Riikka hukkasi itsensä avioliitossa – Arki voimakastahtoisen miehensä rinnalla laukaisi masennuksen: ”En tykännyt enää itsestäni – millainen äiti ja ihminen minusta oli tullut”

Jaa artikkeliTilaa Seura
"Jäin pienten lasten kanssa kotiin ja pyöritin yksin arkeamme."
"Jäin pienten lasten kanssa kotiin ja pyöritin yksin arkeamme." © istockphoto
Riikka, 44, masentui, koska jäi parisuhteessa voimakastahtoisen miehen jalkoihin. Arki toi ikäviäkin yllätyksiä: "Häpesin sitä, että mieheni oli kiertänyt naisissa."

Riikalla on entisen puolisonsa kanssa yli 20 vuoden suhde. He alkoivat seurustella opiskeluaikoina, ja parin vuoden kuluttua mies kosi. Seuraavana vuonna Riikka muutti miehen perässä toiselle paikkakunnalle, ja vuoden päästä he avioituivat. Heillä ei ollut kummallakaan juuri aiempaa seurustelukokemusta. Vuodet vierivät, perhe kasvoi ja Riikka masentui. Tuli avioero.

Näin terapeutti Jenni Kiviniemi käy Riikan kanssa tämän elämäntilannetta läpi.

Perhe kaikki kaikessa alusta asti

Riikka:

Jo suhteemme alkuaikoina takerruin mieheeni: kaipasin syvempää yhteyttä häneen. Vaikka sitä ei koskaan syntynyt, sitouduin parisuhteeseemme. Kaipasin turvaa. Minulle oma perhe oli kaikki kaikessa jo silloin. Sen eteen olin valmis tekemään lähes mitä tahansa, jopa kadottamaan itseni.

Jenni:

Tarvitsemme yhteyttä toiseen ja tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Se mahdollistaa turvallisuudentunteen. Nämä perustarpeemme auttavat meitä voimaan hyvin ja ylläpitävät mielenterveyttämme. Ne pysyvät meissä läpi elämän.

Ymmärrän hyvin tarpeitasi, ja sitä, miksi olit valmis jopa kadottamaan itsesi. Asuit toisella paikkakunnalla ja olit ensimmäisessä parisuhteessa.
Sinulla oli kyky sitoutua toiseen. Oman perheen eteen moni on valmis tekemään paljon.

”Ennen lasten syntymää en vielä kokenut myötäileväni miestäni”

Riikka:

Huomasin jo varhain, että mieheni oli hyvin voimakastahtoinen. Hän tykkäsi viettää aikaa juhlimalla kavereittensa kanssa tappiin saakka. Koin, että se oli pois meiltä. Se aiheutti kitkaa välillemme.

Ennen lasten syntymää en vielä kokenut myötäileväni miestäni. Lasten tulo muutti kuvion. Mies ei ottanut vastuuta kotitöistä. Jäin pienten lasten kanssa kotiin ja pyöritin yksin arkeamme.

Mies oli yhä enemmän töissä. Lasten vuoksi olisin halunnut yhteistä aikaa myös omien vanhempieni kanssa, vaikka jouluna. Exä saneli toisin.

Jenni:

Lasten synnyttyä vastuu arjen asioista oli jäänyt hartioillesi. Toiveesi yhteisestä ajasta sukulaistesi kanssa oli ohitettu.

Parisuhteessa on hyvä pitää huolta siitä, että molemmilla on mahdollisuus omaan aikaan ja tilaan. Silloin voi ladata akkuja.

Oman ajan ja erillisyyden tarpeen määrä voi vaihdella huomattavasti kumppaneiden välillä. Tarpeista olisi hyvä keskustella avoimesti ja luoda pelisääntöjä, joiden puitteissa molemmat tulevat kuulluksi.

Jotta perhe-elämä toimisi, olisi pystyttävä joustamaan ja luopumaan joskus myös omista menoista.

Arki voimakastahtoisen miehen jaloissa oli liikaa. Riikka masentui.

Arki voimakastahtoisen miehen jaloissa oli liikaa. Riikka masentui. Matti Pikkujämsä

Arki käy raskaaksi – ”Aloin hukata itseäni”

Riikka:

Vaikka halusin olla lasten kanssa kotona, arkikuvio kävi vähitellen liian raskaaksi. Aloin kokea riittämättömyyttä.

Mies pakeni yhä enemmän töihin, myös matkatöihin. Olin kiukkuinen, kun mies kulki vapaasti ja minä olin jumissa kotona.

Aloin hukata itseäni. Minusta tuli vihainen. Koin, että mieheni ohitti minut täysin. Minua ei kuultu. Minua ei nähty.

Kun yritin avata suuni, mies jyräsi minut vahvoilla mielipiteillään. Vetäydyin ja vaikenin.

Jenni:

Lapsiperheen arki on raskasta. Varsinkin, jos toinen vanhemmista ei ole säännöllisesti jakamassa vastuuta. Kuulostaa siltä, että suhteenne ei ollut tasavertainen eikä tasapuolinen.

Turhautuminen ja se, ettei tilanteeseen löydy ratkaisua, nostatti sinussa ymmärrettävästi kiukkua ja lopulta vihaa. Vihan tunne tulee ikään kuin näyttämään, että tässä menevät rajani, en kestä enää.

Yritit kertoa kokemuksistasi, kuten on syytäkin. Valitettavasti sinua ei haluttu kuulla.

Riikka masentui, kun ei osannut käsitellä sisällään olevaa tuskaa

Riikka:

Rupesin antamaan pikkuhiljaa periksi: tein jatkuvia pieniä kompromisseja ja alistuin miehen tahtoon. Ohitin tuntemukseni ja tarpeeni. Samalla tunsin vihaa siitä, että en ollut oma itseni.

Aloin heijastaa pahaa oloani lapsiin, saatoin huutaa ja kiukutella heille. En tykännyt enää itsestäni: millainen äiti ja ihminen minusta oli tullut. Ahdistukseni syveni .

En osannut käsitellä sisälläni olevaa tuskaa. Heijastin sitä kodin lisäksi myös työpaikalleni. Lopulta masennuin.

Jenni:

Luovuttaminen ja tilanteeseen alistuminen ovat tavallisia reaktioita, kun omat voimat ja usko parempaan ovat vähissä. Etenkin silloin, kun muutos vaatisi paljon myös konkreettista työtä.

Turhautuminen ja pitkään jatkunut paha olo näkyvät meistä aina myös ulospäin, kuten myös sinun kohdallasi. Stressiherkkyys kasvaa, ja itseään on vaikeampi hillitä lasten tai työkavereiden seurassa.

Masennus on usein seurausta siitä, että joutuu elämään pitkään sietämättömässä tilanteessa.

Jennin vinkit

1. Ole armollinen itsellesi. Tee paljon sellaista, mistä nautit ja mikä tuo sinulle hyvää oloa.

2. Luota aikaan. Se todella parantaa haavoja yhdessä onnistumiskokemusten kanssa.

3. Anna itsellesi anteeksi se, että siedit huonoa kohtelua niinkin kauan.

Kun Riikka masentui, hän tuli myös raskaaksi. Kolmas lapsi toi toivon kipinän arkeen, mutta ristiriidat eivät parin väliltä hävinneet.

Kun Riikka masentui, hän tuli myös raskaaksi. Kolmas lapsi toi toivon kipinän arkeen, mutta ristiriidat eivät parin väliltä hävinneet. Matti Pikkujämsä

Apua perheneuvolasta – ristiriidat jatkuivat

Riikka:

Tiedostin, että tämä ei voi jatkua ja tarvitsen apua. Sain perheneuvolasta keskusteluapua. Työterveyspsykologi ehdotti, että ottaisin eron miehestäni. Tiesin, että siinä kohtaa se ei ollut ratkaisu.

Muutimme toiselle paikkakunnalle, ja aloin rakentaa siltaa takaisin itseeni. Halusin tietää, kuka olen.

Ennen muuttoa meille oli syntynyt kolmas lapsi. Koin onnea ja rakkautta. Masennus alkoi hellittää.

Halusin pitää kiinni suhteestamme. Ajattelin, että jos en pysty hyväksymään toista ihmistä sellaisena kuin hän on, en pysty hyväksymään itseänikään.

Ristiriidat jatkuivat silti. Mies saattoi vihjata, että miksi en voi pukeutua kauniimmin. Tai miksi en laihduta? Minussa nousi kapina.

Jenni:

Hienoa, että hait apua ja lähdit etsimään itseäsi. On myös hyvä kuulla, että koit vauvan tulon myötä onnea ja rakkautta, jotka eheyttivät masentunutta mieltäsi.

Yritit myös hyväksymisen kautta ratkaista tilanteen. Voimme aina esittää toiveita kumppanille, mutta emme voi muuttaa muita kuin itseämme.

Kommentoimalla ulkonäköäsi miehesi antoi sinulle lisäviestiä siitä, että et olisi riittävä omana itsenäsi. Hyvä, että sinussa nousi kapina. Raja oli ylitetty.

”Häpesin sitä, että mieheni oli kiertänyt naisissa”

Riikka:

Sitten sain tietää, että mieheni oli rakastunut toiseen naiseen. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli ollut aiemmin muitakin.

Ensin suhtauduin uutiseen rauhallisesti. Sitten nousi hirvittävä kostonhimo. Tapoin miehen naisystävän monta kertaa mielessäni. Olin täynnä vihaa ja katkeruutta.

Sitten nousi häpeä. Häpesin sitä, että mieheni oli kiertänyt naisissa. Häpesin myös itseäni. Häpeän jälkeen tuli suru itseni hylkäämisestä.

Avioeromme tuli voimaan viime keväänä. Hävettää myöntää, että kaikesta huolimatta olisin halunnut jatkaa.

Jenni:

Luottamuksesi oli petetty. Kuvaamasi kostonhimo, raivo ja viha ovat tuossa tilanteessa normaalia, kuten myös häpeä.

Sinun ei tarvitse hävetä mitään, koska tiedät, että tapahtunut ei ollut sinun syytäsi. On hienoa, että puhut asiasta. Häpeällä on tapana murtua, kun siitä puhutaan ääneen.

Ei ole häpeä sanoa, että olisit halunnut jatkaa suhdetta. Teillä oli pitkä yhteinen historia ja onhan exäsi myös lastesi isä.

”Pelkäsin hylätyksi tulemista”

Riikka:

Olen pohtinut, mikä sai minut ohittamaan itseni: pelkäsin hylätyksi tulemista. Ja hain näennäistä turvaa parisuhteesta.

Eron jälkeinen prosessi on vielä kesken. Kaipaan läheisyyttä, mutta en tiedä, uskallanko enää luottaa miehiin.

Olen oppinut arvostamaan enemmän itseäni. Kaikesta huolimatta koen olevani jo enemmän sinut kaiken suhteen, vaikka vielä on työtä itseni kanssa. Opettelen hyväksyntää.

Jenni:

Hylätyksi tulemisen pelko on niin iso asia, että se voi mahdollistaa oman itsen ohittamisen.Upeaa kuulla, että olet oppinut arvostamaan itseäsi. Ansaitset arvostusta koetun jälkeen.

Luottamus miehiin palautuu pikkuhiljaa. Aika ja onnistumiskokemukset yhdessä hyvien ihmisten kanssa auttavat.

Vaikka olet kokenut kovia, uskon, että pystyt vielä katsomaan taaksesi ja toteamaan: olen vahvempi kuin koskaan.

Auttoivatko neuvot?

Riikka:

Kiitos Jennille siitä, että hän korosti parisuhteeseen sitoutumisen kauneutta. Minussa vahvistui ajatus, että en sittenkään toiminut missään kohtaa väärin.

Anteeksi antaminen on vaatinut minulta äärimmäistä rehellisyyttä. Itseni arvostaminen ja armollisuus ovat vahvistuneet eroprosessin myötä.

Asiantuntija ratkaisukeskeinen terapeutti Jenni Kiviniemi.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 2/20.

Lue myös: Miksi ihmiset sinnittelet kurjissa suhteissa? Auttaako uskottelu, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi?

Lue myös: Tommi, 54, myi firmansa ja masentui – oloneuvostelu ei tuonutkaan onnellisuutta: ”Minulla ei ollut mitään muuta elämää kuin työ”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X