Kokemäkeläinen paperimies Jari koki elämänmuutoksen: ”En häpeä enää änkytystäni - voin soittaa vaikka presidentille”

Änkytyksen pelko rajoitti Jari Paavolan, 48, elämää vuosikausia. Enää hän ei häpeä, vaan on sinut itsensä kanssa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jari Paavolan sydäntä lähellä ovat erityisesti änkyttävät nuoret. Hän kannustaa nuoria olemaan avoimia änkytyksensä kanssa ja puhumaan siitä läheisilleen ja ystävilleen.

Änkytyksen pelko rajoitti Jari Paavolan, 48, elämää vuosikausia. Enää hän ei häpeä, vaan on sinut itsensä kanssa.
(Päivitetty: )
Teksti: Tiina Suomalainen

Kokemäkeläinen paperimies Jari Paavola puhuu paljon ja pohdiskellen. Välillä hänen puheeseensa tulee tauko, kun tavu juuttuu kurkkuun.

Änkytyksessä on kyse tahdosta riippumattomasta puheen häiriöstä, jonka syytä ei tunneta. Tutuin änkytyksen muoto lienee toisto – ä-ä-ä-änkytys. Mutta änkytys voi ilmetä myös venytyksinä – ääääänkytys – tai täydellisenä puheen salpautumisena, kuten Paavolalla.

Tähän havahduin

Olin 8-vuotias koululainen, kun jotain hämmentävää tapahtui. Opettajalle ääneen lukiessa tavut juuttuivat yllättäen kurkkuuni, enkä saanut sanoja suustani. Ajatus lensi rivillä eteenpäin, mutta lukeminen tyssäsi. Se tuntui hurjan häpeälliseltä.

En halunnut tilanteen toistuvan, joten aloin vältellä ääneen lukemista ja puhumista tunneilla. Lopetin viittaamisen ja liityin takarivin poikajengiin.

Elettiin 1970-lukua maaseudulla Säkylässä, eikä änkytyksestä paljon tiedetty. Äitinikin korosti aina, että eivät ne puhetaidot ratkaise, vaan se, että tekee ahkerasti töitä.

Näin minua autettiin

Sain koulussa jonkinlaista puheterapiaa, mutta omasta mielestäni minulla ei ollut mitään ongelmia. Olin kova höpöttämään ja hyvin sosiaalinen.

Kun isäni järjesti minulle ammattitaitoista puheterapiaa Turussa, minusta tuntui lähinnä nololta ajaa pitkää matkaa mokoman takia.

Opin jo varhain välttelemään niitä sanoja, joihin tiesin jääväni lukkoon. Keksin kiertoilmauksia. Ja jos blokki tuli, käytin apuna änkyttäjälle tyypillisiä myötäliikkeitä: heilutin jalkaa tai kättä tai käänsin silmiä ylöspäin. Näillä autoin itseni lukkojen yli.

13-vuotiaana rohkaistuin lähtemään Suomen änkytysyhdistyksen (SÄY) järjestämälle kurssille, jolla tapasin muita änkyttäviä nuoria. Olin siihen asti kuvitellut olevani maailman ainoa änkyttävä ihminen.

Kulissit pystyssä

Murrosiässä erilaisuus sattui pahiten. Mietin, miten ihmeessä saan koskaan edes tyttöystävää.

Olin taitava piirtämään, mutta ammatinvalintaani vaikuttivat änkytys ja huonot opiskelukokemukset. Halusin ammatin, jonka saisin mahdollisimman vähällä opiskelulla. Minusta tuli paperiprosessinhoitaja. Olen edelleen töissä ensimmäisessä työpaikassani.

Vuosikausia vähättelin änkytyksen merkitystä enkä hakenut siihen apua. Minullahan oli kaikki kunnossa: oli tytär, hyvä työpaikka, auto ja omakotitalo, mukava haitarinsoittoharrastus ja menestystä naismaailmassa.

Änkytyksestä en puhunut – paitsi änkytysyhdistyksessä, johon olin liittynyt jo nuorena.

Vasta nelikymppisenä havahduin siihen, miten paljon änkytys ja siihen liittyvä häpeä todellisuudessa rajoittavat elämääni. Puhelimella soittaminen, vieraille puhuminen ja ylipäätään asioiden hoitaminen pelotti. Pelko taas uuvutti.

Tässä ja nyt

Päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Hakeuduin SÄY:n puheterapiakurssille, jossa opin erilaisia tekniikoita, kuten hitaampaa puherytmiä ja konsonanttien pehmennystä, joilla hallita änkytystä.

Olin alkanut kuitenkin oivaltaa, että änkytyksessä on kyse paljon muustakin kuin ”vain” puhumisesta. Kyse on pohjimmiltaan itsetunnosta. Jos on sinut itsensä kanssa, pelko vähenee, ja samalla puhuminen helpottuu.

Kävin myös SÄY:n itsetuntokurssin, joka voimaannutti minua. Kurssin jälkeen rohkaistuin perustamaan änkyttäjille tarkoitetun Satakunnan puhekerhon ja esiinnyin myös aiheesta tehdyssä lehtijutussa.

Pitkään kuvittelin, että olisin jossakin ihme paratiisissa, jos en änkyttäisi. Olen vihdoin ymmärtänyt, että elämä on parasta tässä ja nyt. Nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. En pelkää enää mitään – voin soittaa vaikka presidentille.

Lue myös:

Änkytystä ei pidä salata

Aivoinfarkti vei puheterapiaan vuodeksi

Puhe sujuvammaksi

1. Änkytysterapiassa opitaan erilaisia tekniikoita hallita änkytystä. Kun änkytystään voi hallita haluamissaan tilanteissa, myös rohkeus puhua kasvaa. Suurin osa änkyttäjistä hyötyy terapiasta, eikä sitä ole koskaan liian myöhäistä aloittaa.

2. ”Tärkeä osa änkytysterapiaa on työstää omaa änkytystään ja oppia hyväksymään se. Tällöin änkytys ei rajoita puhumista eikä esimerkiksi ammatinvalintaa. Kun pääsee sinuiksi änkytyksensä kanssa, on myös helpompi käyttää opittuja tekniikoita”, korostaa kliininen erikoispuheterapeutti Salla Pohja Puheterapiakeskus Temposta.

3. Alle kouluikäisistä änkyttää noin 5–6 prosenttia, aikuisväestöstä noin yksi prosentti. Miehillä änkytys on naisia yleisempää.

X