Avioliitto parani vasta eron jälkeen – Tuula ja Panu muuttivat takaisin yhteen: ”Kumpikin oli valmis oppimaan toisen ajattelutavasta uutta”
Erityisherkän Tuula Ronumäen piti erota miehestään ennen kuin he oppivat ymmärtämään toisiaan ja erilaisia toimintatapojaan.
Erityisherkkä Tuula Ronumäki ja hänen miehensä Panu ovat joutuneet opettelemaan, miten toinen ajattelee ja toimii.
Kun hillitty ja hienovarainen Tuula tapasi Panu Ronumäen lähes parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran, hän ihastui miehen ulospäinsuuntautuneeseen luonteeseen ja rentoon olemukseen.
Suhde alkoi nopeasti, ja Tuulan ja Panun luonteet tuntuivat täydentävän hyvin toisiaan. Erityisherkkyydestä ei siihen aikaan Suomessa tiedetty vielä mitään. Tuula ajatteli, että kyseessä olivat vain tavalliset luonne-erot.
Yhdeksän vuotta sitten perheeseen syntyi esikoinen ja pari vuotta myöhemmin kuopus. Pikkulapsiarki tuli Tuulalle yllätyksenä. Molemmat lapset olivat koliikkivauvoja, minkä takia yöunet jäivät vähiin. Lisäksi päivittäisen touhuamisen määrä kiristi pinnaa ja vei voimia.
”Arjen pyörittäminen tuntui minusta todella raskaalta. Vaikka pikkulapsiarki on varmasti aina hektistä, muut näyttivät pärjäävän pienten lasten kanssa paremmin. Ihmettelin, miksi minulla oli niin vaikeaa.”
Molemmat pojat olivat huonoja nukkujia vielä koliikkivaiheen jälkeenkin. Arjesta tuli rutiinia, jota Tuula ja Panu pyörittivät parhaansa mukaan. Kummankin voimat kuitenkin ehtyivät, eikä parisuhteelle jäänyt aikaa.
”Aloimme riidellä paljon, eikä kumpikaan jaksanut venyä ymmärtämään toisen näkemyksiä. Lopulta päätimme erota”, Tuula, 43, kertoo.
Neljä vuotta sitten pari erosi. Kolme vuotta sitten he palasivat yhteen.
Oivallus eron jälkeen
Vähän ennen eroa Tuula oli ensimmäisen kerran lukenut lehdestä erityisherkkyydestä ja tunnistanut itsensä heti. Helposti kuormittuva, paljon aistiva ja rauhaa rakastava kuvaus sopi häneen täydellisesti.
”Siihen asti olin luullut, että kaikki muut aistivat maailmaa samalla tavalla kuin minä ja olin ihmetellyt heidän käytöstään. Vasta kun aloin ymmärtää, että koen asioita eri tavalla kuin muut, aloin ymmärtää itseäni.”
Eron jälkeen lapset asuivat vuoroviikon äidin ja isän luona. Tuula sai ensimmäisen kerran moneen vuoteen levättyä kunnolla ja samalla aikaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen. Hän etsi erityisherkkyydestä lisätietoa kirjoista ja netistä. Hän alkoi ymmärtää, miksi hänelle oli erityisen tärkeää saada omaa aikaa.
”Koska aistin paljon, tarvitsen aikaa asioiden prosessoimiseen. Oivalsin, etten ollut osannut kunnolla vetää rajoja, vaan olin koko ajan ollut oman jaksamiseni äärirajoilla.”
Vähitellen Tuulan voimat palautuivat, ja hän sai etäisyyttä eroon johtaneisiin tapahtumiin. Panu mietti samaan aikaan omaa osuuttaan eroon. He päättivät keskustella asioista rauhassa. Tuula kertoi herkkyyteen liittyviä oivalluksiaan. Panu taas tunnusti, että olisi kaivannut enemmän parisuhdeaikaa.
”Panu on meistä kahdesta romanttisempi. Hän tarvitsee halailua ja pussailua vielä enemmän kuin minä. Ylikuormittuneena en yksinkertaisesti pystynyt venymään siihen.”
Ymmärrystä molemmin puolin
Kun eroa oli kestänyt vuosi Tuula ja Panu päättivät muuttaa takaisin yhteen. Kumpikin oli valmis oppimaan toisen ajattelutavasta uutta. Panu luki erityisherkkyyttä käsitteleviä kirjoja ja lehtijuttuja.
”Aikaisemmin minulla oli tunne, ettei Panu nähnyt ja kuullut minua. Kun palasimme takaisin yhteen, hän alkoi huomioida minua eri tavalla. Jos hän huomaa, että arki kuormittaa minua, hän saattaa esimerkiksi tulla halaamaan”, Tuula kertoo.
Yhteenpaluun jälkeen Tuula ja Panu ovat hioneet suhteen kulmia pehmeämmiksi. Kumpikin on valmis ottamaan toista enemmän huomioon, muttei oman jaksamisensa kustannuksella. Panulle asioista puhuminen ja höpöttely esimerkiksi työpäivän tapahtumista on tärkeämpää kuin Tuulalle.
”Minä en ole yhtä puhelias, enkä aina jaksa ottaa kaikkea puhetta vastaan. Koen sen kuormittavana. Yritän kuitenkin muistaa, että se on Panulle tärkeää.”
Tuula on kiitollinen siitä, että Panu on oppinut ymmärtämään hänen oman ajan ja tilan tarpeensa.
Panu myös hillitsee liiallista ärsyketulvaa, jos huomaa sen rasittavan Tuulaa liikaa.
”Poikamme ovat tällä hetkellä siinä iässä, että heillä on koko ajan jotain kysyttävää minulta. Jos Panu näkee, että alan väsähtää, hän sanoo usein pojille, että antakaa äidin olla hetki rauhassa”, Tuula sanoo.
Tuula on kiitollinen siitä, että Panu on oppinut ymmärtämään hänen tarpeensa saada omaa aikaa ja omaa tilaa. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Suhteessa hyödynnetään molempien hyviä puolia
Erossa vietetty aika opetti Tuulan näkemään parisuhteensa uusin silmin.
Nykyään Tuula näkee erityisherkän ja ei-herkän suhteen hyvänä yhdistelmänä. Parhaimmillaan suhteessa hyödynnetään kummankin hyviä puolia. Panun on helppo tehdä päätöksiä takertumatta yksityiskohtien pohdiskeluun, ja hän päästää nopeasti irti muiden ihmisten ilkeistä sanomisista.
Tuula taas voi hyödyntää tarkkavaistoisuuttaan ihmissuhteissa, joissa hän näkee nopeasti, jos jokin on vialla. Hän huomaa usein asioita, joihin muut eivät kiinnitä huomiota.
”Huomaan esimerkiksi heti, jos poikamme ovat sairastumassa tai Panulla on jokin ongelma. Erilaisissa ryhmissä huomaan myös helposti, jos ihmisten välillä on ristiriitoja.”
Tuulan herkkävaistoisuutta on hyödynnetty myös monissa käytännön asioissa. Kun perheen auto alkoi pitää omituisia kilinöitä ja kolinoita, Tuula huomasi ne ensimmäisenä.
”Panu ei edes kuullut kummallisia ääniä. Myöhemmin kävi ilmi, että autossa oli vika, joka piti korjata.”
Helpompi arjen pyöritys
Nykyään Tuula ja Panu pitävät huolta, että he ovat muutakin kuin vain äiti ja isä. Kumpikin saa toteuttaa myös muita rooleja. Erityisesti Tuula on opetellut vetämään rajoja.
”Pyhitän mahdollisimman paljon aikaa tyhjälle kalenterille. Kivatkin jutut alkavat viedä energiaa, jos niitä on liian paljon.”
Käytännössä Tuula sopii korkeintaan kaksi tai kolme menoa viikossa, nekin aina eri päiville.
Kun pojat menevät kavereidensa luokse, hän tekee jotakin itselleen mieluista, kuten lukee kirjaa tai menee ulos kävelylle.
”Nykyään jaksan arjen pyöritystä paljon paremmin kuin aikaisemmin.”
Myös parisuhde voi hyvin. Kumpikin tsemppaa toistaan ja yrittää ottaa huomioon toisen tarpeet, vaikka ne ovat erilaisia kuin omat.
”Teemme esimerkiksi voileipiä toisillemme tai lähetämme kesken työpäivän hymy- tai pusunaamoja. Otamme toisemme huomioon pienissä jutuissa”, Tuula kertoo.
Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 1/2018.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti