Miksi hiki haisee?

1. Miksi ihminen hikoilee?

Ihmisen jokaisella elimellä on oma tehtävänsä, niin myös ihmisen suurimmalla elimellä, iholla. Yksi ihon tehtävistä on osallistua lämmönsäätelyyn, ja hikoilu on yksi säätelymekanismeista. Jos lämpöä on liikaa, sitä voidaan vähentää hikoilemalla. Hikoilua aiheuttavat myös ruumiillinen ponnistelu ja kuumuus. Myös tunneperäiset syyt, kuten jännitys ja stressi, voivat aiheuttaa hikoilua.

2. Mistä hiki tulee?

Hiki suodattuu verestä kahdenlaisten hikirauhasten avulla. Tavallisia, lämmönsäätelyyn osallistuvia eli ekkriinisiä hikirauhasia on lähes kaikkialla huulia ja osaa ulkoisista sukuelimistä lukuun ottamatta. Tiheimmin niitä on kämmenissä ja jalkapohjissa. Apokriinisia hikirauhasia, jotka tuottavat suoloja ja valkuaisaineita, on muun muassa kainaloissa, nivustaipeissa, sukupuolielinten alueella ja perävaossa. Ihminen hikoilee normaalisti ja tekemättä mitään keskimäärin puoli litraa päivässä. Kuumissa oloissa ja kovassa rasituksessa hikeä voi erittyä jopa 12 litraa vuorokaudessa.

3. Miksi joku hikoilee ensimmäisenä päästä, joku selästä ja joku taas jostain muualta?

Siksi, että ihmiset ovat erilaisia ja myös hikoilevat eri tavoin. Esimerkiksi se, että hikoilee selkeästi käsistä tai jaloista, voi olla perinnöllinen ominaisuus, ja myös liikahikoilu voi kulkea suvussa. Eri tilanteet voivat saada hikoilemaan eri tavoin: esimerkiksi maustetut ruoat voivat saada ylähuulen tai otsan hikoilemaan.

4. Miksi hiki haisee?

Hielle ominainen haju syntyy, kun ihossa elävät bakteerit hajottavat hiessä olevia valkuaisaineita. Tuore hiki ei haise, ellei siihen ole tarttunut verestä tuoksuvia aineita, kuten valkosipulia. Myös osa lääkkeistä, alkoholi ja B-vitamiinilisä voivat tehdä hikeen tuoksua. On normaalia, että jalkahiki haisee pahemmalta kuin kainalohiki. Jalkapohjissa on runsaasti hikirauhasia, jolloin myös hikeä erittyy runsaasti. Jalkapohjissa on myös ihmisen paksuin iho, jonka sarveiskerroksesta hiki liuottaa valkuaisaineita runsaasti ihossa elävien bakteerien hajotettavaksi. Jalkahien ehkäisyyn kuuluvat hengittävät kengät, hyvä hygienia ja sukkien päivittäinen vaihto. Kengät kannattaa valita kelin mukaan, ja ulkokenkiä ei kannata pitää jalassa sisällä.

5. Miksi lasten hiki ei haise?

Apokriiniset hikirauhuset­, jotka tuottavat hikeen valku­ais­aineita bakteerien hajotettavaksi, alkavat toimia vasta murrosiässä. Eri suvuissa murrosikä alkaa eri vaiheessa, ja murrosiässä hiki alkaa haista. Apokriiniset hikirauhaset erittävät hikeen myös erittäin voimakkaasti emäksistä ainetta. Siksi hajuhikinen pieni lapsi pitää viedä lääkäriin tutkittavaksi. Pahan hajun lähteenä voi olla nenässä oleva esine, mutta sen voi aiheuttaa myös esimerkiksi jokin aineenvaihduntasairaus. Hikirauhasten toiminta heikkenee iän mukana. Koska myös vanhukset voivat haista hieltä, hajun takana voi olla esimerkiksi huono hygienia, lääkitys tai jokin sairaus.

6. Miten kainalot kastelevaa hikoilua voi ehkäistä?

Kainaloista hikoilu on yleistä, koska hikirauhaset ovat siellä suuria ja niitä on paljon. Ne myös reagoivat herkästi lämpöön. Kainalot hiestävät myös tunneperäisistä syistä helposti. Jos runsas kainalohikoilu on perinnöllistä, sitä ei voi estää, mutta sitä voidaan tehokkaasti hoitaa eri tavoin. Omiin keinoihin kuuluu karvoituksen pitäminen lyhyenä, sillä se voi vähentää hajun eritystä. Myös liian kireiden vaatteiden käyttöä kannattaa välttää ja valita vaatteisiin omalle iholle sopiva materiaali: hankaus ja hikoilu ovat iholle huono yhdistelmä.

7. Miten deodorantit toimivat?

Deodorantit sisältävät hajusteiden lisäksi bakteereja tappavia tai niiden kasvun estäviä aineita. Lisäksi niissä käytetään kosteutta kerääviä puutereita. Tavalliset deodorantit riittävät suurimmalle osalle ihmisistä. Apteekista on saatavissa niitä tehokkaampia tuotteita, jotka vaikuttavat hikirauhaseen. Esimerkiksi alumiinikloridi turvottaa hikirauhasen tiehyen tukkoon. Deodorantti kannattaa laittaa aina puhtaalle iholle, eikä ole mitään estettä lisätä sitä päivän mittaan.

8. Milloin kyse on liikahikoilusta?

Sen määrittäminen ei ole ihan helppoa, koska mitään mitta-asteikkoa ei ole. Liikahikoilu voi aiheuttaa sosiaalista haittaa, vaikuttaa työntekoon tai pilata vaatteita. Silloin, kun hikoilu pyörittää arkea eli joutuu miettimään, minne voi lähteä ja mitä voi päälleen pukea, on syytä hakea apua. Liikahikoilu on usein perinnöllistä ja hyvänlaatuista, mutta se ei tarkoita vaivan vähättelyä. Ensimmäisenä kannattaa kuitenkin miettiä, onko hikoilu ollut aina samanlaista vai onko viime aikoina tapahtunut jokin muutos. Ensin lääkärissä suljetaan pois sairaudet. Esimerkiksi diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta tai kihti voivat hikoiluttaa. Naisilla liikahikoilu liittyy usein vaihdevuosiin. Lisäksi tunneperäiset syyt tai lääkkeet voivat aiheuttaa liikahikoilua. Useimmiten liikahikoilu liittyy kainaloihin.

9. Miten liikahikoilua voidaan hoitaa?

Hoitoja on laaja rintama, mutta niitä mietitään vasta, kun sairaudet on suljettu ensin pois. Liikahikoiluun voidaan käyttää paikallisina hoitoina ilman reseptiä saatavia voiteita tai systeemihoitoja eli suun kautta otettavia reseptilääkkeitä. Esimerkiksi virtsankarkailuun käyttävillä lääkkeillä on hikoilua vähentävä lisävaikutus. Lisäksi lääkitys voidaan saada laastarin kautta. Liikahikoilun hoitoon voidaan käyttää iontoforeesia, jolloin liikahikoilun alueelle, yleisimmin kämmeniin, jalkoihin tai kainaloihin, johdetaan heikkoa sähkövirtaa elektrodien avulla. Hoito vaimentaa hikirauhasten toimintaa. Hikirauhasia voidaan myös poistaa leik­kauksessa, mutta sitä keinoa on tullut korvaamaan botuliini, jota käytetään erityisesti kainalohikoilussa.

10. Pitääkö huolestua, jos ei hikoile?

Hikoilun puuttuminen on harvinaista. Hikoilun vähentyminen on yleisempää, mutta siihenkään ei kovin usein törmää, eikä sen tarkkaa yleisyyttä tiedetä. Jos hikoilussa tapahtuu muutos aiempaan, syy on hyvä selvittää. Jos hikoilu vähenee ja lisäksi on esimerkiksi väsymystä, painonnousua, palelua, ihon kuivumista ja hiustenlähtöä, kyseessä voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Hikoilun vähentyminen voi liittyä erityisesti nuorten miesten tautina esiintyvään hikinokkosihottumaan, jossa hikoilu saa aikaan ihottuman, nokkosrokon.

Asiantuntijana Sari Huikko-Tarvainen, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri.

Seura 31/2013