Hyvin moni vanhus kokee itsensä yksinäiseksi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Kari Kiianmaa

Kysymys

Olen melkein 80-vuotias mummo ja niin yksinäinen kuin olla voi. Minulla on kaksi poikaa, jotka elävät eronneina omaa elämäänsä ja pari lastenlasta, jotka elävät kaukana. Minulla ei ole muita sukulaisia eikä ystäviä. Aamulla ajattelen, että vieläkö on tämä päivä elettävä.

Vastaus

Yksinäisyys ei ole mukavaa! Valitettavasti hyvin moni vanhus kokee itsensä yksinäiseksi. Lapset ja lastenlapset elävät omaa elämäänsä ja puolisokin on jo poissa. Sosiaalinen elämä ei siten voi jatkua pelkkien sukulaisverkostojen varassa. Vielä sinunkin iässäsi voi kuitenkin solmia uusia ystävyyssuhteita tai ainakin osallistua ryhmätoimintoihin. Monissa kunnissa ja seurakunnissa on viriketoimintaa ikääntyneille. Suositan, että otat yhteyttä oman kuntasi vanhuspalveluista vastaavaan henkilöön (sosiaalitoimistossa) ja selvität oman kuntasi tarjonnan. Mikäli se on sinulle hankalaa, voit pyytää lapsiasi tekemään sen puolestasi. Selvitä myös, missä vanhat ystäväsi ovat. Joskus vanhojen tuttujen tapaaminen antaa paljon sisältöä elämään. Kahvikaveria voi hakea myös lehti-ilmoituksen avulla. Useimmissa sanomalehdissä on tutustumispalsta. Katso hakeeko joku ikäistäsi seuraa. Onnea matkaan!

Seura 34/2013

X