Lapsi oppii maistamalla

Lasten ruokailukasvatus on vanhempien vastuulla, muistuttaa Karen Le Billon kirjassaan Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lasten ruokailukasvatus on vanhempien vastuulla, muistuttaa Karen Le Billon kirjassaan Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna-Kaisa Hongisto

Lapselle tulee antaa ruokaa silloin, kun hän pyytää.

Tarua. Vanhemmat päättävät ruoka-ajoista. Jos lapsi saa itse päättää, milloin hän syö, päädytään jatkuvaan naposteluun. On ok, että lapsellekin ehtii tulla nälkä ennen ruoka-aikoja. Jos lapsi valittaa illalla nälkää nirsoiltuaan päivällisellä, voi sanoa: ”Jos sinulla on nälkä, se johtuu siitä, että sinun olisi pitänyt syödä enemmän päivällisellä.” Liian tiukka ei pidä olla, mutta välipalaa tulisi antaa enintään kerran päivässä.

Lapsilla on erilainen makuaisti kuin aikuisilla, joten lapsille voi tehdä omat ruokansa.

Tarua. Jos vanhemmat valmistavat lapsille aina pastaa ja nakkeja, lapset eivät opi pitämään terveellisistä ruoka-aineista, kuten vihanneksista, juureksista ja kalasta. Lapselle voi antaa valinnanvaraa, tyyliin ”syötäisiinkö päivällisellä mieluummin munakoisoa vai pinaattia”.

Uusia makuelämyksiä ei kannata tarjoilla pelkiltään, vaan tuttujen, pidettyjen ainesten rinnalla ja pieninä annoksina. Uudet ruoka-aineet saattavat upota parhaiten soseina ja keittoina, joskus vasta yli kymmenenkin maistamiskerran jälkeen. Opeta lapsi odottamaan hyvää ruokaa pikemmin kuin välttelemään huonoa.

Perinteinen perhepäivällinen voi parantaa arkea ja edistää terveyttä.

Totta. Kun perhe syö yhdessä ilman häiriötekijöitä, ruokailuun tulee käytettyä kunnolla aikaa, ja siitä tulee arjen lepohetki. Lapsikin keskittyy syömiseen ja oppii tunnustelemaan, milloin on syönyt sopivasti. Ruokailu on parhaimmillaan yhteinen kokemus, joka antaa mielihyvää, uusia elämyksiä ja hyvinvointia. Se on eri asia kuin tunnesyöminen – ruoan käyttäminen palkintona tai lohdutuksena – jota tulisi välttää.

Seura 49/2013

X