Tarvitsetko sinäkin rautavalmisteita? Salakavala raudanpuute voi olla syynä väsymykseen ja aivosumuun – Toimi näin!

Jaa kaverilleTilaa Seura
raudanpuute
© istockphoto
Pitkään jatkuneen väsymyksen tai aivosumun taustalta saattaa paljastua raudanpuute. Omin päin rautatabletteja ei saa nappailla.

1. Mitä ihmettä, eikö raudanpuute johdukaan ruokavaliosta?

Tavallisesti ei. Pelkästään ruokavalioon liittyvä raudanpuute on mahdollinen, mutta harvinainen. Raudanpuutteen syynä on yleensä veren menetys, joka johtuu runsaista kuukautisista, synnytyksistä tai toistuvista verenluovutuksista.

Lisäksi raudanpuute saattaa johtua jostakin suolistosairaudesta, kuten keliakiasta tai haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Joskus taustalla voi olla myös pitkäaikainen happosalpaajalääkkeiden käyttö.

2. Miksi raudanpuute voi aiheuttaa mitä kummallisempia oireita?

Elimistön energiantuotanto riippuu eri proteiinien toiminnasta, ja rauta vaikuttaa ainakin 180 proteiinin toimintaan. Siksi raudanpuutteesta saattaa seurata hyvin erilaisia oireita.

Tavallisia oireita ovat väsymys, aivosumu, muistihäiriöt, lihas- ja nivelkivut, hengenahdistus, levottomat jalat sekä henkisen ja fyysisen suorituskyvyn aleneminen.

Harvinainen, mutta tyypillinen oire on halu syödä jotain sellaista, jota ei ole tarkoitettu syötäväksi, kuten sementtiä tai savea.

3. Väsymys on hyvin yleinen oire. Voiko siitä päätellä jotain raudanpuutteesta?

Väsymyksestä ei voi suoraan päätellä mitään raudanpuutteesta. Väsymys on yleinen oire monissa sairauksissa ja vaivoissa, kuten raudanpuutteessa ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa.

Raudanpuutteesta kärsii noin 250 000 suomalaista naista ja 100 000 miestä. Saman verran ihmisiä sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Valitettavasti väsymyksen syytä ei aina tunnisteta, jolloin ihminen voi saada väärän diagnoosin.

4. Miksi hemoglobiini ei ole paras rauta-arvojen mittari?

Kun ihminen menettää verta, rauta häviää ensin elimistön varastoista. Vasta sen jälkeen raudan väheneminen näkyy hemoglobiinissa. Ihminen voi siis olla lähellä anemiaa, mutta hänen hemoglobiiniarvonsa on edelleen hyvä.

5. Mitä ferritiini tarkoittaa?

Ferritiini on proteiini, jonka tehtävänä on kuljettaa rautaa. Se heijastaa varastoraudan määrää elimistössä. Kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan ihmisellä on raudanpuute, jos ferritiiniarvo on alle 30 µg/l, mutta raudanpuutetta voi esiintyä paljon korkeammillakin ferritiiniarvoilla.

Kun raudanpuutetta hoidetaan, tavoiteltu ferritiiniarvo on yli 100 µg/l. Ferritiini kertoo elimistön todellisista rautavarastoista paljon paremmin kuin hemoglobiini.

6. Miksi raudanpuute on vaikea diagnosoida?

Ihmisten reagoiminen raudanpuutteeseen on hyvin yksilöllistä. Joillakin ferritiiniarvo voi olla paljon korkeampi kuin 30 µg/l, mutta he saavat silti raudanpuutteen oireita.

Toisilla ferritiiniarvo voi olla hyvin matala, ja he voivat siitä huolimatta erinomaisesti. Lisäksi ferritiinin mittaukseen liittyy haasteita. Jos kehossa on tulehduksia, ferritiiniarvo voi olla korkea, jolloin se ei mittaa rautatasapainoa. Raudanpuutteen diagnosointi on monesta syystä haastavaa myös kokeneille lääkäreille.

7. Miten raudanpuute hoidetaan?

Jo syntynyttä raudanpuutetta ei voi hoitaa ruokavaliolla, vaan se täytyy hoitaa rautavalmisteilla. Rautavalmisteisiin voi liittyä erilaisia suolistohaittoja, joten sopiva tuote täytyy etsiä kokeilemalla. Hoidossa on tärkeää seurata säännöllisesti sekä verenkuvaa että ferritiiniarvoja. Keskimäärin rautahoitokuurin täytyy kestää 6–12 kuukautta, jotta se korjaa vajeen kunnolla.

8. Miksi raudanpuutetta ei voi hoitaa ruokavaliolla?

Anemiasta kärsivällä rautaa puuttuu niin paljon, ettei sitä yksinkertaisesti pysty syömällä korjaamaan. Esimerkiksi runsaista kuukautisista kärsivät naiset saattavat menettää kuukausittain jopa 200 mg rautaa.

Raudan saantisuositus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on 15 mg, muilla naisilla ja miehillä 9 mg päivässä. Näistä määristä imeytyy päivässä 1–2 mg rautaa. Mikään tavanomainen ravinto ei pysty antamaan niin paljon rautaa, että se korvaisi 200 mg kuukausittaisen menetyksen.

9. Keiden erityisesti täytyy kiinnittää huomiota raudansaantiin?

Runsaista kuukautisista kärsivien, raskaana olevien ja verenluovuttajien rauta-arvoja on syytä seurata. Raskauden aikainen raudanpuute voi johtaa syntyvän lapsen raudanpuutteeseen, joka ei välttämättä korjaudu ensimmäisen elinvuoden aikana. Ihminen voi siis olla raudanpuutteinen jo syntymästään lähtien.

SPR:n tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan myös verenluovuttajien toipuminen verenluovutuksesta vaihtelee paljon. Tulevaisuudessa verenluovuttajien ja raskaana olevien rauta-arvoja todennäköisesti seurataan entistä tarkemmin.

10. Millaisista ruoista rauta imeytyy helpoimmin?

Jos rautavarastot ovat kunnossa, monipuolinen ruokavalio yleensä riittää ylläpitämään ne. Punainen liha on hyvä raudan lähde, mutta rautaa saa myös vaaleasta lihasta, kalasta ja monista kasvikunnan tuotteista.

C-vitamiinipitoisten ruokien syöminen edistää raudan imeytymistä. Maito, kahvi ja tee estävät raudan imeytymistä.

11. Kannattaako rautalisää ottaa omin päin?

Rautavalmistetta ei missään tapauksessa kannata käyttää omin päin. Jos epäilee raudanpuutetta, on hyvä käydä lääkärissä selvittämässä, onko siitä todella kyse. Sen jälkeen selvitetään, mistä raudanpuute johtuu. Vasta diagnoosin jälkeen aloitetaan sopivan rautavalmisteen käyttö.

Omin päin aloitettu rautatankkaus saattaa myöhemmin jopa hankaloittaa diagnoosin tekoa. Rautaa voi myös saada liikaa, mikä haittaa monien elimien toimintaa.

12. Moni kokee, ettei lääkäri ota raudanpuute-epäilyä tosissaan. Mitä asialle voi tehdä?

On totta, että monet lääkärit pitävät ferritiinimääritystä ja piilevää raudanpuutetta muoti-ilmiöinä. Silloin väsymystä valittava potilas voi saada esimerkiksi kilpirauhas- tai masennuslääkereseptin, eikä hänen ferritiiniarvojaan mitata ollenkaan.

On kuitenkin hyvä tietää, että laboratoriomittauksiin pääsee myös ilman lääkärin lähetettä, eivätkä ne ole edes kovin kalliita. Tulosten perusteella voi hakeutua uudelleen lääkäriin, jos se on tarpeellista.

Asiantuntijana sisätautiopin dosentti Esa Soppi, Terveystalo Pulssi, Turku.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X