”Rakastan vaimoani, mutta minua ahdistaa olla omaishoitaja”

Vaimon sairastuminen on ajanut Vilhon ahtaalle. Omaishoitajana toimiminen vie kaiken ajan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vaimon sairastuminen on ajanut Vilhon ahtaalle. Omaishoitajana toimiminen vie kaiken ajan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Hätä voi tulla kaksikin kertaa yössä, eikä Aune pääse enää omin voimin edes vessaan. Vilho joutuu siis heräilemään öisin auttaakseen vaimoaan sängystä ylös ja pöntölle. Aune tarvitsee apua myös pukemisessa ja ruokailussa, sillä hänen näkönsä ja motoriikkansa ovat heikentyneet.

Aunen MS-tauti on edennyt pitkälle. Nyt Aune on jo niin huonossa kunnossa, ettei tule toimeen yksin. Vilho joutuu siis auttamaan vaimoaan jatkuvasti.

Vilho ja Aune ovat kuusikymppisiä. He olivat suunnitelleet viettävänsä hyvin erilaisia eläkepäiviä. Nyt Vilho toimii Aunen ympärivuorokautisena omaishoitajana. Vilhoa tilanne ahdistaa, vaikka hän rakastaakin vaimoaan.

”Onko oma elämäni nyt ohi”, Vilho pohtii itsekseen.

Vilho pääsee silloin tällöin käymään harrastekerhossa, mutta omat menot ovat lyhyitä ja harvassa. Aune pärjää kotona yksin enintään kaksi tuntia kerrallaan. Usein silloinkin Vilholla on huono omatunto, kun hän tulee takaisin ja huomaa, että Aunella on kova vessahätä.

Kerran vuodessa Vilho on palkannut Aunelle hoitajan päästäkseen kokonaiseksi päiväksi lomalle. Sen hän on käyttänyt ystävänsä kanssa kylpylässä.

”Olenko liian itsekäs, kun kaipasin paljon vapaampaa elämää”, Vilho miettii.

Silti Vilho ei voisi edes kuvitella jättävänsä vaimoaan johonkin hoitolaitokseen vieraiden ihmisten hoidettavaksi. Vaikka Aune on muuttunut, hän on kuitenkin oma rakas vaimo. Ilman Aunea Vilho olisi tietenkin yksinäinen. Silti omaishoitajan elämä tuntuu liian rajoittavalta.

Mitä Vilho voisi tehdä, ettei raskas elämäntilanne kävisi liian kuormittavaksi?

Omaishoitajan jaksaminen on haaste

Suurin menestys, mitä ihminen voi maan päällä saavuttaa, on tulla korvaamattomaksi toiselle ihmiselle. Korvaamaton ihminen on osa minua. Vilho ja Aune ovat tämän maailman todellisia sankareita.

Omaishoitajan jaksaminen on haasteellista; miten huolethtia omsta tarpeista ja miten tulla toimeen omien tunteiden kanssa. Jotta Vilho voisi toimia mahdollisimman pitkään Aunen hoitajana, hänen pitäisi voida huolehtia omasta fyysisestä kunnostaan, samoin omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan.

Jotta se olisi mahdollista, Aunella pitää olla joku toinen ihminen kotona tai Aunen pitäisi olla mukana jossain ulkopuolisessa toiminnassa, kun Vilholla on omaa aikaa.

Se, että Vilho huolehtisi omasta hyvinvoinnistaan, ei ole itsekkyyttä, vaan edellytys sille, että hän voisi toimia Aunen hoitajana mahdollisimman pitkään.

Jos on tunne, että joutuu aina olemaan vain toista varten, voi olla vaara, että joudumme elämässä ”epämukavuusalueelle”. Tällöin on hyvä hakea ulkopuolista apua, jottei jämähdä negatiivisten tuntemusten valtaan. Kaikki rakkaat ihmiset tuottavat paitsi mukavia tunteita myös välillä rankkoja, vaikeita ja ahdistavia tunteita.

Sitten on vielä kysymys: voiko sitä itse olla tarvitseva. Vastaus on, että me kaikki olemme tarvitsevia ja välillä avuttomia. Aika ajoin me kohtaamme menetyksen tunteita ja joudumme hyväksymään ja suremaan sitä, että hyvät tavoitteemme eivät ole mahdollisia.

Parisuhteessa menetykset ovat yhteisiä, ja silloin olisi hyvä, että voisimme yhdessä kohdata niitä pettymyksiä, joita elämä tuo.

Ihmisen onnellisuus ei ole kiinni vain siitä, mitä elämä meille antaa tai mitä se ei meille anna. Tärkeää on myös se, miten pystymme kohtaamaan elämän antamat mahdollisuudet ja menetykset – vaikkapa fyysisen tai psyykkisen toimivuuden menettämisen.

Hyvinvointi liittyy paljolti itsetuntoon.Vilho voi todella arvostaa itseään, hän toteuttaa omalla toiminnallaan elämän tärkeintä perustaa: rakkautta ja hoivaa toista ihmistä kohtaan.

Keijo Markova pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto

Lue myös:

Mistä apua, kun omaishoitaja uupuu?

Välittämö 100 auttaa auttamaan: Lahjoita vanheneva elokuvalippu omaishoitajalle

X