Miten eroon masennuksesta?

1. Paljonko Suomessa käytetään masennuslääkkeitä?

Noin 450 000 ihmistä käyttää meillä masennuslääkkeitä. Niiden käyttö kymmenkertaistui vuosien vuosien 1990 ja 2010 välillä. Olemme masennuslääkkeiden käyttäjinä maailman kärkikastia Yhdysvaltojen, Australian, Kanadan, Islannin ja Iso-Britannian kanssa.

Vielä 1960-luvulla Yhdysvaltojen mielenterveyden hoidosta vastaava viranomainen, National Institute of Mental Health oli sitä mieltä, että masennus oli harvinainen sairaus, eikä sitä hoideta lääkkeillä. Tuolloin ajateltiin, että masennus paranee itsestään eikä yleensä uusiudu. Nykyään masennus on yleinen ja uusiutuva vaiva.

2. Moniko meillä eläköityy masennuksen vuoksi?

Liki 4 000 ihmistä joutuu vuosittain ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen takia. Masennus onkin yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy ja se koskee myös nuoria: vuonna 2011 liki 1 600 alle 30-vuotiasta jäi mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeelle.

Masennuksen vuoksi eläköityneiden nuorten joukko on viidessä vuodessa kasvanut yli 40 prosenttia. Noin 35 000 suomalaista saa tällä hetkellä eläkettä masennuksen vuoksi. Sairaus on naisilla lähes kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä.

3. Miksi masennusta hoidetaan pitkälti lääkkeillä?

Masennuslääkkeiden määrääminen käy nopeasti ja lääkäreiden vastaanottoajoista on pula. Vartin vastaanottoaika on liian lyhyt terapiaan ja masentuneen kohtaamiseen: masennuslääkereseptin voi saada uusittua ilman, että tapaa lääkärin.

Asiakkaat myös odottavat, että he saavat vastaanotolle tullessaan lääkäriltä lääkkeen. He odottavat nopeaa hoitoa ja ratkaisua ongelmiinsa. Lääketeollisuus on muokannut vallitsevia mielikuvia masennuksesta ja sen hoidosta vahvasti.

4. Miten lääkkeet toimivat?

Masennuslääkkeitä eli antidepressantteja on markkinoilla kymmeniä. Tällä hetkellä eniten käytetään SSRI-lääkkeitä eli serotoniinintakaisinotonestäjiä. Ne lisäävät välittäjäaineista noradrenaliinin ja/tai serotoniinin määrää ja vaikutusta keskushermostossa.

Ennen ajateltiin, että masennuksesta kärsivän aivoissa olisi serotoniinin puute ja lääkkeet korjaisivat tätä puutosta. Tutkimusten mukaan masentuneen aivot eivät kuitenkaan kärsi serotoniinipulasta.

Maailmalla on tehty tutkimuksia, joissa on verrattu masennuslääkettä ja lumelääkettä. Lumelääkkeet osoittautuivat suurin piirtein yhtä tehokkaiksi kuin masennuslääkkeet. Erityisen hyvin lumelääkkeet toimivat, jos niihin on lisätty aineita, jotka aiheuttavat hiukan samanlaisia haittavaikutuksia kuin masennuslääkkeet. Tyypillisiä haittoja ovat muun muassa pahoinvointi, levottomuus, mahavaivat, uniongelmat ja seksuaalinen haluttomuus.

Osa lääkäreistä suhtautuu masennuslääkkeiden hyödyllisyyteen epäillen, sillä liki kaikki tutkimukset ovat lääketehtaiden rahoittamia.

5. Milloin lääkehoito on tarpeen?

Ainoana hoitona lääkkeet eivät käy kenellekään. On esitetty, että niitä voisi käyttää terapian tukena. Ne ehkä lisäävät aivojen hermoverkkojen muovautuvuutta ja kykyä ottaa vastaan terapiaa.

Voisi ajatella, että akuutissa tilanteessa tarvitaan masennuslääkkeitä. Ne eivät kuitenkaan vaikuta heti, vaan vasta muutaman viikon kuluttua ja monilla eivät lainkaan. Niitä ohjeistetaan käyttämään pitkään, neljästä yhdeksään kuukautta – useimmiten pitempään.

Aloitettua lääkehoitoa ei ole hyvä lopettaa omin päin, sillä se aiheuttaa hankalia vieroitusoireita. Lopettaminen tehdään asteittain.

6. Millainen terapia auttaa?

Erilaiset elämän ristiriitatilanteet laukaisevat masennuksen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvät pulmat. Terapia tukee näiden tilanteiden ratkaisua. Terapiamuodoista IPT eli interpersoonallinen terapia ja CBT eli kognitiivis-behavioraalinen terapia ovat tehokkaimpia masennuksen hoidossa. Ne kumpikin ovat lyhytterapioita eli vähimmillään tapaamisia terapeutin kanssa on kuusi. Niissä paneudutaan masennuksen laukaisseeseen tekijään.

Terapian ei välttämättä tarvitse olla kasvokkain annettua keskusteluapua. Osa ihmisistä hyötyy verkossa annetusta terapiasta ja erilaisista itsehoito-ohjelmista.

7. Mitä vuorokausirytmin ajastamisella tarkoitetaan?

Masentuneen sisäinen vuorokausirytmi häiriintyy, uni kärsii, ja päivistä tulee yhtä ja samaa kivuliasta harmaata pötköä. Nopein keino hoitaa masennusta onkin vuorokausirytmin ajastaminen.

Valo ajastaa sisäistä kelloamme, ja tehokkaasti sitä saa aamulla oikea-aikaisesti nautitusta kirkasvalosta. Tarvittaessa voidaan käyttää unirytmiä aikaistavaa melatoniinia, mutta hyvin pienellä annoksella. Kun vuorokausirytmi ja uni palaavat, keho voi paremmin ja sen kantaja samoin.

Vuorokausirytmin palauttaminen on kuitenkin ensiapua. Sen jälkeen pitää tarttua masennuksen laukaisseeseen tekijään, kuten huonoon parisuhteeseen tai työuupumukseen.

8. Miten liikunta lääkitsee masentunutta?

Pitkällä tähtäimellä ajatellen liikunta on kenties tehokkain yksittäinen keino hoitaa ja ehkäistä masennusta. Kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että liikunta muokkaa aivoja myönteisellä tapaa. Se kasvattaa masennuksessa pienentyvää hippokampusta ja saa aikaan uusia hermoverkkoja solujen välille. Se myös korjaa masennuksessa häiriintyvää vuorokausirytmiä.

9. Millaista liikunnan tulisi olla?

Liikunnan myönteiset vaikutukset ilmaantuvat jo viiden minuutin pyrähdyksen jälkeen. Kunnolla ne pääsevät käyntiin, kun liikunta kestää vähintään puoli tuntia, ja se hikoiluttaa ja hengästyttää.

Liikuntalajilla ei ole väliä, kunhan se on harrastajalleen mieleinen. Tosin liikunnan mielialavaikutusta selvittävissä tutkimuksissa on keskitytty enimmäkseen kestävyysliikuntaan.

10. Kuinka masennuksen uusimista voi estää?

Ei ainakaan lääkkeillä. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan nimenomaan masennuslääkkeet saattavat johtaa masennuksen uusiutumiseen ja kroonistumiseen. On ikävää, jos eläköitymisen syynä on vallitseva hoitokäytäntö.

Masennus uusii, ellei sen aiheuttajaan puututa, tai ellei ihmisellä ole keinoja ja tukiverkostoa, joiden avulla selvitä vaikeista paikoista. Itse uskon, että elämälle asetetut tavoitteet ja päämäärät antavat syyn nousta vuoteesta joka aamu ja ehkäisevät siten masennusta. Yksinäisyys on ehkä yleisin masennuksen taustatekijä.

Asiantuntijana Aku Kopakkala, psykologi, joka tekee väitöskirjaa masennuksesta Helsingin yliopistossa.

Seura 47/2014