Onko mahdollista erota sivistyneesti? Psykologi vastaa

Tapahtui se, mitä molemmat olivat pelänneet. Pitkään huonosti voinut suhde ei enää riittänyt, vaan läheisyys katosi lopullisesti. Rebekka alkoi katsella muita miehiä ja löysikin pian uuden. Ossi haki lohtua pullosta.

Paluuta vanhaan ei enää ole. Rebekka ja Ossi ovat kuitenkin viettäneet yhdessä lähes 20 vuotta. Yhteisiä lapsia on kolme: 12-, 7- ja 5-vuotiaat. Miten Rebekka ja Ossi voisivat erota mahdollisimman kivuttomasti? Kumpikaan ei halua riitaantua, vaikka kolmaskin osapuoli on jo mukana kuvioissa. Miten he voisivat pitää yllä asiallisia välejä koko eroprosessin ajan ja mielellään sen jälkeenkin?

Selviteltävää on paljon. Lasten huoltajuus on molempien huolenaiheista isoin. Lisäksi pitäisi osittaa omakotitalo ja kesämökki irtaimistoineen. Omakotitalo on jo laitettu myyntiin, mutta kesämökkiä kumpikaan ei halua myydä. Eikä kumpikaan halua luopua mökistä. Autoja on valmiiksi sentään kaksi, joten ne on helppo jakaa.

Kumpikin haluaa säilyä lasten lähivanhempana, sillä pelkkä tapaavan vanhemman rooli kauhistuttaa. Etä-äiti ja etäisä sanatkin hirvittävät. Kumpikin haluaa lasten muuttavan juuri omaan kotiinsa, ja siksi kaikenlaiset tapaamisjärjestelyt tuntuvat vaikeilta. Jos lapset olisivat vuoroviikoin vanhempiensa luona, se tarkoittaisi pitkiä poissaoloja molempien vanhempien luota, mikä ei tunnu kummastakaan hyvältä.

Ossin ja Rebekan välillä on myös positiivisia asioita. Puheyhteys on säilynyt toistaiseksi normaalina, eikä riitoja ole juuri ollut.

Miten Rebekan ja Ossin ero hoituisi heidän haluamallaan tavalla sivistyneesti eli mahdollisimman kitkattomasti?

Omista toiveista on tingittävä

Rebekalla ja Ossilla näyttäisi olevan kaikki mahdollisuudet hyvään eroon. Ensinnäkin heillä vallitsee erosta yksimielisyys, mikä ei suinkaan aina ole itsestään selvyys. Usein toinen on pohtinut eroa jo pitkään, kun se tulee toiselle yllätyksenä.

Toiseksi Rebekalla ja Ossilla on halu selvitä erosta sovussa. Tunteiden käydessä kuumina ei parisuhteen ja vanhemmuuden erottaminen toisistaan ole aina helppoa. Auttaa, jos kummaltakin löytyy hyvää tahtoa ja aikuisuutta.

Kolmanneksi molemmat kantavat huolta lasten hyvinvoinnista eikä kumpikaan pakene vastuutaan vanhempana.

Lapset selviävät erosta sitä paremmin, mitä sopuisammin vanhemmat pystyvät eroamaan. Kaikkein tuhoisinta lasten kannalta on, jos heistä tulee erossa vanhempien riidan ja koston välikappaleita.

Enää Rebekan ja Ossin pitäisi löytää ratkaisut lasten asumisjärjestelyille ja omaisuuden tasapuoliselle jaolle. Tämä vaatii vielä sen tosiasian hyväksymistä, että erossa menetetään aina jotain. Elämä ei voi jatkua samanlaisena kuin ennen. Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu, että omista toiveistaankin voi tarvittaessa tinkiä lastensa hyväksi.

Ihanteellista olisi, että Rebekka ja Ossi voisivat asua jatkossakin mahdollisimman lähellä toisiaan. Näin molemmat voisivat nähdä lapsia usein ja joustavasti. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on hyvä muistaa, että siinä missä jatkuva muuttaminen on raskasta lapsille, niin sitä on ennen kaikkea vanhempien jatkuva riitely. Luovia ratkaisuja tapaamisiin on mahdollista löytää, jos ja kun tahtoa löytyy.

Omaisuuteen liittyvät kysymykset ovat erossa usein toinen välejä kiristävä asia. Rebekka ja Ossi ovat siitäkin pystyneet aloittamaan jo keskustelut. Mikäli omat neuvottelutaidot tuntuvat loppuvan kesken, suosittelen turvautumista ulkopuolisen sovittelijan tai lakimiehen apuun ja huoltajuuden vahvistamista lastenvalvojalla. Kaikenlaiset eroon liittyvät riitauttamiset ovat henkisesti raskaita prosesseja ja tulevat useimmiten kaikille osapuolille kalliiksi.

Tea Talhola vs. perheneuvoja, pari- ja seksuaaliterapeutti, teologi, pappi, Nurmijärven seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus