Jarmo Salonen: ”Salama iski juuri kun olin syömässä lounasta”
Jarmo Salosen, 71, lounas keskeytyi ravintolassa, kun salama iski häneen kolme vuotta sitten.
Sastamalalainen Jarmo Salonen oli tutussa ravintolassa syömässä lounasta heinäkuussa kolme vuotta sitten. Hän istui kantapöydässään ikkunan vieressä ja pani merkille, miten taivas tummui. Pian alkoi jylistä.
Pamaus
Silmäilin iltapäivälehteä ja pistelin herkkuruokaani, lohta, poskeeni.
Yhtäkkiä kuului hirmuinen pamaus, ja tunsin kuin muulin potkaisun kyljessäni. Salaman voima sinkautti minut vähän matkan päähän. Ihmettelin, miksi aterimet olivat kädessäni.
Valtava väsymys samensi mieleni: en jaksanut syödä. Joku talutti minut nojatuoliin. Käperryin siihen. Toinen kehotti pysymään hereillä. Silmäluomeni painuivat väkisin kiinni.
”Täällä on salama iskenyt mieheen,” muistan jonkun sanoneen puhelimeen.
Ensiapua
Ensimmäisenä paikalle tuli palokunnan ensivasteen yksikkö. Minusta tuntui, että olin kuin painava hiekkasäkki, kun minut siirrettiin tuolista lattialle ja jalkani nostettiin kohti kattoa.
Vakuuttelin, että pystyn puhumaan. Takeltelin syntymäaikani kysyjille. Kaikki oli jotenkin sekavaa.
Puoliunen läpi kuulin, miten joku epäili verenpainemittarin olevan rikki: tulos oli kolmannellakin mittauskerralla 90/50. Kun minut nostettiin paareille, tuttu tarjoilija sipaisi kyynelsilmin olkaani ja sanoi: ”Koeta selvitä.”
Matka Tampereelle ensiapuun vei kolmisen varttia, osan matkasta olin tajuttomana.
Verenpaineeni pelättiin romahtavan. Lisäapua olisi kuitenkin ollut lähellä, sillä jälkikäteen kuulin, että ohitimme noin puolivälissä matkaa pelastushelikopterin. Se oli laskeutunut huoltoaseman pihaan, kun oli kuullut, että olin jo matkalla sairaalaan ensiapuun.
Sairaalaan
Taysin ensiapupäivystys Acutassa Tampereella havahduin siihen, että hoitaja kyseli perustietojani, tarkisti tiputuksen, mittasi verenpaineen ja pulssin sekä kyseli vointiani. Sydänfilmianturit aseteltiin paikoilleen ja verikokeita otettiin.
Tarkkailussa verenpainettani mitattiin tiuhaan: kerta kerralta se alkoi tasoittua. Myös väsymys alkoi helpottaa ja pikku hiljaa käsitin, mitä on tapahtunut. Myös sen, että pääsin säikähdyksellä. Nälkä alkoi kurnia mahaa.
Kun illalla sain luvan lähteä sairaalasta kotimaisemiin, piipahdin vielä ravintolassa, jossa lounaani oli päivällä keskeytynyt. Halusin käydä ilmoittautumassa, että hengissä ollaan.
Potilaskertomuksestani luin myöhemmin, että diagnoosini oli määrittelemätön kollapsi eli pyörtyminen, jonka oireita olivat sekavuus, stressitila ja säikähdyksen provosoima rytmihäiriö.
Toipumista
Kotona päätäni särki muutaman päivän ajan lujaa. Vasenta jalkapohjaani vaivaa ajoittain yhä edelleen tunnottomuus, mutta varsinaisia pysyviä fyysisiä vammoja minulle ei ole jäänyt.
Uniin salamanisku tuli pitkän aikaa. Saatoin herätä aamuyöllä painajaiseen ja tuntea, kuinka sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Ensimmäiseksi mittasin yleensä verenpaineen, sillä minulle on tehty vuosia sitten ohitusleikkaus ja minun on oltava tarkkana terveyteni kanssa.
Lääkäri oli antanut ohjeen soittaa tarvittaessa ambulanssi, mutta en ole joutunut tekemään niin. Sen sijaan sanoin painajaisten jälkeen itselleni moneen kertaan ääneen, ettei hätää ole ja on aika rauhoittua. Se auttoi.
Tässä ja nyt
Minulle ei jäänyt pelkoa ukkosenilmaa tai kantapöytääni kohtaan. Jo ambulanssissa hoitaja yritti keventää tunnelmaa sanomalla, että saan olla tyytyväinen, koska minun ei tarvitse enää varoa ukonilmaa – sanotaanhan, että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan.
Myös puolitutut ovat kommentoineet tapausta – ja vielä useampi katsoi tapauksen jälkeen pitkään kaupassa perääni ja hymyili.
Lue myös:
Tästä syystä salama voi iskeä kahdesti samaan paikkaan
DuodecimSalamanisku voi tappaa