Taaperoperheestä loppui hellyys ja sen mukana seksi

Mikan ja Saaran avioliitto on muuten hyvä, mutta läheisyys on hukassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mikan ja Saaran avioliitto on muuten hyvä, mutta läheisyys on hukassa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Saara ja Mika rakastuivat parikymppisinä. Suhde eteni nopeasti avoliittoon, sillä pariskunta tuli hyvin toimeen keskenään. Nyt he ovat asuneet yhdessä kahdeksan vuotta ja heillä on yksi lapsi.

Liitto voi edelleen hyvin, mutta Saara kaipaisi enemmän hellyyttä. Alkuhuumassa he olivat aina lähekkäin, mutta nyt läheisyys on jäänyt pelkiksi kiireisiksi pusuiksi ovensuussa töihin lähtiessä.

Saaraa ei enää oikein huvita seksikään, sillä niin suuri läheisyys vaivaannuttaa, kun suhteessa ei olla iho ihoa vasten muuten oikein ollenkaan.

Mikan mielestä heillä on ihan tarpeeksi hellyyttä, sillä heillä on tapana kuitenkin pusutella.

”Miten muka olisi aikaa hoitaa parisuhdetta, kun 1-vuotias lapsi vaatii jatkuvasti huomiota ja me juoksemme töiden, tarhan, kaupan ja kodin väliä?” Mika ihmettelee.

Saaraa loukkaa se, että Mika on valmis laittamaan parisuhteen sivuun. Mika ajattelee, että ei ole realistista odottaa mitään pariskunta-aikaa niin kauan, kun lapsi on vaippaikäinen. Nyt pitää vain suoriutua jotenkuten ja paikkailla parisuhteen kolhuja myöhemmin, sitten kun on enemmän aikaa hengähtää.

Saaran mielestä selitys on outo, sillä halaaminen ja kädestä kiinni pitäminen onnistuu lapsen läsnä ollessakin.

Mika vaan ei osaa ottaa häntä huomioon samaan aikaan, kun puhuu lapselle, Saara nurisee.

Mika valittelee vähiä yöunia, mikä onkin aivan totuudenmukainen valituksenaihe. Univelka saa hänet toimimaan kuin robotti: suorittamaan vain aivan välttämättömän.

Miten kiireinen pariskunta saisi hellyyden palautettua takaisin suhteeseensa? Vai onko se edes mahdollista taaperoperheessä?

Seksiä vai hellyyttä?

Saara ja Mika elävät kiireistä lapsiperheen arkea. Miehestä, toisin kuin vaimon mielestä, siihen ei mahdu hellyyden osoituksia. Onko mies siis tyytyväinen parisuhteeseen näin?

Kiireestä huolimatta pariskunta ehtii harrastaa seksiä, vaikkakin vaimon kiinnostus sitä kohtaan on vähentynyt.

Vaikuttaa siltä, että seksi ja hellyys eivät tällä parilla kuulu oleellisesti yhteen, tai ainakaan vaimo ei koe sitä niin. Parhaimmillaanhan seksissä tulevat hellyyden ja läheisyyden tarpeet tyydytetyiksi samanaikaisesti fyysisen nautinnon ohella.

Kirjoituksesta välittyy erityisesti Mikan väsymys. Unen puute toki kuuluu osana lapsiperheen arkeen, mutta pitkittyessään tilanne saattaa johtaa uupumiseen ja ärtymykseen, mikä taas on omiaan työntämään toista yhä kauemmas itsestä.

Olisiko parin mahdollista pysähtyä miettimään arjen valintojaan ja mahdollisia keinoja, joilla arkea voisi helpottaa? Voisiko joku tuttava tulla hoitamaan lasta edes joskus, että Mika ja Saara saisivat kahdenkeskistä aikaa?

Vaikka pikkulapsiperheissä vanhemmat joutuvatkin usein tinkimään omista tarpeistaan, on hyvä muistaa, että lapsen kannalta on oleellisen tärkeää myös se, miten häntä hoitavat vanhemmat itse jaksavat.

Saaralla tuntuu olevan myös haasteita oman ulkopuolisuuden kokemuksensa kanssa suhteessa Mikaan ja lapseen. Parisuhteessa on realistista odottaa, että kumppanit kuulevat ja ottavat huomioon toistensa tarpeet, mutta se ei tarkoita sitä, että tarpeet aina tulisivat täytetyiksi.

Läheisyyttä rakentaa parhaiten se, että on kiinnostunut kumppanistaan, hänen tunteistaan ja kokemuksistaan. Miltä toisesta on tuntunut tulla vanhemmaksi? Millaisiin hellyyden osoituksiin kummankin lapsuuden perheissä on totuttu?

Parisuhdetta tuskin kannattaa laittaa hyllylle parempia aikoja odottelemaan, sillä aina löytyy uusia hyviä syitä laittaa vaikea asia sivuun. Jos keskustelu uhkaa johtaa umpikujaan, suosittelen parille pariterapiakäyntejä.

Tea Talhola, Vs. perheneuvoja, Nurmijärven seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus, pari- ja seksuaaliterapeutti, teologi, pappi.

X