10 kysymystä: Miksi paino on aina ongelma?

Joku painaa liikaa, toinen liian vähän. Ihminen on harvoin täysin tyytyväinen painoonsa. Ulkonäkökeskeisessä ajassamme puntarista tulee helposti niin onnellisuuden kuin ihmisarvon mittari.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kuva: Colourbox

Joku painaa liikaa, toinen liian vähän. Ihminen on harvoin täysin tyytyväinen painoonsa. Ulkonäkökeskeisessä ajassamme puntarista tulee helposti niin onnellisuuden kuin ihmisarvon mittari.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Savela

1. Miksi ihminen lihoo 
helpommin kuin laihtuu?

Tosiasiassa keho vastustaa luonnostaan asioita, jotka se kokee vahingollisina, ja niitä ovat sekä lihominen että laihtuminen. Laihtumista keho vastustaa sellaisena kuin se yleisesti mielletään eli rääkkinä, kieltoina ja rajoituksina. Keho reagoi paastoon säästöliekillä eli se pienentää luontaista kulutustaan. Liikaan syömiseen keho taas reagoi kasvattamalla kulutusta.

Keho pyrkii pitäytymään niin sanotussa biologisessa painossa eli hyvinvointipainossa, joka sille on sopivin – mikäli siihen annetaan mahdollisuus. Toki silläkin on rajansa: liian alhaisella energiamäärällä kituuttelu ajan mittaan laihduttaa, ja säännöllisen epäsäännöllinen ylensyönti lihottaa.

2. Lihottaako nykyinen elämäntapa?

Ainakin riski siihen on. Toki lihomistaipumukseen vaikuttaa osittain perimä, mutta suurempi vaikutus on arjen käyttäytymiseen ja valintoihin liittyvillä tekijöillä.

Meillä on vallalla lihomiselle altistavia elintapoja ja -tottumuksia. Perusarkea on esimerkiksi vähäinen tai vääränlainen liikkuminen, ajan nipistäminen unenmäärästä, ruoan helppo saatavuus, valmisruoat ja epäsäännöllinen ateriarytmi. Ylipäätään itsestä huolehtiminen jää työn ja muun arjen suorittamisten jalkoihin. Kulttuurillemme on myös tyypillistä erilaiset laihdutuskuurit, ja pahimmillaan nekin voivat lihottaa. Näin käy helposti silloin, jos lyhyellä aikavälillä vähennetään tietoisesti liikaa syömisiä, eikä elimistö ehdi sopeutua uuteen, vähemmän energiaa ja ravintoaineita sisältävään ruokavalioon. Nälkiintynyt keho siirtyy säästöliekille, toisaalta voimakas nälkä johtaa helposti syömään suuria energiamääriä.

3. Milloin ylipainosta 
tulee terveysuhka?

Varsinaisesti ylipainosta puhutaan, kun pituuteen suhteutettu paino eli painoindeksi ylittää rajan 25. Silloin tutkimusten mukaan terveysriskit kasvavat. Yksilötasolla terveyshaittoja voi ilmaantua aiemmin tai myöhemmin, siksi pelkkään painolukemaan ei pidä tuijottaa. Paras mittari on vyötärönympärys, sillä vatsaonteloon kertyvällä rasvalla on todettu selvä yhteys lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin sekä tyypin 2 diabetekseen. Suositus on, että miehillä ympärysmitta olisi alle 94 senttimetriä ja naisilla alle 80. On myös muistettava, että laihduttaminenkin voi olla laihdutustavan vuoksi terveysuhka. Lievästi ylipainoisen terveydelle voi joskus olla suotuisampaa, että paino pysyy entisellään kuin että se putoaa.

4. Milloin alipaino on vaaraksi terveydelle?

Ihminen luetaan alipainoiseksi, kun painoindeksi on alle 18,5. Tällöin energian ja ravintoaineiden saannin vähyys johtaa elimistön puutetiloihin, kudosvaurioihin, elintoimintojen hidastumiseen ja toimintahäiriöihin, pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Elimistö toimii vajaasti, ja se näkyy esimerkiksi väsymyksenä, kuukautishäiriöinä, ruoansulatusvaivoina, paleluna, sairasteluna, erilaisina kiputiloina, rasitusvammoina, ajattelukyvyn kaventumisena ja tunne-elämän köyhtymisenä.

5. Miksi on suotavampaa huomauttaa ihmiselle hänen laihtumisestaan kuin lihomisestaan?

Elämme kulttuurissa, jossa hoikat ihmiset mielletään kauniimmiksi, menestyneemmiksi ja yleisesti elämässään paremmin pärjääviksi kuin ylipainoiset. Ylipainosta herkästi ajatellaan, että kyseessä on laiskan, itsekurittoman nautiskelijan vaiva. Lihomisen ajatellaan olevan heikkoutta ja epäonnistumista. Laihuuteen sen sijaan liitetään onnistuminen ja luonteenlujuus. Laihtumisen avulla ihmisestä tulee entistä parempi ja hyväksyttävämpi. Käsitys on vääristynyt, eihän todellisuudessa ihmisarvoa voi mitata painokiloissa.

6. Entä miksi ihmisen 
on helpompi
 puhua ääneen omasta 
lihomisestaan kuin laihtumisesta?

Kyseessä voi olla ryhmään kuulumiseen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen liittyvä piirre. Lihavuudesta on tullut yleisesti hyväksyttävämpää, ja sen vuoksi siitä on helpompi puhua, ikään kuin kuulua joukkoon, ja yhdessä päivitellä asiaa. Tällöin asian saattaa kokea itselleenkin hyväksyttävämpänä. Laihtuminen puolestaan voidaan liittää jonkin menettämiseen. Laihtumista voi tahattomasti tapahtua esimerkiksi sairauden tai stressaavan elämäntilanteen yhteydessä, ja tällöin siitä puhuminen voi tuntua vaikealta.

7. Mistä kertoo se, että jatkuvasti tulee uusia laihdutusmenetelmiä ja -kirjoja?

Painonhallinta on muotia, se myy. Painosta ja terveydestä on tullut eräänlainen uskonto, jota noudattamalla saadaan kokemus siitä, että toimii oikein. Laihdutusmenetelmät ja kirjat ovat osa uskonnon rituaaleja, keinoja ja välineitä toteuttaa parempaa elämää. Joukossa on toki hyviä, asiantuntevia teoksia, mutta nopeat ihmedieetit ja ruokavalion monipuolisuutta rajoittavat ohjeistukset ajavat helposti epäonnistumisen kierteeseen ja pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön.

8. Mistä laihduttamisen ääri-ilmiöt kertovat?

Paniikinomaisesta tarpeesta kelvata: olla aikaisempaa hyväksyttävämpi. Tunteita hallitaan ruoan avulla. Suruun syödään suklaata, ahdistusta lääkitään tiukalla dieetillä. Jatkuva ohjeiden ja suositusten tulva saa meidät helposti sokaistumaan perusasioille: ruoka on yksi luonnollinen osa elämäämme, se ei ole vihollinen eikä paras ystävä.

9. Onko puntari
onnen mittari?

Elämme ulkonäkökeskeisessä maailmassa, jossa numeroilla on valtava merkitys. Meidän tulee ohjelmoida yhtä elämän perustoiminnoista eli syömistä painokiloilla, kaloreilla, aterioiden määrällä, ruoka-ajoilla ja ravintosisällöillä. Numeroiden avulla saavutamme tietyn ulkonäön ja edelleen onnellisuuden. Valitettavasti – tai onneksemme – onnellisuutemme ei riipu niinkään ulkoa annetuista ulkonäkövaatimuksista. Voimme saavuttaa onnen keskittymällä oman mielen hyvinvointiin, sen ylläpitämiseen ja kehittämiseen, ja sitä kautta kehon tasapainoon. Tavoitellessamme onnea laihuuden kautta, se saattaa jäädä löytymättä.

10. Nopea laihdutus vai pysyvä painonhallinta?

Tasapainoinen suhde syömiseen ja samalla painonhallintaan on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Nuku riittävästi, huolehdi ruokarytmistä, tyydytä nälkä. Kiinnitä huomiota ruoan laatuun ja kokkaile itse, niin tiedät, mitä suuhusi pistät. Luo elämästä sisällöllisesti mielekäs. Ole armollinen itsellesi, jousta ja salli, älä rankaise. Pysyvän painonhallinnan keinot tukevat myös hyvää mielenterveyttä. Onnistuminen edellyttää vinksahtaneiden käsitystemme uudistamista nopeasta painonpudotuksesta ja aikarajoihin sidotuista kilotavoitteista. Pysyvät tavoitteet saavutetaan vuosien varrella.

Asiantuntijana

Marjo Sandvik, toiminnanjohtaja, Syömishäiriö-klinikka, Kokkola.

 

Seura 40/2012

X