Pitkän iän salaisuus on selvinnyt - Käännä katse ruokavalioon

Miksi jotkut kansat elävät selvästi pidempään ja terveempinä kun muut? Tätä salaisuutta selvitettäessä katseet ovat kääntyneet ruokavalioon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Miksi jotkut kansat elävät selvästi pidempään ja terveempinä kun muut? Tätä salaisuutta selvitettäessä katseet ovat kääntyneet ruokavalioon.
(Päivitetty: )
Teksti: Nina Sarell

Mitkä ovat pitkän ja terveen elämän eväät? Sitä voi kysyä vaikka niiltä, jotka elävät maailmassa pisimpään ja terveimpinä.

Satavuotiaaksi elävien salaisuuksia ratkovat tiedemiehet ovat tienneet jo pitkään, että maailmassa on alueita, joilla ihmiset elävät poikkeuksellisen kauan ja usein loppuun saakka ällistyttävän hyvävointisina. Näitä kutsutaan Blue Zone -alueiksi. Niitä on eri maailmankolkissa: Italiassa, Kreikassa, Japanissa, Keski-Amerikassa ja – yllättävää kyllä – Ruotsin Smoolannissa.

Koska Blue Zone -alueet sijaitsevat kaukana toisistaan, ei pitkän elämän salaisuus voi liittyä mihinkään tiettyihin ruoka-aineisiin.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että pitkä elämä johtuu paljon muustakin kuin ruokavaliosta, kuten geeneistä, fyysisestä aktiivisuudesta, elintapojen kokonaisuudesta ja terveydenhuollon tasosta. Siitä huolimatta pitkän iän kansojen ruokavalioissa on yhteinen punainen lanka riippumatta siitä, ollaanko Costa Ricassa vai Okinawalla.

Syö kohtuudella

Pitkän iän kansojen ruokavalioissa yllättää se, että ne eivät ole läheskään yhtä täydellisiä kuin nykyiset terveysruokadieetit.

Okinawalla syödään paitsi vihreitä vihanneksia, myös sianlihaa. Kreetalaiseen ruokaan kuuluu villiyrttien ja kasvisten lisäksi myös täysrasvaista jogurttia ja sydänterveyden kannalta aivan liian suolaista fetajuustoa.

Kaikkien Blue Zone -kansojen ruokavalioissa on sekä terveellisiä että vähemmän terveellisiä ruokia. Ruokavalion terveellisyyden ratkaiseekin se, kuinka paljon ja kuinka usein mitäkin ruokaa syöt.

Ruokavalion sisältämien ruokien on myös mahduttava päivän energiasaldoon. Blue Zone -kansat ovat pääsääntöisesti normaalipainoisia tai hoikkia, koska he syövät sen verran kuin kuluttavat.

Blue Zone -kansat ovat arvostaneet myös kohtuuden hyvettä. Arkena ei ole eletty jatkuvaa yltäkylläisyyden juhlaa, vaan ruoka on ollut melko yksinkertaista. Esimerkiksi Kreetalla tyypillinen ateria on ollut villiyrteistä (lue: rikkaruohoista!) tehty muhennos oliiviöljyn ja valkosipulin kera.

Japanilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu vielä tänäkin päivänä käsite ”hara hachi bu”. Se tarkoittaa, että syöminen lopetetaan, kun vatsa on 80-prosenttisesti täynnä. Ruualla ei mässäillä.

iStock_59086358_LARGE

Proteiinia monipuolisesti

Monilla Blue Zone -alueilla liha on ollut melko vähän käytetty ylellisyystuote, kun taas esimerkiksi Ruotsin Smoolannissa perinteiseen ruokavalioon on kuulunut säännöllisesti riistaa ja karjaeläinten lihaa.

Maito eri muodoissaan on joillekin pitkäikäisille kansoille perusruokaa, kun taas esimerkiksi Japanissa ei juuri ole maitotuotteita käytetty. Näitä ruoka-aineita lienee syytä nauttia kohtuutta noudattaen.

Blue Zone -alueilla on aina osattu tärkeä taito: proteiinia saa tarpeeksi ilman lihatankkausta, kun sitä nauttii monipuolisista lähteistä. Kala ja merenelävät on jo kauan sitten huomattu lihaa terveellisemmiksi proteiininlähteiksi. Costa Rican Nicoyassa syödään papuja ja maissia. Niistä saa kaikki tarvittavat aminohapot. Japanilaiseen ruokaan kuuluvat soijapavut ja tofu, smoolantilaisille maistuu proteiinipitoinen täysjyvävilja. Kotitarvekanalat ovat täydentäneet ihmisten proteiininsaantia kautta aikojen lähes kaikkialla maailmassa.

Lähiruokaa

Perinteiset kansat ovat syöneet pääosin sitä, mitä lähimmän kymmenen kilometrin säteellä on ollut saatavilla. Vuositasolla ruokavaliossa on saattanut olla valtavan suuria vaihteluita. Costa Rican Nicoyassa perinteiseen ruokavalioon kuuluu eksoottisia hedelmiä ympäri vuoden, kun taas Ruotsin Smoolannissa c-vitamiini on täytynyt saada talvikausina juureksista, perunoista ja talven varalle säilötyistä metsämarjoista. Silti kummassakin kansassa on poikkeuksellisen paljon satavuotiaita. Ajatus on varsin lohdullinen.

Hiilihydraatteja tarvitaan

Hiilihydraatit ovat monelle nykyihmiselle lähes kirosana, mutta Blue Zone -kansat ovat aina syöneet hiilihydraattinsa hyvillä mielin.

Italian Sardiniassa on popsittu paljon pastaa ja leipää, Okinawalla bataattia ja riisiä. Runsas arkiliikunta on vaatinut polttoainetta. Vilja ei kuitenkaan koskaan maailmanhistoriassa ole ollut niin vitivalkoiseksi puhdistettua kuin nykyiset koneellisesti valkaistut riisit ja pastajauhot. Köyhissä oloissa vilja on usein syöty täysjyvänä.

Nykyisin tiedetään, että täysjyvävilja on sekä painonhallinnan että terveyden kannalta ylivoimaisesti paras valinta. Hiilihydraattien määrä taas on tärkeä suhteuttaa tähän aikaan. Jos arkiliikunta on vähäistä, ei tarvitse yhtä suurta annosta pastaa kuin ojia lapiolla kaivava viininviljelijä Italiassa.

Enimmäkseen kasviksia

Valtaosa ravinnon sairauksia ehkäisevistä ja terveyttä edistävistä aineista piilee kasviksissa. Perinteisten kansojen tapa hyödyntää omalla lähialueella kasvavat antioksidanttipommit, kuten vihannekset, hedelmät, marjat ja villiyrtit on todennäköisesti yksi satavuotiaiden salaisuuksista.

Japanissa juodaan vihreää teetä, kreetalaisten villivihannekset eli horta on suorastaan käsite, ja sardinialaiseen ruokavalioon on aina kuulunut vihreitä lehtiä ja yrttejä.

Maltilla makeaa

Yksi yhteinen piirre Blue Zone -ruokavalioissa sentään on: niiden perinteisiin ruokavalioihin ei ole kuulunut suklaajäätelö, kerroskeksit eivätkä jogurttirusinat. Makeannälkään on syöty hedelmiä ja marjoja, ja japanilaiset ovat tehneet lievästi makeilta maistuvia herkkuja muun muassa paputahnasta. Hunajakin on ollut säästeliäässä käytössä siellä, missä sitä on ollut saatavilla.

Jos muinaiselle okinawalaiselle olisi tarjottu nallekarkki, hän olisi luultavasti sylkenyt sen pois. Äklömakeaan tottuneet makunystyt on onneksi tänäkin päivänä mahdollista uudelleenkouluttaa aistimaan hienovaraisempaa makeutta. Se vaatii harjoittelua, mutta ei ole mahdotonta. Vauhtia voi hakea vaikkapa muutaman viikon sokerilakosta.

Kotilääkäri 10/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X