Sureminen vie paljon aikaa, jopa useita vuosia ja voi olla hyvin monivaiheista.
(Päivitetty: )
Teksti:
Kari Kiianmaa

Kysymys

Vaimoni kuoli äskettäin. Odotan, milloin suru iskee. Hän on mielessäni monta kertaa päivässä, mutta en varsinaisesti sure. Onko tämä normaalia?

Leski

Vastaus

Surulla on monet kasvot ja suremisen tapoja on monia. Muistelemalla vaimoasi ja yhteistä elämäänne suret hänen menettämistään. Voit myös edesauttaa suremista puhumalla menetyksestäsi muille, kirjoittamalla siitä ja katselemalla vanhoja valokuvia.

Sureminen voi kuitenkin olla pelottavaa ja tarvitset ehkä tukea sen läpikäymiseen. Tätä varten on olemassa muun muassa sururyhmiä omaisensa menettäneille. Niitä voi kysyä omasta seurakunnasta. Sureminen vie paljon aikaa, jopa useita vuosia ja voi olla hyvin monivaiheista.

Olet oivaltanut sen, että se on tärkeää. Surematon suru nimittäin aiheuttaa ruumiillisia sairauksia.


Tee edes nämä!

  1. Kirjoita paperille, mitä menetit, kun vaimosi kuoli.
  2. Muistele muita menetyksiä elämässäsi. Pystyitkö suremaan niitä?
  3. Käy vaimosi haudalla ja kerro hänelle mielessäsi, miltä sinusta nyt tuntuu.

Seura 48/2014

X