Lisää onnellisuutta

Onnellisuutta voi opetella.

Totta. Onnellisuuden taso voi varmasti kohota, jos jaksaa tehdä myönteisiä tekoja ja välttää kielteisiä. Aina ei ole helppo tunnistaa, mitkä teot ovat myönteisiä, mutta ainakin toisten auttaminen tai vaikkapa kehuminen on myönteistä. Aina ei tarvitse sanoa niitä ilkeitä asioita, joita tulee mieleen. Onnellisuuteen tarvitaan siis myös vanhan ajan itsehillintää ja tahdonvoimaa. Joskus voi tarvita terapiaakin. Yleensä onnellisuuteen ei voi vaikuttaa pelkällä asenteella eli päättämällä olla onnellinen.

Toiset saavat syntymä­lahjaksi onnellisemman elämän kuin toiset.

Totta. Tutkijat ovat arvioineet, että noin 40 prosenttia onnellisuudesta periytyy. Vanhemmilta voi saada sekä hyvät geenit että myönteisen kasvuympäristön. Tutkimusten mukaan kohtuullinen toimeentulo on yksi onnellisuuden edellytys, joskaan raha ei kohtuullisen toimeentulon jälkeen lisää onnellisuutta. Kaksostutkimuksissa on todettu, että myös geenit vaikuttavat. Identtiset kaksoset, joilla on samat geenit, muistuttavat toisiaan myös onnellisuudessa toisin kuin epäidenttiset kaksoset.

Onnellisuus on sama asia kuin tyytyväisyys.

Tarua. Onnellisuudella tarkoitetaan välitöntä tunnetta ja voimakkaita, syviä kokemuksia. Esimerkiksi hääpäivästä tai lapsen syntymästä sanotaan, että oltiin onnellisia. Tyytyväisyys on pikemminkin arvio siitä, mitä elämässä on tapahtunut. Takavuosikymmeninä onnellisuudesta ei oikein uskallettu puhua. Siitä laulettiin ylätyylisesti iskelmiä, mutta se ei ollut arkinen sana. Jos jollakulla oli vikaa pääkopassa, sanottiin, että ”se on vähän onnellinen”. Itsekin tutkin tyytyväisyyttä parikymmentä vuotta, ennen kuin uskalsin ruveta tutkimaan onnellisuutta.

Seura 37/2013