Onko voimaruokaa olemassa?

1. Huipputerveellinen ruoka on nyt muotia. Millainen ilmiö on kyseessä?

Minusta ilmiö on sinänsä ihan myönteinen, vaikka ruokavaliobuumeissa tulee toki aina joskus ylilyöntejä. Pidän positiivisena sitä, että ihmisiä kiinnostaa, mitä he suuhunsa pistävät.

2. Itä-Suomen yliopistoakin kiinnostavat ”superruoat”. Mitä teillä tutkitaan?

Teemme tieteellistä tutkimusta, joka toivottavasti hiljalleen kartuttaa tutkimustietoa ruoan terveysvaikutuksista. Kun tietoa on tarpeeksi, sen perusteella voidaan antaa ravitsemus- ja hoitosuosituksia. Missiomme on edistää ihmisten terveyttä.

Esimerkiksi jokin aika sitten saimme päätökseen tutkimuksen, jossa selvitimme rasvaisen kalan, vähärasvaisen kalan ja kasvikunnan omega 3 -rasvahappoa sisältävän kasviöljyn terveysvaikutuksia.

Täällä Kansanterveystieteen ja Kliinisen ravitsemustieteen yksikössä on tutkittu tummaa suklaatakin. Niissä tutkimuksissa en ole ollut itse mukana.

3. Miksi tutkijat alkavat usein kiemurrella, kun puhutaan voimaruoista?

Siksi, että ravitsemustutkimus on hyvin haastavaa, ja suoria syy-seurausyhteyksiä yksittäisten ruokien ja niiden terveysvaikutusten välillä on äärimmäisen vaikea osoittaa. Ruokavaliossa muuttuu yleensä useampi asia, jos jotakin yksittäistä tekijää muutetaan. Kun esimerkiksi ruokavalioon lisätään kalaa, punaisen lihan käyttö tavallisesti vähenee. Jos sitten havaitaan, että tällä on jotakin seurauksia, on vielä pystyttävä osoittamaan, mistä se oikeastaan johtui: kalan syönnin lisäämisestä vai lihan vähentämisestä, vaiko molemmista.

4. Onko huipputerveellisiä ruokia olemassa?

On ja ei. Terveellisiä ruokia voi kyllä jossain määrin lajitella terveellisiin ja vielä terveellisempiin. Ja ilman muuta hyvien ja vähemmän terveellisten ruokien välillä kannattaa tehdä valintoja. Mutta kun puhutaan yksittäisistä terveellisistä ruoka-aineista, niiden rankkaaminen paremmuusjärjestykseen alkaa olla jo todella hankalaa. Jossakin tietyssä marjassa voi olla runsaasti C-vitamiinia, mutta toisessa marjassa enemmän polyfenoleita.

5. Onko joissakin ruoissa kuitenkin eniten ravintoaineita?

Kyllä. Tällaisia ruokia löytyy eniten kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Ei ole kuitenkaan olemassa yksittäistä ruoka-ainetta, jota syömällä koko ruokavalio muuttuisi terveelliseksi. Mikään ruoka ei yksinään sisällä läheskään kaikkia välttämättömiä suojaravintoaineita, vaan ne on haalittava hyvin monenlaisista lähteistä. Pelkkää ravintoainetiheyttäkään ei voi tuijottaa: monia tarpeellisia ravintoaineita on myös sellaisissa ruoissa, jotka eivät ole poikkeuksellisen ravintoainetiheitä.

Ravinto vaikuttaa terveyteen äärimmäisen monimutkaisilla tavoilla. Ravintoaineistakin tunnetaan todennäköisesti vasta murto-osa. Siksi ravitsemustutkimuksessa ollaan menossa vahvasti sellaiseen suuntaan, että keskitytään ruokavaliokokonaisuuksiin.

6. Miten voisi syödä mahdollisimman ravintoainetiheästi?

Monipuolisuutta ja kasviksia painottaen. Terveellisiä ruokia valitessa tärkeintä on keskittyä mahdollisimman runsaaseen ja vaihtelevaan saantiin.

Arjessa käteviä ohjenuoria ovat vaikkapa värit: pyri siihen, että lautaselle kertyy päivän mittaan mahdollisimman monta eri väriä. Myös ruokapyramidin eri lohkot sisältävät erilaisia ravintoaineita, joten yksi tapa varmistaa monipuolinen ravintoaineiden saanti on valita ruokia kaikista lohkoista.

7. Kuuluvatko voima- tai superruoat terveelliseen ruokavalioon?

Kokonaisuus ratkaisee. Sinänsä hyvin terveellisten ja ravintoainepitoisten ruoka-ainesten välillä ei ole olennaisen tärkeää tehdä joko tai -valintoja tai pohtia, onko vielä terveellisempää syödä omena kuin päärynä, tai valitsisiko mustikkaa vai mansikkaa.

Toki terveelliseen ruokavalioon voi kuulua myös voimaruokia. On kuitenkin tärkeä muistaa, että jos ruokavalion perusta on retuperällä, muutama pähkinä tai lusikallinen vehnänorasjauhetta ei tilannetta pelasta.

8. Monen asiantuntijan mukaan suomalaiset mustikat ja ruis ovat parasta voimaruokaa. Onko tämä totta?

Super- tai voimaruoalla ei ole virallista määritelmää, joten on vaikea sanoa, onko joku niihin liittyvä asia täysin totta vai ei. Täysjyvävilja on tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi pienempään metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja joidenkin syöpien riskiin. Marjoilla on mahdollisesti yhteyttä alentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin ja joihinkin syöpiin.

Noista tuotteista supereita voisi tehdä mustikoiden korkea polyfenolipitoisuus tai rukiin matala aterian jälkeinen insuliinivaste, mutta joistakin ulkomaisista tuotteista voi löytyä sitten jotakin muuta hyvää. Järkevämpää olisi tähdätä superruokavalioon, kuin nostaa esiin yksittäisiä superruokia, olivatpa ne kotoisin mistä tahansa.

9. Liittyykö voimaruokiin vääriä terveysväittämiä tai tutkimustuloksia?

En päivittäisessä työskentelyssäni tarvitse terveysväittämälainsäädäntöä, joten en ole järin vahva asiantuntija sillä saralla. EFSA:n lainsäädäntö koskee kuitenkin myös näitä tuotteita.

Näistäkin ruoista tehdään tutkimuksia maailmalla, mutta tieto karttuu hiljalleen, eikä suuria johtopäätöksiä voi tehdä yksittäisten tutkimusten perusteella. Esimerkiksi tumman suklaan positiivisista vaikutuksista sydän- ja verisuoniterveyteen on viitteitä. Kuitenkin lisää tutkimuksia tarvitaan, ennen kuin suklaan tai kaakaon käytöstä voidaan antaa suosituksia.

10. Miksi voimaruokien terveysväittämiä säädellään niin tiukasti, mutta ravitsemussuosituksissa voidaan suositella vapaasti vaikka rypsiöljyä?

Lainsäädännöllä pyritään varmistamaan se, ettei kuluttajaa johdettaisi harhaan. Ravitsemussuositukset tehdään vähän eri näkökulmasta. Niissä voidaan huomioida ruokavalio kokonaisuutena, kun taas elintarvikelainsäädännössä katsotaan yksittäistä tuotetta.

Suosituksen antamiseksi riittää se, että rypsillä on korkea omega 3 -rasvahappopitoisuus, ja pehmeän rasvan terveyshyödyt tunnetaan hyvin. Mutta jos rypsiöljystä halutaan esittää terveysväittämä, jota käytetään tuotteen markkinoinnissa, sallittuja vaihtoehtoja ovat ”Sisältää runsaasti omega-3 rasvahappoja” ja ”Alfalinoleenihappo auttaa pitämään veren kolesterolitason normaalina nautittaessa vähintään 2 grammaa alfalinoleenihappoa vuorokaudessa”.

Asiantuntijana Maria Lankinen, laillistettu ravitsemus-terapeutti, ravitsemustutkija, Itä-Suomen yliopisto.

Seura 40/2014