Kirsi löysi isänsä Kuubasta: ”Tunnen itseni vihdoinkin kokonaiseksi”

Kirsi Ikonen löysi kadonneen isänsä Kuubasta. Lue ensin, miltä se tuntui ja sen jälkeen juttu siitä, mitä hänelle kuuluu nyt.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vuonna 2012 Kirsi vei Kuubaan myös poikansa Vilin (vas.). Kuvassa Kirsin veli Alexis ja hänen tyttärensä Helen.

Kirsi Ikonen löysi kadonneen isänsä Kuubasta. Lue ensin, miltä se tuntui ja sen jälkeen juttu siitä, mitä hänelle kuuluu nyt.
(Päivitetty: )
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Riihimäkeläisen Kirsi Ikosen, 50, elämästä katosivat synkät sävyt, kun hän tapasi ensimmäisen kerran isänsä.

Tunteikas kohtaaminen oli Havannassa huhtikuussa 2010.

Kuubassa Kirsi pääsi eroon kielteisistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Hän sai vastauksen moneen mieltään painaneeseen kysymykseen.

”Isän tapaamisesta alkoi elämäni palapelin rakentuminen. Nyt se on kokonainen ja täydellinen. Tunnen ensimmäisen kerran olevani omissa nahoissani.”

Kirsin äiti Tuula ja isä, kuubalainen Rolando Lavastida kohtasivat Suomessa vuonna 1962 Maailman nuoriso -festivaaleilla. Festivaalin jälkeen 25-vuotias Rolando palasi Kuubaan. Hän ei koskaan nähnyt lyhyestä suhteesta syntynyttä tytärtään.

Kirsin äiti kirjoitti isälle tyttären kuulumisia ja lähetti valokuvia. Yhteys katkesi Kirsin päästyä ylioppilaaksi.

Vuonna 1996 Kirsi löysi isänsä uudelleen kansainvälisen Punaisen Ristin Ystävää etsimässä -palvelun kautta. Hän sai sekä yhteyden isäänsä että tiedon kahdesta veljestään, itseään kahdeksan vuotta nuoremmasta Ernestosta ja 14 vuotta nuoremmasta Alexiksesta. Alkanut kirjeenvaihto tyrehtyi kuitenkin pian osoitevirheeseen.

Kun Kirsi lähti vuonna 2010 mukaan Kadonneen jäljillä -ohjelmaan, hän varautui kuulemaan isänsä kuolleen. Tunnekuohu olikin melkoinen, kun hän tapasi isän sekä nuorimman veljensä. Ernesto sen sijaan oli loikannut Floridaan 15 vuotta aiemmin.

Odotettu sisko

Isättömyys oli piinannut Kirsiä koko hänen elämänsä ajan.

Ihonväriltään muita tummempaa tyttöä kiusattiin 1960-luvulla. Muita vilkkaampana ja välittömämpänä hän ei tuntenut oloaan täysin kotoisaksi suomalaisten sukulaistenkaan joukossa.

”Isän myötä pystyin liittämään kaksi erilaista puoliskoa itsessäni toisiinsa. Minusta tuli ehjä.”

Kirsi oli tuntenut isäänsä kohtaan jopa kalvavaa katkeruutta ja vihaa. Nyt hän tietää, ettei kivuitta säilynyt isäkään. Ei ollut helppoa elää tietäen, ettei pysty millään tavoin olemaan läsnä kaukana asuvan lapsensa elämässä.

”Isä kertoi olleensa täysin kädetön.”

Ainoana lapsena äitinsä, enonsa ja mummonsa kanssa kasvanut Kirsi sai tietää kuubalaisista veljistään vasta aikuisena. Sen sijaan hänestä puhuttiin aina Rolando Lavastidan perheessä.

Veljet olivatkin odottaneet Kirsin kohtaamista koko ikänsä. Jopa heidän äitinsä Glorian ensimmäisessä avioliitossaan saama poika pitää Kirsiä sisarenaan.

”Kuubassa ei ole veli- ja sisarpuolia, on vain veljiä ja siskoja.”

Kirsin isoäitikin odotti tapaavansa jonain päivänä suomalaisen lapsenlapsensa. Hän kuoli 97-vuotiaana vain muutamaa vuotta ennen Kirsin Kuuban-vierailua.

Kasvava perhe

Kuuban matkan jälkeen Kirsi kutsui ammattilaiskoripalloilijana uran tehneen Alexiksen Suomeen. Viisumin saaminen kesti niin kauan, että Ernesto ehti vierailla Kirsin luona parin viikon ajan vuoden 2011 vaihteessa.

Alexis saapui huhtikuussa 2011. Hän asui Kirsin perheessä, pelasi ToPo Akatemiassa ykkösdivisioonassa ja valmensi junioreita. Alexis olisi halunnut jäädä Suomeen pysyvästi, mutta ei saanut oleskelulupaa. Hän joutui palaamaan Kuubaan helmikuussa 2012.

Seuraavana kesänä Kirsi, hänen aviomiehensä Jukka ja pariskunnan poika Vili, nyt 15, vierailivat Kuubassa. Kirsi halusi ennen kaikkea, että Vili tutustuu isoisäänsä ja näkee omin silmin tämän kotimaan.

Isän ja veljien löytyminen on vaikuttanut koko Ikosen perheeseen enemmän kuin Kirsi osasi kuvitella.

”Ymmärrän nyt, miksi en muistuta isää ja vain vähän äitiä. Olen aivan Alexiksen näköinen ja luonteeltani kuin Ernesto”, toteaa Vili.

Kesän vierailun kohokohta oli Alexiksen tyttären ristiäiset, joissa Kirsi oli kummitätinä.

Seuraavaksi Kirsi toivoo tutustuvansa Erneston 17-, 14- ja 2-vuotiaisiin lapsiin.

Suuntana Florida

Kirsi pitää yhteyttä isäänsä pääasiassa tekstiviestein. Puhelut ovat kalliita, eikä toimivaa sähköpostiyhteyttä ole jatkuvasti käytössä.

Hän myös lähettää kuukausittain rahaa isän tilille. Parinkymmenen euron suuruiseen eläkkeeseen pienikin lisä on tuntuva.

Veljilleen Floridaan Kirsi voi soittaa edullisia Skype-puheluita, joiden ainoa haaste on aikaero.

Kirsin isän vaimo Gloria muutti Erneston luo Floridaan jouluaattona 2013 viiden vuoden viisumin turvin. Helmikuun puolivälissä häntä seurasi Alexis. Kirsin isä pääsee anomaan omaa viisumiaan maaliskuussa.

Kirsi haaveilee matkustavansa perheensä kanssa Floridaan ensi kesänä. Silloin kaikki kolme sisarusta olisi yhtä aikaa koolla, ensimmäistä kertaa.

Kirsi rohkaisee kaikkia etsimään kadonnutta läheistään.

”Aina lopputulos ei ole yhtä hyvä kuin minulla. Kuitenkin helpottaa jo se, että saa jonkinlaisen vastauksen.”

Suomalaisen kasvatuksen saaneena ja maassa ikänsä asuneena Kirsi tuntee edelleen olevansa suomalainen.

”Mutta kuubalaisuus on minussa voimakkaampana kuin koskaan aiemmin. Tiedän nyt, mitä se on.”

Kirsin kuulumiset nyt:

”Aurinko paistaa sisälläni”

Halauksen muisto nostaa yhä kyyneleet Kirsi Ikosen silmiin. Vuosien odotuksen jälkeen hän sekä veljet Ernesto Lavastida ja Alexis Lavastida kietoivat kätensä toistensa ympärille Cape Coralissa, Floridassa joulukuussa 2014.

Kirsi ja Alexis lomailivat reilun viikon Erneston perheen luona. Se oli ensimmäinen kerta, kun sisaruskolmikko oli yhdessä yhtä aikaa.

”Oli ihanaa elää yhteistä perhe-elämää edes muutama päivä. Koin elämäni parhaita hetkiä. Yhteenkuuluvaisuuden tunne, rakkaus ja lämpö sekä latinoarjen rytmi ja äänekkyys eivät unohdu”, Kirsi kiteyttää.

Kirsin suurin haave toteutui, kun hän tapasi kuubalaisen isänsä ensimmäisen kerran Havannassa 2010. Sen jälkeen hän on saanut uusia perheen jäseniä melkoisen määrän, viimeksi juuri ennen joulua.

Ylpeys taustasta

Mukana Floridan matkalla olivat Kirsin puoliso Jukka Ikonen ja poika Vili Ikonen.

Vili löysi yhteisen sävelen välittömästi serkkujensa, Erneston lasten Brandonin ja Jessican kanssa.

”Erneston pahnan pohjimmainen, 2,5 -vuotias Ernesto Jr. oli tietysti meidän kaikkien silmäterä”, mainitsee Kirsi.

Vilin itsetuntoa suvun parissa vietetty aika kohotti merkittävästi.

”Hän on ylpeä verenperinnöstään ja ammentaa voimaa kuubalaisista juuristaan.”

Vilistä ja Alexiksesta tuli erityisen läheiset, kun Alexis asui Kirsin perheen luona kymmenen kuukautta vuonna 2011.

”Vili näki myös, kuinka kurinalaista elämää huippu-urheilija elää sekä pelikentällä että siviilissä.”

Kirsi toivoo, että Alexis pääsee tulevaisuudessa asumaan vakituisesti Suomeen.

”Välillä minulla on valtava ikävä veljiä. Onneksi on olemassa skype ja messenger.”

Evätty viisumi

Floridassa Kirsi tutustui Erneston avovaimoon Ireneen.

”Hän on suurisydäminen nainen ja täydellinen kumppani veljelleni, sisareni.”

Paikalla oli myös Erneston ja Alexiksen äiti Gloria. Sen sijaan Kirsin ja veljien isä Rolando Lavastida ei ole päässyt toiveistaan huolimatta lähtemään Kuubasta.

Hän on hakenut viisumia Yhdysvaltoihin kaksi kertaa. Tuorein kielteinen päätös tuli, kun Kirsi perheineen oli Erneston luona.

”Oli raastavaa nähdä veljieni ja Glorian tuska, kun isä itkien kertoi puhelimessa evätystä viisumista.”

Kirsi epäilee, että isän läheiset välit Kuuban entisen presidentin Fidel Castron kanssa vaikuttavat yhä.

”Hän ei ehkä koskaan pääse matkustamaan Erneston luokse.”

Uusi serkku

Kirsi sai sukuunsa uuden jäsenen, kun hänen serkkunsa Barbara otti yhteyttä Facebookin kautta ennen joulua 2015.

”Ihana joululahja!”

Barbara on kertonut äidistään eli Kirsin tädistä, kolmesta veljestään ja pojastaan eli Vilin pikkuserkusta sekä suvun muista jäsenistä.

”Naisena hän puhuu kanssani samaa kieltä ja ymmärtää, mitä ja miksi haluan tietää. Veljiltäni se ei miehinä luonnistu.”

Barbara asuu Pohjois-Espanjassa.

”Se voisi olla ensi kesän lomamatkan kohde.”

Latinokortti

Kirsi on saavuttanut täydellisen rauhan perimänsä kanssa. Sisäinen levottomuus on kadonnut ja itsetunto on entistä vahvempi.

”Hyödynnän erilaista perimääni aina kun siihen on tilaisuus. Voin käyttää latinokorttia”, hän nauraa.

Hän arvelee näyttävänsä kaikki tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset yleensä.

”Olen saanut auringon sisälleni ja jaan sen paistetta muillekin. Olen onnellinen, ehjä ja tasapainoinen.”

X