Flunssaan sairastuu helpommin talvella - tämä lämpötila on otollisin sairastumiselle

Tämä mysteeri piti ratkaista jo lapsena. Oli kokeiltava, saako kylmästä flunssan.

Avasin ikkunan marraskuisena iltana ja kurottauduin pelkässä yöpaidassa ulos kerrostalon viidennen kerroksen ikkunasta.Kylmässä viimassa ei tarjennut kurkotella kauan.

Aamulla kurkku oli kipeä, seuraavana päivänä olin flunssassa. Vakuutuin siitä, että kylmä oli sairastuttanut minut.

Myös kaverini testasi lapsena samaa asiaa.

Oli loppukevät, koulunkäynti ei maistunut. Hän halusi hankkia ystävänsä kanssa sairauslomaa. Tytöt sulkeutuivat ystävän kodin tilavaan kylmiöön pelkissä alusvaatteissa. He viettivät kylmiön alle 10 asteen lämpötilassa puolitoista tuntia.

Kumpikaan ei sairastunut.

Kaverini on varma, että kylmällä ei ole mitään tekemistä sairastumisen kanssa.

Kumpi on oikeassa? Mitä tiede sanoo?

Viruksen lempilämpö

Laboratoriotutkimuksissa on huomattu, että flunssavirukset tykkäävät viileästä. Esimerkiksi rinovirus, joka on yleisin hengitystieinfektion eli nuhakuumeen aiheuttaja, rakastaa 33 asteen lämpötilaa. Tässä lämmössä se lisääntyy tehokkaimmin.

Ihmiskehon lämpö on 37 astetta, hieman turhan lämmintä rinolle. Mutta jos ihminen oleilee viileässä, nenän ja suun limakalvojen verisuonet supistuvat ja limakalvon lämpötila laskee helposti rinon lempilukemiin.

Tutkijat eivät kuitenkaan pidä kylmää sairastumisen syynä.

”Pelkästä kylmästä ei sairastu flunssaan. Sairastumiseen tarvitaan aina virus”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen virologian yksikön päällikkö Carita Savolainen-Kopra sanoo.

Itse asiassa sairastumiseen saatetaan tarvita miljoonia viruksia.

”Viruksia pitää olla paljon ennen kuin infektio lähtee käyntiin”, Savolainen-Kopra sanoo.

Väijyy ovenkahvassa

Ollakseen eliökuntaan kuulumaton soluton olio virus on nero.

Rinovirus saattaa väijyä päiväkausia ovenkahvassa, kolikossa tai tuolinkarmilla. Se odottaa ihmisen kosketusta. Kun ihmiskäsi sitten sipaisee rinon mukaansa, virus on lähellä maalia.

Viruksen kannalta ilahduttavan moni hieroo silmiään, kaivaa nenäänsä tai pureskelee kynsiään. Näin ihminen päästää rinon sinne, minne se pyrkii: nenän tai nielun limakalvolle.

Puolet flunssaviruksista pääsee ihmiskehoon näin. Toinen puoli liftaa pisaran kyydissä perille, kun sairastunut pärskii.

Päästyään suun tai nenän limakalvolle rino on peto lisääntymään.

Viruksella ei ole omaa solurakennetta eikä aineenvaihduntaa, mutta se tarvitsee molempia monistaakseen itseään. Niinpä se tunkeutuu limakalvosolun sisälle ja ottaa sen valtaansa. Solu muuttuu virustehtaaksi.

Vallattu solu tuottaa muutamassa tunnissa miljoonia viruksia. Usein solu kuolee, kun virukset vapautuvat. Ympärillä kuhiseva miljoonapäinen virusarmeija on sillä aikaa vallannut yhä uusia soluja, joista jokainen tuottaa miljoonia uusia viruksia.

Rinovirustehtaat eivät kuitenkaan saa toimia kauan rauhassa ilman vastusta.

Puolustustaistelu

Limakalvon solut alkavat erittää välittäjäaineita, sytokiineja. Niiden tehtävä on ohjata rinon ja sen valtaamien solujen tuhoamista.

”Pääasiassa flunssan oireet eivät ole viruksen luomia, vaan ne ovat elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvien sytokiinien aikaansaannosta”, Savolainen-Kopra sanoo.

Välittäjäaineet ryhtyvät pilaamaan rinon kissanpäiviä.

Ne saavat aikaan nuhan, jotta virusmassa kulkeutuisi nenän värekarvojen kuljettamana pois. Ne laittavat yskimään, jotta viruksentäyteinen lima irtoaisi kurkusta.

”Oireet ilmenevät siellä, missä on viruksen tyypillinen lisääntymispaikka. Rino lisääntyy yleensä ylähengitysteissä, ja siitä on seurauksena nuha. Influenssa infektoi herkemmin alempien hengitysteiden kudoksia, ja silloin tulee yskää.”

Välittäjäaineet aiheuttavat myös kuumetta, jotta virukselle tulisi liian kuumat paikat ja sen lisääntymiskyky heikkenisi.

Lisäksi sytokiinit saavat lihakset ja pään kipeiksi, jotta ihminen lepäisi kunnes elimistön valkosolut ovat hoidelleet rinovirukset pois päiviltä.

Oireiden voimakkuus riippuu muun muassa ihmisen tautihistoriasta. Elimistössä on immunologinen muisti: jos tauti on sairastettu aiemmin, oireet ovat vähäisemmät.

Ylipäätään oireiden kokeminen on hyvin yksilöllistä.

”Iso osa influenssainfektioista sairastetaan lähes oireitta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että viruksen monistuminen ei käynnisty kunnolla. Tai sitten elimistön puolustusreaktio ei ole niin voimakas, että se saisi aikaan tuntuvia oireita.”

Nenäkarvat kangistuvat

Tutkimuksissa on huomattu, että flunssaan sairastutaan selvästi useammin silloin, kun lämpötila on nollan ja viiden pakkasasteen välillä.

Syitä sairastumispiikkiin on useita. Hengitystieinfektioita aiheuttavia viruksia on liikkeellä enemmän viileään vuodenaikaan. Kylmä myös parantaa viruksen toimintamahdollisuuksia.

Lisäksi sairastumisherkkyyttä lisää se, että ihmiset oleskelevat talviaikaan paljon sisällä ja tartuttavat toisiaan. Saattaa myös olla, että vastustuskyky on talvella alhaisempi.

”Kylmä ja kuiva ilma lisäävät flunssaan sairastumista. Mutta kun pakkanen kiristyy, sairastuvuus vähenee”, Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksen dosentti Tiina Ikäheimo toteaa.

Viileän ja kuivan ilman hengittäminen laskee nenän, suun ja kurkun limakalvojen lämpötilaa. Lisäksi kylmä ilma kangistaa nenän värekarvat. Ne eivät enää siirrä räkää ulos nenästä tehokkaasti.

Sairastuminen ei kuitenkaan johdu pelkästään kylmän hengittämisestä.

”Myös ihon kylmettyminen voi supistaa verisuonia hengitysteissä. Verisuonten supistuminen laskee limakalvojen lämpötilaa ja luo viruksille paremmat olosuhteet,” Ikäheimo sanoo.

Tämä huomattiin muun muassa laboratoriotutkimuksessa, jossa marsuja pidettiin neljän asteen lämpötilassa. Yleinen kylmettyminen lisäsi marsujen sairastumista influenssaan.

Samanlaisiin tuloksiin päästiin ihmiskokeella, jossa tutkittiin jalkojen kylmettymisen vaikutusta flunssan puhkeamiseen. Vanha kansanviisaus kylmien jalkojen sairastuttavasta vaikutuksesta pitää siis paikkansa.

Mutta miten? Pitääkö juuri kylmettymisen hetkellä saada virustartunta?

Virusten vuodenaika

Ei pidä. Mekanismi menee niin, että kylmettyminen aiheuttaa hengitysteissä olosuhteet, jotka parantavat kehossa olevan viruksen kykyä aiheuttaa tauti.

Kurkotellessani lapsena ikkunassa hyiseen syysilmaan en luultavasti saanut virustartuntaa juuri sillä hetkellä, sillä viruksia tuskin leijaili kerrostalon viidennen kerroksen korkeudella. Olin luultavasti saanut tartunnan jo aiemmin, ja kylmettymisellä annoin sille mahdollisuuden lisääntyä. Saattaa tietenkin olla, että olisin sairastunut, vaikka en olisi saanut kylmää.

Kylmiössä istunut kaverini ja hänen ystävänsä hytisivät testin ajan. He eivät kuitenkaan sairastuneet, koska kumpikaan ei ollut aiemmin saanut virustartuntaa eikä myöskään kylmiössä ollut tarjolla flunssaviruksia.

Tytöt yrittivät sairauslomaa liian myöhään keväällä eli lämpimään vuodenaikaan, jolloin hengitystieinfektiota aiheuttavia viruksia ei juuri ollut liikkeellä.

Nyt sen sijaan on käsillä se vuodenaika, jolloin ilma on sakeana flunssaviruksia. Rino on jo asettunut ovenkahvaan väijymään.

Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 45/2014.