Kristian Heinrichs, 35, kävi läpi hampaiden oikomishoidon aikuisena: ”Oikomishoito on tuonut henkistä ja fyysistä hyvää oloa”

Kun Kristian Heinrichs oli lapsi, hänen alaetuhampaansa oli vähän vinossa, mutta hän ei juuri kiinnittänyt siihen huomiota. Iän karttuessa ongelma kuitenkin paheni. Alaleuka muuttui yhä ahtaammaksi, ja alaetuhammas alkoi selkeästi kallistua sisäänpäin.

Näkymättömät muovikalvot saivat kiinnostumaan hoidosta

”Kolmekymppisenä alahampaani oli jo todella vinossa. Kovia ruokia, kuten omenaa, syödessä se tuntui suussa epämukavalta. Lisäksi pussailu oli hankalaa, jos kieli sattui vahingossa osumaan hampaan terävään kulmaan.

Koska hampaan kulma oli vain suurentunut vuosien mittaan, aloin huolestua, mitä tapahtuisi tulevaisuudessa, jos en tekisi mitään. Oikomishoito houkutteli, mutten kuitenkaan halunnut perinteistä metallikiskoa, koska koin sen kuuluvan teini-ikään. En halunnut kaikkien tietävän, että minulla on oikomishoito menossa.

Kun kuulin äidiltäni uudesta näkymättömillä muovikalvoilla tehtävästä oikomishoidosta, kiinnostuin heti.”

Oikomiskalvo vaihtuu parin viikon välein

”Varasin ajan yksityiselle oikomishammaslääkärille, joka tutki hampaani. Hän totesi, että kalvoilla tehtävä oikomishoito sopi minulle hyvin, koska ongelma ei ollut kovin suuri.

Toisella vastaanottokerralla hampaistani otettiin kuvia eri kulmista. Hammaslääkäri rakensi niistä tietokoneen avulla kolmiulotteisen mallin, joiden perusteella hän tilasi oikomiskalvot. Muutaman viikon päästä ne tulivat postin kautta kotiin.

Paketissa oli yhteensä 21 vähän erilaista kalvoa, joita kaikkia oli määrä pitää kaksi viikkoa. Ne oli tehty värittömästä muovista, joka ei näkynyt ulospäin mitenkään. Muut huomasivat minun käyttävän kalvoja ehkä vain siitä, että s-kirjaimet suhahtivat puhuessa vähän tavallista enemmän.

Kalvojen käytön aloittaminen tuntui aika epämukavalta. Varsinkin kun otin uuden kalvon käyttöön, suussa tuntui voimakas ja repivä paine. Ajattelin kuitenkin, että hyvän asian takia kannattaa kestää vähän epämukavuutta.”

Säännöllisyys hoidon tae

”Aluksi käytin kalvoja jatkuvasti sekä töissä, kotona että nukkuessa. Kun menin työkavereiden kanssa yhdessä syömään, nappasin vain kalvon pois ruokailun ajaksi ja laitoin sen rasiaan.

Muutaman kuukauden jälkeen minulle tuli kuitenkin stressaava elämäntilanne, jolloin voimani olivat vähissä. Pidin kalvoa ohjeiden mukaan töissä, mutta iltaisin otin sen kotona pois. Lisäksi jos menin ravintolaan syömään, jätin kalvon usein kokonaan pois, koska en halunnut herättää huomiota. Pyrin välttämään kaikkea ylimääräistä epämukavuutta.

Seuraavalla tarkistuskerralla oikomishammaslääkärillä kävi ilmi, etten ollut pitänyt kalvoja tarpeeksi paljon. Hampaani olivat jääneet lasketusta etenemissuunnitelmasta jälkeen, ja tarvitsin kokonaan uudet kalvot.

Viime vuoden alussa sain uuden 21 kalvon sarjan. Päätin heti alussa pitää niitä säännöllisesti, jolloin hoito alkoikin edetä suunnitellusti.”

Öisin yhä retentiokalvo

”Oikomishoito venyi arvioidusta vuodesta puoleentoista vuoteen. Viime joulukuussa se oli kuitenkin vihdoin ohi. Alaetuhammas on nyt jykevästi suorassa rivissä muiden hampaiden kanssa, ja hampaat näyttävät kauniilta. Olo myös tuntuu hyvältä. Joudun vielä öisin käyttämään hoitotulosta ylläpitävää retentiokalvoa, mutta se tuntuu pieneltä vaivalta. Myöhemmin riittää, kun pidän sitä muutamana yönä viikossa.

Yhteensä oikomishoito maksoi vähän yli 6 000 euroa. Se on iso raha, mutta ajattelen, että sen olisi voinut käyttää paljon hölmömpiinkin asioihin. Oikomishoito on tuonut henkistä ja fyysistä hyvää oloa, enkä ole kertaakaan katunut, että lähdin siihen mukaan.

Nykyään pussailu onnistuu paljon paremmin kuin ennen, eikä minun tarvitse miettiä, miten vinoon hampaani tulevaisuudessa kääntyy.”