Rennot kotiasut

Jaa kaverilleTilaa Seura

Unohdetaan kiire, rentoudutaan ja levätään. Mukavan huolettomat olo- ja alusvaatteet lisäävät viihtyvyyttä.

Kotiasujen historiaa

Kotiasuista alettiin puhua vasta 1920-luvulla. Kotiasun luojana on pidetty amerikkalaista Claire McGardellia, joka suunnitteli denimkankaasta kietaisutakin. Sen suuriin taskuihin mahtui yhtä sun toista, esimerkiksi monet kodin siivoustarvikkeista. Jo kauan ennen McGardellin kotitakkia naiset halusivat kotioloissaan vapautua epäkäytännöllisistä ja ennen kaikkea epämukavista vaatteistaan. Usein kotiasuna oli väljä jakku, viitta tai puku, joka tosin puettiin korsetin päälle, mutta oli kuitenkin kankeaa katuasua mukavampi.

1700-luvun Ranskassa hienot naiset viettivät koko aamupäivän aamupuvuissaan eivätkä juuri nousseet vuoteestaan. Näihin enemmän paljastaviin kuin peittäviin asuihin pukeutuneena he ottivat vastaan niin ystävät, rakastajat kuin erilaisten tavaroiden kauppiaatkin.

Noina aikoina miesten rentoutuminen kotona alkoi peruukin riisumisesta. Herrasmiehen kireä takki vaihtui kotona tupakkatakkia muistuttavaan, mutta loisteliaampaan, brokadista tai muusta kullanhohtoisesta kankaasta valmistettuun versioon. Siirtomaaromantiikka toi muotiin ja miesten pukeutumiseen oman tuulahduksensa. Kotitakki muuntui aamutakkia ja kimonoa muistuttavaksi silkkitakiksi.

Ranskan keisarinna, espanjalaissyntyinen Napoleon III:n puoliso Eugenie (1826-1920) on päässyt historian lehdille myös aamupukunsa ansiosta. Pukua ompeli 36 naista – puolitoista vuotta. Hienoin Chantilly-pitsein ja runsain liehukkein somistettu vaate maksoi 35 000 sen aikaista frangia. Myöhemmin puku lahjoitettiin Marseille´hin Notre Dame de la Garde -kirkolle.

1900-luvulla porvaristokin halusi päästä osalliseksi aamun ja illan kotoisasta eleganssista. Kannustajana oli esimerkiksi Elegante Welt -lehti, joka vuonna 1919 opasti: ”On osoitus täydellisestäkulttuurin puutteesta laiminlyödä itseään tilanteissa, joissa ulkopuolisia ei ole katsomassa. Todellista kulttuuria nimittäin harjoitetaan poissa vieraitten katseitten ulottuvilta.”

Sana pyjama on kehittynyt intialaisesta, väljiä housuja tarkoittavasta sanasta páejama.

Kun englantilaiset siirtomaavallan aikaan kamppailivat tropiikissa reumatismia ja moskiittoja vastaan, paikallisten miesten käyttämät pussimaiset pitkät housut saivat heidät kehittelemään yöpaitansa tilalle ilmavan housuasun.

Vähitellen tämä uusi asukokonaisuus tuli tutuksi myös Euroopassa. Mutta suosio ei suinkaan ollut itsestään selvä. Pyjaman vastustajat haukkuivat sitä sutenööripuvuksi. Ja varsinkin naisten pyjama synnytti miesten vihanpurkauksia, esimerkiksi Berliner Illustrier kirjoitti vuonna 1925: ”Nyt riittää! Aluksi tämä oli vain kevyt ohi menevä oikku naisten muodissa, mutta tuntuuvähitellen muuttuvan yhä kiusallisemmaksi harharetkeksi. Järkevän miehisen maun on jo korkea aika saada sanansa kuuluville näin rumaa muotia vastaan.”

Toisaalta pyjaman edutkin huomattiin ja ilmoituksissa sitä kiiteltiin: ”Pyjama on välttämätön jokaiselle, joka joutuu keskiyön ja auringonnousun välillä liikkumaan suurten hotellien tai laivojen käytävillä.”

1920-luvun muodin poikatytölle pyjama oli kuin itsestäänselvyys. Olihan hän jo uskaltanut paljastaa lyhyiden hameiden kanssa pohkeensa ja hiuksetkin hän oli leikkauttanut lyhyeksi. Miksi hän ei olisi kelpuuttanut yöasukseen pyjamaa, eiväthän häntä hätkähdyttäneet edes kankaan maskuliiniset raidat. Mutta materiaalista ei tingitty, sen piti olla aitoa silkkiä.

Kolmekymmentälukua kohti mentäessä pyjama muuttui pehmeäksi, runsaaksi crepe de chine -unelmaksi, joka saattoi päätyä iltapukuna tanssiparketeillekin. On päätynyt kymmeniä vuosia myöhemminkin.

Aukolla vai ilman?

Miesten alushousumallistoissa korostuvat värikkyys sekä erilaiset kuosit, ruudut yhtenä suosikkina. Materiaaleina ovat elastiset trikoot, bokserimalleissa lisäksi kevyet puuvillakankaat. Aukottomien mallien suosio on yleistynyt ja tuntuvasti lisääntynyt. Aukollisia trikoomalleja sekä etuhalkiollisia kankaisia boksereita haluavat alusvaateosaston myyjän kertoman mukaan erityisesti iäkkäämmät miehet. Valinnanvaraa on myös lahkeissa, niiden pituudessa ja leveydessä.

Bambu on materiaalien uusi ympäristöystävällinen tulokas. Se sopii mainiosti varsinkin alusvaatteisiin ja sukkiin. Bambu tuntuu silkinpehmeältä, on antibakteerinen, hengittävä sekä lämpöä tasaava, koska imee ja haihduttaa kosteutta.

Beessiä ja punaista

Miksi pitäisit huonosti istuvia alusvaatteita? Hyvin istuvat saavat myös alusvaatteiden päälle puettavat vaatteet näyttämään hyvältä. Sekä naisten että miesten alusvaatemallistoissa on runsaasti valinnanvaraa monille eri vartalotyypeille.

Tänä syksynä rintaliiveissä ja pikkuhousuissa korostuvat erityisesti pitsit, väreinä esimerkiksi liilan ja punaisen eri sävyjä, yönsinistä sekä ruskean ja harmaan sävyjä. Itselleen sopivin malli ja koko löytyy varmimmin sovittamalla. Älä ujostele pyytää ammattitaitoisen myyjän apua.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X