Naiset vatvovat, miehet eivät puhu – Onko tunteiden näyttäminen sukupuolisidonnainen asia?

Onko se nainen, joka vatvoo ja mies, joka ei puhu tunteistaan, vai onko tämä millään lailla sukupuolisidonnaista?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Onko se nainen, joka vatvoo ja mies, joka ei puhu tunteistaan, vai onko tämä millään lailla sukupuolisidonnaista?
(Päivitetty: )
Teksti: Janita Virtanen

Toiset ovat tunteidensa kanssa estyneempiä, toiset avoimempia – täysin sukupuolesta riippumatta.

Tämä selittyy usein lapsuuden kokemuksilla ja kasvatuksella, mutta myös lapsen persoonallisuudella ja temperamentilla on vaikutusta.

Voittamisen palo kohtaa tunteiden tulkitsijan

Perinteinen kasvatusmalli tukee kuitenkin tuota stereotypiaa: pojat leikkivät pelejä, joissa huomio on tunteiden tai toisten pelaajien sijaan voittamisessa. Jos pelissä tulee loukkaantuminen, se jää vähälle huomiolle ja peli jatkuu.

Tytöillä leikkien luonne on usein erilainen, ja huomio on tunteissa. Yhden tytön itkiessä peli keskeytyy, kunnes hän voi taas paremmin ja pystyy jatkamaan peliä.

Tyttö saattaa poikaa useammin todeta ”en ole enää kaverisi”, jolloin leikki jatkuu vasta, kun tilanne on selvitetty.

Vastakohdat täydentävät – mutta kuinka pitkään?

Parisuhteessa tämä stereotypia näkyy useimmiten pariskunnilla, jotka ovat toistensa vastakohtia.

Valittu kumppani täydentää ja tasapainottaa, eli on riittävän samanlainen, että sovitaan yhteen, mutta toisaalta riittävän erilainen täydentämään itseä. Toisella on jotakin sellaista, jota itse kaipaa ja arvostaa, ja päinvastoin. Silloin tämä vastakkainasettelu saattaa olla jo valmis, kun pari alkaa seurustella.

Usein juuri se, johon toisessa on ihastunut, kääntyykin päinvastaiseksi – esimerkiksi tunteellisuus alkaa näyttää järkevyyden puutteelta tai järkevyys kylmyydeltä.

Epäluottamuksesta eristätymiseen

Konfliktitilanteissa nämä ääripäät voivat helposti aiheuttaa molemminpuolista turhautumista. Jos keskustelu lähtee liikkeelle syyttävällä kritiikillä ”sinä olet kylmä etkä ymmärrä minun tunteitani”, keskustelu usein myös päättyy, kuten on alkanutkin. Sinä-kieli olisi hyvä muuttaa minä-kieleksi.

”Minua surettaa ja jään epätietoisuuteen, kun huomaan, että et halua puhua. Haluaisin keskustella tilanteesta, jotta pääsisimme johonkin tulokseen.” Tällöin toinen voi tulla vastaan ja sanoa: ”Taidat olla oikeassa. Puhutaan tästä.”

On hyvä huomata, että luottamuksen vastakohta ei ole epäluottamus vaan eristäytyminen. Kun on luottamusta, voi myös oppia puhumaan tunteistaan avoimemmin.

Nainen ja mies

© ANSSI KERÄNEN

Asiantuntijan vinkit

1. Muutos lähtee oivalluksesta, että vain itseään voi muuttaa ja vain omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa.

Haluatko oikeasti ymmärtää, miksi toinen toimii niin kuin toimii? Haluatko ymmärtää hänen käyttäytymisensä takana olevia tarpeita? Ymmärrätkö oman käyttäytymisesi takana olevia tarpeita?

2. Onko nykyinen käyttäytymisesi tavoitteesi suuntaista?

Toivomme suhteen paranemista, mutta käyttäytymisemme voi kuitenkin olla vihamielistä tai kritisoivaa. Se on vasta puolet tahdosta, kun kertoo mitä ei halua.

Koko tahtonsa saa tuotua esille kertomalla myös sen, mitä haluaa.

3. Luota muutokseen.

Jos muutat käyttäytymistäsi ja ajatteluasi, muutos seuraa vääjäämättä. Tähän liittyy viive, mutta kun toimit johdonmukaisesti, mikään ei voi estää muutosta.

Jos jälkeen toteat, ettei suhde täytä tarpeitasi, ei ole epäonnistuminen myöntää sitä. Saattaa olla, että se ihminen, joksi alkuaikoina kumppanisi kuvittelit, onkin kaukana siitä.

Asiantuntijana psykoterapeutti Helena Vuoriheimo.

X