”Mitä teen, kun puolisoni aikuiset lapset yrittävät erottaa meidät?”
Merja ja Ville ovat vastarakastunut pari. Heidän onneaan varjostavat Villen aikuiset lapset, jotka toivovat eroa.
Lapset ehdottelevat Villelle eroa ja paluuta entisen vaimonsa kotiin.
”Tämä tilannehan on kuin paha äitipuoli -sadusta, Merja miettii. Merjan miehen aikuiset lapset soimaavat Merjaa tämän selän takana kammottavilla nimityksillä: perheenrikkoja, onnenonkija, perinnönkärkkyjä.
Ennen kuin Merja kuuli nimittelystä mieheltään, hän kuvitteli elävänsä tavallista rakkaustarinaa. Kaksi keski-ikäistä ihastuu, rakastuu ja menee nopeasti naimisiin, koska osaa jo elämänkokemuksensa avulla verrata suhdetta muihin seurustelusuhteisiin. Vertailun tulos on selvä. Nyt kyseessä on tosirakkaus!
Onni on kadonnut Merjan ja Villen elämästä, sillä Villen lasten käytös on niin häiritsevää.
Eniten Merjaa ihmetyttää, että aikuiset lapset nimittävät häntä perheenrikkojaksi. Villen ja tämän entisen vaimon erosta on kuitenkin aikaa jo yli vuosi, eikä lasten äitikään halua palata enää vanhaan liittoon.
Onko Villen kaksikymppisten lasten henkinen kehitys jäänyt vajaaksi vai miksi he eivät ymmärrä, että heidän vanhempiensa avioliitto on ollut loppu jo ennen uutta suhdetta? Miksi he syyttävät Merjaa tapahtumista, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa mitenkään? Loukkaavaa on myös se, että lapset ehdottelevat Villelle eroa ja paluuta entisen vaimonsa kotiin.
Merja haluaisi kaikesta huolimatta rakentaa hyvät välit puolisonsa lapsiin, mutta miettii, onko se edes mahdollista. Lapset eivät ole sanoneet Merjalle päin naamaa mitään ikävää, mutta he ovat kyllä mielenosoituksellisen huonolla tuulella Merjan nähdessään.
Mitä Merja voisi tehdä parantaakseen välejään tytär- ja poikapuoliinsa?”
Asiantuntija vastaa: Lapsilta ei tarvitse pyytää lupaa
Tässä Lumikki-sadun tosielämäversiossa lapset ovat iältään jo parikymppisiä, joten Ville ja Merja eivät määritelmällisesti muodosta uusperhettä. Silti tarinassa on monelle uusperheelliselle tuttuja kiperiä ja voimakkaita tunteita.
Rakkauden alkuhuumassa tuore pariskunta toivoo jopa lapsenuskoisesti läheistensä tulevan juttuun keskenään. Kyllä niinkin voi käydä. Voiko kukaan täysin ennakoida, mitä kaikkea puolen valtakunnan mukana seuraa?
Vanhemmuus ja parisuhde ovat kaksi eri asiaa. Ne tarvitsevat selkeät rajat.
Vanhempi, jonka on vaikea asettaa rajoja, antaa lapsilleen vääränlaista, lapsille kuulumatonta valtaa. Vanhemman voi olla vaikea asettaa rajoja, jos hän kokee syyllisyyttä, on taipuvainen miellyttämään tai välttää tuottamasta pettymyksiä.
Entä mitkä asiat kuuluvat parisuhteeseen? Jokainen, myös vanhempi, valitsee itse uuden puolisonsa ja pitää hänen puoliaan. Kohtelias ja perinteitä kunnioittava sulhanen pyytää morsiamen kättä appiukoltaan, mutta morsiamen ei tarvitse pyytää sulhasen kättä tämän lapsilta.
Tapahtumat ovat edenneet vauhdilla. Näin käy usein keski-ikäisten uusissa suhteissa. Erosta oli kulunut varsin vähän aikaa, kun Ville ja Merja olivat jo ehtineet naimisiin. Miksi heidän olisi pitänyt odottaa sen kauemmin?
Ville on avainroolissa sen suhteen, miten asiat lähtevät nyt sujumaan. Hänen kannattaa rohkaista mielensä ja keskustella asiallisesti aikuisten lastensa kanssa, minkälaista käyttäytymistä hän heiltä edellyttää. Ainakin nämä asiat Villen on syytä selvittää: Ensinnäkään hän ei ole palaamassa yhteen lastensa äidin kanssa, vaikka lapset niin toivoisivat. Toiseksi, lasten ei tarvitse pitää Merjasta, mutta jokaiselta edellytetään asiallista käytöstä. Epäasiallista käytöstä ei tule hyväksyä.
Nuorten aikuisten psyykkinen, emotionaalinen ja sosiaalinen kehitys jatkuu noin 25-vuotiaaksi. Siksi moni asia voi vielä muuttua helpommaksi.
Minna Oulasmaa Perheneuvonnan koordinaattori, Väestöliitto