Mitä tehdä, kun sisarkateus riivaa vielä aikuisena? Riitaa pukkaa, kun yhteistä lapsuutta yrittää muistella yhdessä

Kaarinalla ja Johannalla on neljä vuotta ikäeroa. Se on melko iso ikäero, joka asetti isosisko Kaarinan lapsena rooliin, jossa hän sai helpommin päättää leikeistä.

Toisaalta Kaarina joutui usein vahtimaan pikkusiskoaan, kun molemmat vanhemmat olivat vielä iltapäivällä töissä, ja Johanna hyvin pieni koululainen.

Kaarina olisi siinä vaiheessa lähtenyt mieluummin omien kavereiden kanssa ulos, mutta piti aina pikkusiskostaan huolta.

Jollain tavalla isosiskon ja pikkusiskon rooli on jäänyt edelleen päälle.

Johanna ja Kaarina eivät voi yhdessä muistella lapsuuttaan, vaan pikkusisko Johanna kokee edelleen olevansa jollain tavalla vähempiarvoinen kuin isosiskonsa.

Johannan mielestä Kaarina sai esikoisena enemmän huomiota vanhemmilta. Nämä toteuttivat kärkkäämmin Kaarinan toiveita.

Usein Johannalle sanottiin, että saat sitten samat asiat isompana. Mutta kun muutama vuosi kului, lupaukset jäivät toteuttamatta.

Johanna ei koskaan päässyt samalle kielikurssille kuin siskonsa. Myös Interrail-rahat jäivät saamatta.

Toisaalta Kaarina muistaa oikein hyvin, että Johanna sai usein opiskeluaikana äidiltä vuokrarahat tililleen, kun Kaarina oli joutunut käymään aina töissä opiskeluaikana.

Kaarinan mielestä Johannan juuttuminen vuosikymmenten takaisiin unohduksiin on lapsellista. Hän ei edes usko, että vanhemmat ovat lellineet häntä yhtään sen enempää kuin Johannaakaan.

Sisarukset eivät pysty katselemaan edes vanhoja valokuvia yhdessä, sillä niistä syntyy helposti erilaisia muistikuvia, joista tulee riitaa.

Miten Johanna ja Kaarina voisivat saada sisarsuhdettaan toimivammaksi?

Asiantuntija vastaa: Kumpikaan ei ole syyllinen

Sinä ja siskosi olette jumissa keskinäisessä suhteessanne.

Toimimattoman vuorovaikutuksen pysäyttämisen ensimmäinen askel on tehdä se näkyväksi. ”Näin meille käy, sinä toimit tietyllä tavoin, minä vastaan siihen tietyllä tavoin, ja negatiivinen kehä on käynnissä.”

On tärkeää oivaltaa, että kumpikaan ei ole valinnut tulla isosiskoksi eikä pikkusiskoksi. Siinä mielessä kumpikaan ei ole syyllinen tilanteeseen.

Mikä on suuttumuksen takana oleva tunne?

Koet toisen väheksyvänä ja sinulle herää suuttumus häntä kohtaan. Sen alla oleva tunne voi olla avuttomuuden ja arvottomuuden tunne.

Tai tarve puolustaa omaa itseä, omaa arvoa, omaa itsemääräämisoikeutta. Onko siellä tieto jostain oman itsen kohtaamattomasta kehitystehtävästä?

Haasteena on, että joudutaan kehän vetämänä ahdistuksen, suuttumuksen tai täydellisen avuttomuuden valtaan.

Jos voit tutkia tunteitasi, voit havaita, että et olekaan avuton ja arvoton.

Mitä vahvemmilla olet oman itsesi kanssa, sitä paremmin voit ylläpitää riittävän rakastettavaa kuvaa itsestäsi ja maailmasta.

Tee edes tämä: Tehkää puhumalla näkyväksi se, että teidän välillänne on negatiivinen kehä, ja että se johtuu ikäerosta, jolle kumpikaan ei ole voinut mitään.

Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto