Kuolemasta puhuminen on joskus vaikeaa erityisesti läheisille ja sen kautta myös itse sairastuneelle.
(Päivitetty: )
Teksti:
Kari Kiianmaa

Kysymys

Miksi vakavasti sairaat eivät useinkaan halua puhua kuolemasta? Itse olen menettänyt lapsen ja sairastanut syöpää ja siksi olen erityisen kiinnostunut kuolemasta. Olenko jotenkin poikkeava?

Pohdiskelija

Vastaus

Vakava sairaus tuo aina mieleen kuoleman. Asia koskettaa sekä itse sairastunutta että hänen läheisiään. Kuolemasta puhuminen on joskus vaikeaa erityisesti läheisille ja sen kautta myös itse sairastuneelle. Sairauden vaihe voi myös vaikuttaa haluun puhua kuolemasta. Joskus asiaa paetaan ja se torjutaan mielestä liian kipeänä asiana. Kuoleva voi jopa suunnitella elämäänsä aivan kuin mitään vakavaa sairautta ei olisikaan. Kuoleva tarvitsee turvallisen ihmissuhteen voidakseen jakaa tunteensa ja ajatuksensa.

Läheisen tehtävä on tarjota mahdollisuus puhua kuolemasta ja kuunnella. On tärkeää, että kuolemaa ei vähätellä esimerkiksi sanomalla: ”Älä nyt hupsuttele, et kuole vielä pitkään aikaan”. Sinun kohdallasi kuolema on ollut todella läsnä elämässä. On hyvä, jos olet oppinut puhumaan siitä ja voit siten auttaa myös muita puhumaan.


Tee edes nämä!

  1. Kerro vakavasti sairaalle läheisellesi, että olet valmis kuuntelemaan häntä.
  2. Pyri toimimaan sairastuneen tahdissa, yhtään kiirehtimättä.
  3. Kerro muille, että me kaikki kuolemme ja että elämää pitää elää nyt.

Seura 32/2014

X