Eläkkeelle pääsy ei tuonut onnea - siitä alkoi rahariidat

Sitten matkustellaan ja nautitaan elämästä. Näin Pirjo ja Arvo suunnittelivat pitkään eläkevuosiaan. Toisin kävi.

Eläkkeellä tulot putosivatkin odotettua roisimmin. Arvo ja Pirjo ovat aina olleet yrittäjä, joiden pitää itse maksaa eläkemaksunsa. He eivät kuitenkaan koskaan tulleet maksaneeksi itselleen kunnollista eläketurvaa. Rahareikiä oli aina muitakin, ja eläke tuntui kaukaiselta. Nyt omista maksuista säästäminen on kostautunut.

Eläkkeellä ei olekaan varaa oikein mihinkään, vaikka Pirjo ja Arvo tekivät pitkää päivää koko työuransa. Rahatilanne tuntuu katkeralta ja aiheuttaa pariskunnan välille riitoja. Pirjon ja Arvon on pakko säätää, jotta rahat riittävät edes pakollisiin laskuihin. Matkustelusta on luovuttu kokonaan.

Pirjo ja Arvo syyttelevät toisiaan tekemästään virheestä. Työvuosina olisi kannattanut jättää ulkona syömiset ja rilluttelut välin ja säästää eläkemaksuihin. Kummankin mielestä vika on toisessa. Jos itse olisi päättänyt, olisi toiminut järkevästi, mutta toinen meni sitten tekemään tällaisen peruuttamattoman mokan.

Pirjolla ja Arvolla on sentään omistusasunto. Pirjo haluaisi myydä sen, hankkia tilalle halvan vuokra-asunnon ja lähteä asuntorahoilla reissaamaan maailmalle. Arvon mielestä se olisi kohtuutonta, sillä siinä tapauksessa heiltä ei jäisi mitään perintöä lapsille. Pirjon mielestä Arvo ei voi päättää näin isoa asiaa yksin, eikä estää Pirjoa matkustelemasta vaikka yksin, jos Arvo ei lähde mukaan perinnön takia.

Miten pariskunta voisi ratkaista rahahuolensa?

Kriisin ydin ei ole rahan puute

Pirjo ja Arvo kokevat, etteivät sijoittaneet riittävästi eläkemaksuihin. Kuitenkin suurin sijoitus, joka heiltä jäi tekemättä, oli sijoittaminen keskinäiseen suhteeseen.

Pariskunta teki työtä ajatellen, että eläkkeellä elämä antaa kaiken, mitä nyt jää saamatta. Kuitenkin suurin kertymä, mitä ihmiselle voi tulla, on hyvässä suhteessa syntyvä läheisyys – käsitys itsestä rakastettavana ja toisesta luotettavana, sitoutuneena kumppanina. Tunne siitä, että me olemme yhdessä.

Ihminen joutuu kehdosta hautaan kohtaamaan neljä teemaa: läheisyyden ja autonomian sekä suorittamisen ja avuttomuuden. Pirjo ja Arvo ovat olleet rinnakkaissuorittajia, elämä on rakentunut sen varaan. Hyvä läheisyys on jäänyt sivuun ja sitä kautta myös todellinen autonomia. Kun suorittaminen, päteminen sen kautta, on eläkkeelle siirtymisen myötä jäänyt elämästä pois, jäljelle on jäänyt viimeinen teema, avuttomuus ja sen seurauksena katkeruus. Ainoana lohtuna se, että on sentään joku, jota siitä voi syyttää: omaa kumppaniaan.

Erimielisyys elämän rahoittamisesta on tällä hetkellä kriisin aihe. Todellinen kriisi kaiken pohjalla on kuitenkin kysymys siitä, oletko sinä täällä minua varten vai joudunko olemaan yksin tässä maailmassa, jollain tavoin hylättynä, jätettynä, tarpeettomana – arvottomana.

Tätä sisäisen maailman arvottomuuden, vaille jäämisen tunnetta voi tietenkin lievittää sillä, että seikkailee ulkoisessa maailmassa. Silloin ei tarvitse kohdata omaa itseään, tyhjyyden tunnettaan, masennustaan ja keskinäisen läheisyyden puuttumista.

Ihminen voi hakea hyvää oloa keskinäisestä suhteesta, ulkoisesta maailmasta, sisäisestä maailmasta. Hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän paras pohja – tunne siitä, että on toiselle merkittävä, me kuulumme yhteen.

Jos Pirjo ja Arvo pystyvät ratkaisemaan hyvän keskinäisen suhteen puuttumisen vaikkapa pariterapiassa, he pystyvät yhdessä päättämään, miten ja millä resursseilla he seikkailevat vaikkapa matkustamalla ulkoisessa maailmassa.

Keijo Markova pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto

Lue myös:

Aikuinen lapsemme kuluttaa rahamme – mikä neuvoksi?

Eläkkeelle pääsy aiheutti parisuhdekriisin