Jouluilo pilalla: Aikuiset lapset eivät tule kotiin äidin luokse, vaan haluavat viettää joulun perheidensä kanssa

Anja on järkyttynyt. Hänelle ei ole tulossa yhtään jouluvierasta. Joulu pitäisi osata viettää kahdestaan Olavi-miehen kanssa. Tämä on ensimmäinen joulu, kun lapset edes ehdottavat moista.

Lapset perustelevat omissa oloissa vietettävää joulua helppoudella. Ei tarvitsisi matkustaa montaa sataa kilometriä. Heillä on kuulemma tulossa mukava perhejoulu ilman vanhempiaankin.

Tytär suunnittelee leipovansa opiskelijakämpässä poikaystävälleen.

Poika toteuttaa vaimonsa kanssa kaikki perinteet kotonaan, jotta lapset saavat mahdollisimman kivan joulun. Pojan mielestä joulu olisi ennen kaikkea lapsille mukavampi ilman epämiellyttäviä ajomatkoja.

Anja ei osaa suunnitella joulua nyt ollenkaan. Miksi paistaa pipareita, jos kukaan ei ole tulossa niitä syömään?

Anja on nauttinut aikaisempina vuosina joulun järjestämisestä, vaikka se onkin vienyt aina tuhottomasti aikaa. Nyt hän on saanut karvaasti todeta, ettei kukaan ole tainnut koskaan arvostaa hänen vaivannäköään.

Olavi yrittää kyllä lohduttaa, että hän pitää todella paljon Anjan jouluruoista. Kyllä hänelle voi kokata. Mutta Anjasta vaivannäkö tuntuu nyt turhalta. Samanlainen päivähän joulu on kuin kaikki muutkin, jos he kaksi vain jakavat pöydän antimet niin kuin jokainen muukin päivä.

Erityisen paljon Anjaa loukkaa, ettei hän saa nähdä jouluna lapsenlapsiaan.

Olavi yrittää ylipuhua lapsia perumaan itsekkäät suunnitelmansa ja ottamaan äitinsä tunteet huomioon. Tämä näyttää kuitenkin toivottomalta, sillä lapset painottavat, että he joutuvat siinä tapauksessa matkustamaan myös pitkän matkan päähän anoppiloihin.

Olisiko jouluriidasta löydettävissä sopu?

Oikeus omaan jouluun

Anjan ja Olavin aikuiset lapset ovat ilmoittaneet alkavansa viettää omat joulunsa. He ovat uskaltaneet tehdä tämän, vaikka ovat tienneet sen aiheuttavan paljon mielipahaa. Kun uudet sukupolvet pistävät perinteet uusiksi, loukkaantumisilta ei aina vältytä.

Yhteisöllisen joulun järjestäminen kaikkine vaivannäköineen on ollut Anjan hieno tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Vastineeksi hän on saanut kokea itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Joulunlaittoon on sisältynyt paljon vahvoja tunteita ja perinteiden kunnioittamista. Sen vuoksi joulun järjestäminen on ollut Anjalle niin merkityksellinen asia.

Tämä on ollut Anjan käsitys oikeasta joulusta. Nyt kun on esitetty uusi tapa, se tuntuu itsekkäältä ja loukkaavalta. Olavikin on joutunut ikävään välikäteen: hänet on valjastettu maanittelijaksi.

Kun jokin asia on itselle hyvin tärkeä, voi olla vaikea ymmärtää, etteivät läheiset jaa samaa intohimoa. Kun Anjan paha mieli vähän hälvenee, hän voi miettiä asiaa lastensa kannalta. He eivät toimi näin pahuuttaan tai ilkeyttään. Heillä on omat parisuhteensa ja perheensä. He luovat uusia perinteitä omissa perheissään. Heillä on siihen täysi oikeus.

Välimatkat kahteen mummolaan voivat olla varsin pitkät. Lapsuudenkoti ei tunnu aikuisesta lapsesta enää kodilta. Sinne tullaan vieraaksi. Monen päivän oleilu toisten nurkissa ei välttämättä houkuta. Myös vävyillä ja miniöillä on omat mielipiteensä. Joulu omassa kodissa puolison ja lasten kanssa voi olla odotettu rauhoittumisen hetki.

Anja ja Olavi voisivat miettiä uusia tapoja viettää joulua. Voisivatko he pistäytyä lastensa luona? Onko jotain muita sukulaisia tai yksinäisiä ystäviä tai tuttuja, joita voisi kutsua yhteisen pöydän ääreen?

Anja voi olla tyytyväinen lastensa avoimuuteen. He ilmaisivat suoraan ja ajoissa omat toiveensa. Olisiko Anjalla ollut parempi mieli, jos lapset perheineen olisivat tulleet vastentahtoisesti joulunviettoon? Avoin ja rakentava keskustelu on tärkein avain toimiviin suhteisiin.

Minna Oulasmaa, Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija ja mummi

Lue myös:

Vietetäänkö joulu kotona vai sukulaisissa? Näin ratkaiset ristiriidan

Stressaako joulu? Poimi talteen vinkit leppoisampaan aattoon