Onko ikäero liian iso?
Hennalla ja Arilla on reilusti ikäeroa. Suhteen alussa se ei haitannut. Nyt on toisin.
Henna käänteli lihapullia paistinpannulla ja latasi samalla lehtikaalia blenderiin vihersmoothietaan varten. Ari ei siihen koskisi, sen hän tiesi. Alkaisi vaan taas kerran naljailla AIV-rehusta. Että mies jaksoi! Samat umpitylsät jutut uudestaan ja uudestaan.
Henna vilkaisi keittiöstä olohuoneeseen. Siellä mies röhnötti sohvalla kaukosäädin kädessä. Lihonutkin se oli. Ja vanhentunut. Hennan mielessä välähti, että Ari näytti ihan vanhukselta, mutta hei! Niinhän mies jo olikin.
Kun he olivat rakastuneet reilut 15 vuotta sitten, oli mies ollut komea ja itsevarma osaston johtaja. Arin seurassa tuntui kuin maailma olisi auennut. Tehtiin ylellisiä ulkomaanmatkoja, asuttiin hienoissa hotelleissa ja käytiin upeissa ravintoloissa. Se oli jotain ihan toista, kuin mihin Henna oli tottunut.
Nyt Ari oli ollut eläkkeellä jo muutaman vuoden. Henna oli tietysti työelämässä, olihan heillä vajaat 20 vuotta ikäeroa. Kun Ari oli jäänyt kotiin, mies oli alkanut muuttua. Hän valitti kaikesta, kitisi ja vaati huomiota kuin pieni lapsi. Jos Hennalla meni töissä myöhään, mies kiukutteli. Kun Henna puhui kavereittensa kanssa puhelimessa, Ari selvästi kuunteli. Mies ei enää sietänyt Hennan ystäviä eikä halunnut, että Henna lähtisi bailaamaan näiden kanssa.
Ja sitten ne jutut! Ei Ari töissä ollessaan ollut tuollainen juntti. Nyt kaikki uusi oli huonoa ja väärää. Jos Henna innostui jostain uudesta, vaikka nyt raakaruoasta, oli varmaa, että Ari pilkkasi sitä. Siksi Arille ei edes kannattanut kertoa mistään uudesta. Oliko heillä oikeastaan enää mitään yhteistä? Hennasta oli alkanut tuntua, kuin koti olisi vankila. ”Haluanko elää näin”, Henna oli alkanut kysyä itseltään. n
Seura 08/2014
Nosta kissa pöydälle
tilanne ei ole toivoton, vaan oikeastaan aika klassinen esimerkki siitä, miten etäännytään. Sama ihminen, joka nyt ärsyttää, on joskus viehättänyt juuri samoilla piirteillä ja ominaisuuksilla. Hennan pitäisi huomata, että hän itse on muuttunut.
Usein ei uskalleta puhua ongelmista, koska pelätään, että toinen menee siitä rikki. Kuitenkin varsinkin miehille on pahinta se, että vaimo lähtee yllättäen. Vaimo on saattanut kerätä tyytymättömyyttä jo vuosia, muttei ole puhunut siitä. Silloin ei anna toiselle mahdollisuutta muuttua.
Hennan pitäisikin nyt nopeasti puhua omista tunteistaan Arille. Puheessa ei saa syyttää: kun sinä olet sellainen ja tällainen. Pitää kertoa, mikä minua suututtaa ja ärsyttää sen sijaan, että puhuisi siitä, miten kau-heasti toinen ärsyttää. Asiasta puhuminen vaatii itsetuntemusta ja vastuuntuntoa.
Tämän jälkeen on Arin asia, haluaako hän muuttua.
Voi käydä niinkin, että kun Henna on kertonut tunteensa ääneen, ei Ari enää ärsytäkään häntä niin paljon.
Kissa kannatta nostaa nyt rohkeasti pöydälle ja puhua siitä, onko ikäero alkanut vaivata. Mitään ei voi tehdä, jos ongelmia ei ensin nosta näkyviksi. Vasta sitten niitä voi käsitellä.
Sari Liljeström, Parisuhdekouluttaja, Kataja parisuhdekeskus ry