oireet.

Perusravitsemus pitäisi saada oikeille urille, ja hirveän epäterveellisiä ja rasvaisia ruokia ei saisi syödä kovin paljon. Kun nämä on hoidettu, voidaan siirtyä hienosäätöön – useimmiten FODMAP-ruokavalioon tai gluteenittomaan ruokavalioon.

FODMAP-ruokavaliota on melko paljon tutkittu maailmanlaajuisesti. Gluteenittomasta ruokavaliosta ei ole hyviä isoja tutkimuksia, mutta joillekin siitä voi olla apua.

5. Mistä FODMAP-ruokavaliossa on kyse?

On havaittu, että vatsaoireista kärsivillä ihmisillä on huono kyky sietää FODMAP-hiilihydraatteja. Ne ovat liukenevia, kuitumaisia aineita, jotka keräävät itseensä vettä ohutsuolessa ja tuottavat kaasuja paksusuolessa.

Tavallisia ruuan sisältämiä FODMAPeja ovat oligofruktoosi, oligogalaktoosi, inuliini sekä tietyt sokerialkoholit, joita on muun muassa sienissä, hedelmissä, purukumissa ja pastilleissa.

Kun suolen toiminta on muuttunut, kipuaistimus herkistynyt ja kaasunpoisto takkuaa, niitä ei pystytäkään käsittelemään. Vaivaan auttaa FODMAP-rajoitus.

6. Mitä FODMAP-ruokavaliolla vältellään?

Lista on pitkä ja hankala. FODMAPeja on niin monissa yllättävissäkin ruuissa, että ruokavaliomuutos kannattaa tehdä ravitsemusterapeutin kanssa.

Hedelmistä FODMAP-pitoisia ovat ainakin nektariini, aprikoosi, vesimeloni, päärynä, omena, luumu ja kirsikka.

Kasviksista vältettäviä ovat erityisesti kukkakaali ja eräät muut kaalit, palkokasvit, sipulit ja valkosipuli sekä artisokka. Viljoista vältetään ruista, vehnää ja ohraa.

FODMAPeja voi olla myös monissa proteiini- ja myslipatukoissa, kevytlimonadeissa, sienissä, agavesiirapissa…

7. Pelkkiä kieltoja! Saako mitään enää syödä?

Saa toki – ja kieltolistaakin tärkeämpää on hoksata, mitä kaikkea voi syödä. Vaikkapa kirsikan voi korvata kiivi, ananas, marjat, sitrushedelmät, viinirypäleet, passion, papaija tai hunajameloni.

Määräkin voi ratkaista: yksi kirsikka ei ehkä tee oireita, mutta kolmekymmentä onkin jo ongelma.

Uraudumme usein syömään vain tiettyjä ruokia, ja siksi kieltolista voi tuntua hurjalta. Mutta sallittuja ruokia on vaikka kuinka paljon.

FODMAP-rajoitusta noudattavan on tärkeää syödä terveellisesti, jotta hyvät suolistobakteerit saavat vaihtoehtoisia, niille sopivia kuituja ja terveyttä edistäviä aineita. Niitä on monissa rajoitukseen sopivissa kasviksissa, hedelmissä, marjoissa, siemenissä ja pähkinöissä.

Väitöskirjatutkimuksessani selvisi esimerkiksi, että mikrobeille on hyväksi esimerkiksi kuitupitoinen ruisleipä, josta FODMAPeja on vähennetty. Jos sellaista pystyy syömään, niin sekin auttaa suolistoa voimaan hyvin.

8. Onko FODMAP-rajoitusta noudatettava koko loppuelämän?

Ei missään nimessä. Rajoituksen ei myöskään tarvitse aina olla ehdoton, vaan oireet ratkaisevat.

Usein tehdään neljä viikkoa kestävä tiukan rajoituksen testijakso, jotta nähdään, auttaako dieetti yhtään. Jos olo helpottuu, ruokavalioon voidaan hiljalleen palauttaa vähän sipulia tai jotain muuta tälle henkilölle tärkeää ruokaa.

Ruokavaliota laajennetaan hiljalleen niin pitkälle, kuin oireet sen sallivat.

9. Terveyskeskuksesta neuvottiin vain lisäämään kuitua ja kasviksia. Mitä vikaa tässä ohjeessa on?

Se on aivan liian lavea ja voi johtaa jopa FODMAP-lähteiden lisäämiseen ruokavaliossa, jolloin oireet pahenevat. Esimerkiksi ruiskuidun lisääminen voi ehkä auttaa ummetukseen, mutta lisätä myös kipua ja turvottelua.

Lääkäreillä ei useinkaan ole uutta tietoa IBS-potilaille sopivista ruuista. Herkkävatsaiselle sopivia kuidunlähteitä ovat esimerkiksi kaura, kvinoa, tumma riisi, pellavansiemen ja psyllium.

10. Voisiko tervevatsaisellekin olla hyötyä FODMAP-ruokavaliosta?

Tervevatsaisen ei missään nimessä kannata rajoittaa FODMAP-hiilihydraattien saantia. Vaikka ne tekevätkin vaivoja herkkävatsaisille, ne ovat hyvin hyödyllisiä.

Kuidun tapaan käyttäytyvät hiilihydraatit toimivat prebiootteina eli paksusuolen hyödyllisten suolistomikrobien ruokana – ja sivutuotteena syntyy kaasua.

Pieni pörinä suolessa on terveen merkki ja kertoo vain siitä, että suoliston mikrobeilla on kaikki kunnossa. Siksi IBS:stä kärsivillekin suositellaan, että FODMAP-rajoituksesta voi luopua kokonaan oireettomien jaksojen aikana.

Asiantuntijana ärtyvästä suolesta väitellyt ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.

X