Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla hyvinkin arkiset – Lihomista, palelua, väsymystä ja alavireisyyttä

Moni epäilee kärsivänsä kilpirauhassairaudesta, vaikka kyse on jostakin muusta, esimerkiksi raudan, B12- tai D-vitamiinien puutoksesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Moni epäilee kärsivänsä kilpirauhassairaudesta, vaikka kyse on jostakin muusta, esimerkiksi raudan, B12- tai D-vitamiinien puutoksesta.
(Päivitetty: )
Teksti: Tiina Laaninen

Mietityttävätkö kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet? Lue asiantuntijalääkärin vastaukset ja neuvot.

1. Mikä on kilpirauhanen, ja miten se toimii?

Kilpirauhanen on noin 20 grammaa painava rauhanen, joka sijaitsee kurkunpään alapuolella. Sillä on monta tärkeää, kehon toimintaan vaikuttavaa tehtävää. Se vaikuttaa muun muassa yleiseen vireystilaan, mielialaan, aineenvaihduntaan ja kehon lämmönsäätelyyn.

Kilpirauhanen toimii valmistamalla, varastoimalla ja vapauttamalla verenkiertoon kilpirauhashormoneja. Tärkeimmät näistä ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3).

Kun kilpirauhasen toiminta häiriintyy, seurauksena voi olla esimerkiksi kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta. Vajaatoiminnassa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan tuhoten kilpirauhaskudosta, jolloin hormonitoiminta vähenee.

2. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla alkuvaiheessa hankalia tunnistaa, sillä ne pahenevat hitaasti kuukausien jopa vuosien aikana. Tyypillisimmät kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat:

  • voimakas väsymys
  • lihasheikkous
  • palelu
  • painonnousu,
  • ihon kuivuminen
  • alavireisyys
  • aloitekyvyttömyys
  • ummetus
  • hikoilemattomuus
  • silmäluomien, kasvojen ja säärien turvotus.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet johtuvat hidastuneesta aineenvaihdunnasta.

Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla voi myös olla kuukautishäiriöitä, lapsettomuutta ja keskenmenoja.

Vajaatoiminta herättää joissakin potilaissa suuria tunteita, ja toisinaan potilas on oireidensa perusteella lähes varma, että kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Samanlaiset oireet voivat kuitenkin liittyä moneen muuhunkin sairauteen, eikä diagnoosia voi tehdä pelkästään oireiden perusteella. Toisinaan oireiden taustalta voi löytyä esimerkiksi raudan, B12- tai D-vitamiinin puutos.

3. Miten vajaatoiminta diagnosoidaan?

Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan verikokeella. Tavallisesti selvitetään kilpirauhasta säätelevän hormonin arvo (TSH) sekä tyroksiini arvo(T4V). Kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH-arvo on koholla, mutta tyroksiiniarvo normaalia matalampi.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa TSH-arvo on normaalia matalampi, mutta T4V-arvo koholla. Liikatoimintaa epäillessä mitataan usein myös kilpirauhasen erittämän trijodityroniinin pitoituus (T3V) elimistöstä. Liikatoiminnassa tämä arvo on koholla.

4. Miten kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet hoidetaan?

Sitä hoidetaan kerran päivässä otettavilla tableteilla, jotka sisältävät tyroksiinihormonia. Lääkitys on elinikäinen. Se toimii yleensä hyvin, ja oireet häviävät muutamassa viikossa.

Sairauden alkuvaiheessa arvoja seurataan verikokeilla yleensä kahden kuukauden välein, myöhemmin riittää vuosittain tehtävä arvojen seuranta, mikäli voinnissa ei tapahdu muutoksia.

Omaan lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä, mikäli ravitsemus tai elintavat muuttuvat merkittävästi tai tulee raskaaksi. Myös vaihdevuodet voivat vaikuttaa tarvittavan lääkityksen määrään.

Jos tyroksiini ei tehoa toivotusti ja potilaalle jää oireita, voidaan hänellä kokeilla tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmähoitoa. Markkinoilla on myös niin sanottuja eläinperäisiä valmisteita.

Nämä lääkkeet eivät kuitenkaan sovellu esimerkiksi raskaana oleville tai potilaille, joilla on rytmihäiriöitä. Eläinperäisten lääkkeiden käyttö vaatii lääkärin tiivistä seurantaa.

Sopiva lääketasapaino on tärkeä, sillä liiallinen lääkkeiden syöminen on vaarallista. Lievä yliannostus voi tuntua aluksi hyvältä, mutta aiheuttaa ajan mittaan liikatoimintaan liittyviä häiriöitä.

Samasta syystä kilpirauhaslääkitystä ei pidä aloittaa, jos laboratorioarvot ovat normaalit, vaikka potilas arvelisi siitä hyötyvänsä.

5. Milloin on kyse kilpirauhasen liikatoiminnasta?

Kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää aineenvaihduntaa. Se merkitsee hikoilua aiempaa herkemmin, laihtumista, sydämentykytyksiä ja ripulia.

Silmissä voi esiintyä kaksoiskuvia, ne voivat pullistua ulospäin ja hankalissa tapauksissa näkö voi heiketä. Puhe voi muuttua tavallista vilkkaammaksi, mutta toisaalta liikatoiminta voi myös väsyttää.

Liikatoiminta kehittyy vajaatoimintaa nopeammin, ja oireita tulee tavallisesti asteittaan muutaman viikon tai kuukauden kuluessa.

6. Ovatko kilpirauhassairaudet vaarallisia?

Liikatoiminta voi aiheuttaa hoitamattomana rytmihäiriöitä tai sydänkohtauksen. Liikatoiminnan oireet ovat kuitenkin yleensä niin häiritseviä, että niistä kärsivä hakeutuu ennen vakavia seurauksia lääkäriin.

Koska kilpirauhasen liikatoiminta altistaa rytmihäiriöille, tutkitaan kilpirauhasarvot yleensä automaattisesti rytmihäiriön takia sairaalaan hakeutuneilta.

Vajaatoiminnan riskit eivät ole yhtä vakavia, mutta molemmat sairaudet on tärkeä tunnistaa ja löytää hyvä hoitotasapaino. Jos epäilee itsellään kilpirauhasen liikatoimintaa, on tärkeä hakeutua lääkäriin parin päivän kuluessa.

7. Miten liikatoimintaa hoidetaan?

Mikäli potilaalla on sydämentykytystä, ensihoidoksi määrätään yleensä beetasalpaaja-lääkettä. Samalla kilpirauhasen toimintaa hillitään karbimatsolilla, jonka avulla tyroksiinin tuotanto saadaan muutamassa viikossa normalisoitua. Sitten päädytään johonkin kolmesta eri hoitovaihtoehdosta.

Mikäli kilpirauhanen ei ole merkittävästi suurentunut, hoitoa jatketaan usein karbimatsolilla. Tämä vähentää kilpirauhasen hormonituotantoa ja hormonin eritystä verenkiertoon. Hoito kestää tavallisesti puolitoista vuotta, minkä jälkeen noin puolella potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa ilman lääkitystä.

Muut hoitomahdollisuudet ovat leikkaus ja radioaktiivinen jodi, jota otetaan suun kautta. Jodi annettaan sairaalassa kapselina. Jodi hakeutuu elimistössä kilpirauhaseen, jossa se tuhoaa kilpirauhassoluja. Tämä lopettaa liikatoiminnan. Jodihoito ei sovi raskaana oleville tai imettäville.

8. Milloin päädytään leikkaukseen?

Osa kilpirauhasesta poistetaan, kun kilpirauhanen on merkittävästi suurentunut. Sekä leikkauksen että radiojodihoidon jälkeen potilaalle kehittyy usein kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä vaatii elinikäisen lääkityksen.

Lue myös: Vaikuttaako kilpirauhasen vajaatoiminta sydämeen? Erikoislääkäri vastaa

9. Milloin vaivana on struuma?

Struuma merkitsee kilpirauhasen liikakasvua. Sen tunnistaa yleensä katsomalla peiliin: koska kilpirauhanen sijaitsee lähelle ihoa, liikakasvu näkyy kaulalla yleensä makkaramaisena levynä kaulan alaosassa.

Toisinaan haitta on vain kosmeettinen, mutta struumaan voi liittyä kilpirauhasen liikatoimintaa tai pullistuneena se voi painaa ruoka- tai henkitorvea.

Tavallisin hoitokeino on tyroksiinihormonihoito, jolla yli puolet struumista pienenee keskimäärin kolmannekseen. Struuma voi koostua myös pienistä kyhmyistä, joista kuitenkin noin 95 prosenttia on hyvälaatuisia.

Ennen 1950-lukua struuman aiheutti usein jodin puute, mutta nykyään sairaus on harvinainen, koska kaupassa myytävään ruokasuolaan on yleensä lisätty jodia.

10. Voiko kilpirauhassairauksia ennaltaehkäistä?

Kilpirauhasen liika- ja vajaatoimintaa ei voi ennaltaehkäistä elintavoilla. Se tiedetään kuitenkin, että tupakoinnin lopettaminen parantaa liikatoimintaan toisinaan liittyvien silmäoireiden hoitotuloksia.

Asiantuntijana sisätautilääkäri, LL, Joni Suomi, Terveystalosta. Lähteenä myös terveyskirjasto.fi ja kilpirauhasliitto.fi

Artikkelia on muokattu 17.4.2023 klo 15:15

X