”Siellä on nainen ratissa” – Ovatko naiset muka miehiä huonompia kuskeja?

Kun puhutaan niin sanotuista huonoista kuskeista, täytyy miettiä, mitä huonoudella tarkoitetaan: Onko huonoutta se, että joutuu onnettomuuksiin, vai ehkäpä se, että on epävarma liikenteessä?

Kertooko huonoudesta se, ettei osaa liikennesääntöjä, tai se, että ottaa riskejä?

Jotta oikeasti selviäisi, kuka on huonompi ja kuka parempi kuljettaja, pitäisi jokaisen kuskin pitkäaikaisesta liikennesuoritteesta laskea jonkinlainen keskiarvo. Sukupuolella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, eikä mikään todista oikeaksi väittämää siitä, että naiset olisivat miehiä huonompia kuskeja.

Tällaisten ajatusten viljeleminen kertookin enemmän möläyttelijästä itsestään kuin vallitsevasta tilanteesta.

Jos pelkkiä onnettomuustilastoja katsotaan, miehiltä pitäisi niiden perusteella kieltää autoilu kokonaan – miehet, ja erityisesti juuri nuoret miehet, ovat tilastoissa todella yliedustettuina.

Stereotyyppisen väittämän juuret juontavat kauas autoilun historiaan: vielä 1920-luvulla oli todella harvinaista, jos nainen ajoi autoa, ja Suomessakin naisten autoilu yleistyi vasta 1970-luvulla.

Osa naisten autoiluun liittyvistä asenteista voi olla edelleenkin yhteydessä tähän historiaan.

Autoilu on taito, jota ylläpidetään ajamalla

Jos ratin takana oleva nainen herättää negatiivista huomiota liikenteessä, syynä on useimmiten epävarmuus, joka johtuu liian vähäisestä ajamisesta.

Jos ajokortin saamisen jälkeen ajaminen on vain satunnaista tai esimerkiksi kumppani hoitaa kaiken ajamisen, paistaa liikenteessä ennen kaikkea kokemuksen puute – autoilukin on taito, ja sitä ylläpidetään ajamalla.

On hyvin tyypillinen näky, että juuri mies ajaa autoa ja nainen on pelkääjän paikalla.

Naisten tulisikin olla itse aktiivisia ja huolehtia omasta ajotaidostaan – se tuskin on minkäänlainen parisuhdekriisin paikka, vaikka vaimokin välillä hyppäisi rattiin.

Jatkuvan pelkääjän penkillä istumisen seuraukset voivat kostautua vanhemmalla iällä: jos kuskina toiminut mies sairastuu niin, että ei pysty enää itse ajamaan, joutuu nainen ratin taakse ikään kuin pakon edessä.

Ajotaito on henkilökohtainen asia

Pelkääjän paikalta ohjeistaminen on varsin yleistä yhtä lailla naisille kuin miehillekin.

Ajotaito on hyvin henkilökohtainen asia lähestulkoon kaikille, joten ajamiseen puuttuminen voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Olisikin hyvä miettiä, kannattaako aivan jokaisesta asiasta sanoa, ja mitkä ovat niitä oikeasti tärkeitä asioita, joita yrität opettaa: iskostatko kuskille omia ajotottumuksiasi, joita haluat hänen toistavan, vai onko oikeasti kyse esimerkiksi jostakin liikennesäännöstä tai taidosta, jota toinen ei osaa?

Myös kuljettajan pitäisi olla valmis ottamaan palautetta, jos joku sanoo, että näin ei saa tehdä tai tämä on vaarallista.

Asiantuntijana Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen.

© ANSSI KERÄNEN