Onko melu vain korvien välissä?
Melulle herkistyminen on usein asennekysymys, toteaa Esko Toppila, vanhempi tutkija ja dosentti Työterveyslaitokselta.
Melun aistiminen on yksilöllistä.
Totta. Tavallisesti ihminen tottuu ympäristönsä taustameluun muutamassa päivässä. Osa ihmisistä on meluherkkiä, jotka eivät siihen totu. Meluherkkyys voi olla geneettistä tai johtua asenteesta melun lähteisiin.
Taustamelu stressaa.
Tarua. Suurimmalle osalle taustalla kuuluva melu, kuten liikenteen kohina tai työpisteen taustaäänet, muuttuvat lyhyessä ajassa äänimaisemaksi, johon turtuu ja jota ei rekisteröi.
Ääniherkät tai sellaiset ihmiset, joilla on vain lieväkin kuulovamma, voivat rasittua tavallisista, hiljaisistakin äänistä. Meluherkkä selviää rasituksesta kehittämällä oman henkilökohtaisen tavan selviytyä taustaäänistä.
Korvatulppia voi käyttää päivittäin.
Tarua. Korvatulppia tai kuulosuojaimia kannattaa käyttää vain hyvin pieniä hetkiä kerrallaan, jos melu ei ole niin voimakas, että kuulon vahingoittumisen riski on olemassa.
Ulkona onnettomuusriski kasvaa, jos tulpat ovat korvissa ja estävät ympäristön havainnointia. Työyhteisössä kuulokkeita jatkuvasti pitävä henkilö saattaa eristäytyä työtovereistaan, mikä vähentää työhyvinvointia.
Seura 39/2014