Seksielämä on kuollutta ja kemia kateissa, olisiko parempi erota? Asiantuntijat vastaavat

Mitä tehdä, kun parisuhteessa mikään ei tunnu enää miltään?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mitä tehdä, kun parisuhteessa mikään ei tunnu enää miltään?
(Päivitetty: )
Teksti:
Anna Muurinen

Anu ja Heikki avioituivat nuorina, vanhempiensa toivomuksesta. Kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan, annettiin nuoren parin hyvin selkeästi ymmärtää, että avioliitto olisi ainoa säädyllinen ratkaisu.

Nyt yhdeksän vuoden jälkeen parilla on kolme lasta ja oma talo – elämä on ulkoisesti mallillaan. Pariskunnan keskinäinen kemia on kuitenkin kateissa.

”Totta kai rakastan vaimoani. Mutta meillä ei ole minkäänlaista läheisyyttä eikä hellyyttä välillämme. Keskustelimme asiasta yhtenä iltana, ja jouduin itsekin myöntämään, että mikään ei tunnu enää miltään”, Heikki kirjoittaa.

”Seksielämämme on aivan kuollutta. Minun on aina ollut vaikea tyydyttää vaimoani, mutta nuoruuden innossa se ei muodostunut ongelmaksi. Nyt emme enää edes yritä, ja koen epäonnistuneeni miehenä. En edes muista, milloin viimeksi olisimme lähestyneet toisiamme siinä mielessä.”

Parin elämäntilanne, kiireinen lapsiperhearki ja suuri yhteinen talovelka, on ajanut puolisot kauas toisistaan. Tämä näkyy Anussa ärtyisyytenä ja sättimisenä. Heikki kirjoittaa saavansa kuulla kotona jatkuvaa arvostelua.

”Vaimoni satuttaa minua sanoillaan. Mutta kyllä molemmissa on samaa vikaa, me vain tiuskimme toisillemme.”

”En voi sanoa olevani onnellinen, mutten nyt aivan onnetonkaan. Rakastan perhettäni. Jotenkin olen vain havahtunut kaipaamaan toisenlaista elämää. En haluaisi kulkea päivästä toiseen aivan turtana”, Heikki sanoo.

Yhdessä rakennetusta elämästä lähteminen romuttaisi koko perheen arjen. Heikki tuntee vastuuta lapsistaan ja vaimostaan, mutta myöntää olevansa henkisesti hyvin väsynyt.

Ratkeaako tilanne vasta, kun jompikumpi päättää tehdä jonkin radikaalin liikkeen?

Uusi alku mahdollinen

Anu ja Heikki muuttuivat parista perheeksi molempien ollessa vielä nuoria. Lasta ei oltu ehditty vielä toivoa, kun seurustelukin oli vielä kovin alussa. Vanhempien puuttuminen asiaan vei pariskunnalta mahdollisuuden itse valita toinen toisensa puolisoikseen. Anu ja Heikki suorittavat hienosti vanhemmuuttaan, mutta sen keskellä suhde naisena ja miehenä on hukassa.

Pariskunnalla ei ole ollut seksuaalielämänkään puolella mahdollisuutta tutustua toisiinsa rauhassa ja opetella yhteistä intiimiyttä. Alkuajan rakastelut tapahtuivat Heikin innokkuuden voimalla ja voi olla, että Anu ei ole oikein koskaan päässyt löytämään omaa haluaan ja seksuaalista naiseuttaan. Alku oli hankalaa, eikä hän kokenut saaneensa tyydytystä.

Kun rakastelukerrat tuntuvat enimmäkseen turhauttavilta, on selvää, että niitä alkaa vältellä. Myös Heikin halukkuus on laimentunut. Vaikeudet vaimonsa tyydyttämisessä ovat tuoneet epävarmuutta hänen miehisyyteensä.

Anun ärtyisyys kertoo tyytymättömyydestä, ja Heikki on alkanut haaveilla toisenlaisesta elämästä. Molemmat kaipaavat muutosta. Olennaista olisi, että he voisivat jakaa keskenään ei vain tyytymättömyyttään, vaan myös toiveitaan ja haaveitaan.

Mikäli kahdenkeskinen keskustelu ei ota onnistuakseen, pariterapia voisi auttaa. Mikäli he tässä iässä olisivat valmiita valitsemaan toisensa uudelleen, voisi uusi tutustuminen ja sitä kautta rakastuminen olla mahdollista.

Paula Ruotsalainen, pari-, perhe- ja seksuaaliterapeutti, Vantaan seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus.

Toivoa vielä on

Keskinäinen kumppanuus on parisuhteen ”automaattinen ohjausyksikkö”, joka pitää suhteen oikeassa kurssissa. Anun ja Heikin suhteessa on ollut tekijöitä, jotka ovat vieneet paria yhä etäämmäksi toisistaan. Alun innostuksessa yhteistä kurssia jaksettiin pitää yllä, mutta nyt ei enää jakseta. Läheinen tunneyhteys on poissa.

Parisuhteen perusta on koettu suhteen turvallisuus – varmuus siitä, että on kumppaninsa silmissä rakastettu. Varmuus siitä, että toinen on valinnut juuri minut kumppanikseen, antaa parhaat edellytykset kohdata yhdessä arjen ulkoisia haasteita, samoin omaan elämään ja seksuaalisuuteen kuuluvia haasteita.

Anu ja Heikki ovat jääneet vaille sitä tukea, mitä he olisivat toisiltaan tarvinneet löytääkseen omaa miehuuttaan, naiseuttaan ja seksuaalisuuttaan. Tuloksena on tila, jossa kumpikin kokee epävarmuutta itsestään ja tyytymättömyyttä toiseen. Heikki kokee, että hän on epäonnistunut miehenä, kun ei ole voinut tyydyttää vaimoaan seksuaalisesti.

Molemmat kokevat jonkinlaista riittämättömyyden, epäonnistumisen ja arvottomuuden tunnetta. Todellisuudessa molemmat ovat arvostettavia ja rakastettavia ihmisiä.

Jotta pari voi löytää ansaitsemansa rakkauden ja läheisyyden, he tarvitsevat pariterapian antamaa tukea suhteensa hoitamiselle.

Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto.

X