Mukavuudenhalua ja valvonnan puutetta - lääkärit määräävät edelleen haitallisia ja turhia antibioottikuureja

Lääkärit määräävät yhä ihmisille turhaan antibiootteja, vaikka niiden liikakäytön vaaroista paljastuu koko ajan uusia, kamalia asioita.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vuonna 1936 pelkästään keuhkokuume tappoi Suomessa yli tuhat alle viisivuotiasta lasta. Jotta 2030-luvulla syntyvät lapset eivät kokisi samaa karua kohtaloa, antibioottien käyttöä pitäisi vähentää.

Lääkärit määräävät yhä ihmisille turhaan antibiootteja, vaikka niiden liikakäytön vaaroista paljastuu koko ajan uusia, kamalia asioita.
Teksti:
Miia Saari

Ihmiskuntaa uhkaa katastrofi, kun tavallisiin ja yleisiin bakteeritauteihin ei enää tehoa mikään antibiootti. Se aika koittaa vääjäämättä, jos antibioottien syömistä jatketaan samaan tahtiin kuin nyt.

Mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä enemmän syntyy myös niille vastustuskykyisiä bakteereja. Ne säilyvät jokaisen kuurin syöjän kehossa kuukausia ja leviävät ympäristöön.

Antibiootit eivät täsmätuhoa elimistöstä vain haitallisia bakteereja. Ne nitistävät myös hyvät ja häiritsevät rankasti ihmisen aineenvaihduntaa, veren hyytymistekijöitä ja hormonituotantoa.

Ihmisen elimistö ei toivu viiden päivän kuurista vuodessakaan.

Varhaislapsuudessa saatu antibioottikuuri lisää lapsen riskiä sairastua astmaan ja aineenvaihduntasairauksiin. Se häiritsee suoliston normaalia kehitystä, altistaa ylipainoon ja ehkä myös tyypin I:n diabetekselle.

Kun monet vielä saavat antibiooteista vakavia sivuoireita, alkaa tuntua, että piru on irti.

Silti lääkärit määräävät Suomessakin potilailleen antibiootteja myös viruspohjaisiin vaivoihin, joihin ne eivät edes tehoa.

Miksi ihmeessä, kun seuraukset niistä ovat näin vakavia?

Eikö lääkäri tiedä?

Voisiko olla niin, että lääkärit eivät tiedä tarpeeksi hyvin antibioottien käytön vaaroista?

”Nykykoulutus on ajan tasalla tässä asiassa”, uskoo infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio.

Hän kertoo, että 1980-luvulle asti näkymät antibioottien kyvystä hoitaa infektioita näyttivät lähes rajattomilta, ja se varmasti näkyi koulutuksessa.

”Parinkymmenen vuoden sisällä valmistuneita lääkäreitä on varoitettu antibioottien vaaroista ja he tietävät, että heidän pitäisi huomioida myös tulevien sukupolvien oikeus tehokkaisiin antibiootteihin”, Lumio sanoo.

Entä jos lääkäri on valmistunut ennen tätä? Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkäri Jan Schugk valmistui lääkäriksi vuonna 1993. Mitä hänelle opetettiin?

”Minulle kerrottiin kyllä antibioottiresistenssin vaaroista, mutta ei sitä, kuinka laajasti antibiootit vahingoittavat myös bakteerikantaa, joka ylläpitää elimistön tasapainotilaa suolistossa, iholla ja hengityselimissä”, Schugk sanoo.

Tietoa antibioottien kaikista haitoista ihmisen omalle bakteerikannalla alkoi tihkua vasta Schugkin valmistumisen jälkeen.

Schugk päivittää tietämystään, mutta on toki mahdollista, että kaikki eivät niin tee. Siinäkin tapauksessa lääkäri pärjännee, jos noudattaa Käypä hoito -suosituksia. Niissä kyllä kerrotaan, mihin tauteihin antibiootteja ei saa määrätä.

Miksi kaikki lääkärit eivät sitten noudata niitä?

Onko lääkäri epävarma?

Lääkärin työ on vaativaa. Virustautia ei ole helppoa erottaa bakteeritaudista pelkkien oireiden perusteella. Nopeaa ja luotettavaa laboratoriotestiä infektiotaudin tunnistamiseksi joko virus- tai bakteeritaudiksi ei ole olemassa. Röntgenistäkään ei ole apua.

”Kriittinen kysymys on se, minkä taudin hoitosuosituksen lääkäri ottaa esiin”, Jukka Lumio sanoo.

Jos lääkäri tekee väärän diagnoosin sairaudesta, hän määrää potilaalle turhaan lääkkeitä. Jos hän avaa keuhkoputkentulehduspotilaalle hoito-ohjeeksi keuhkokuumemapin, niin tottahan hän määrää potilaalle antibiootteja.

Lumio ei usko kenenkään lääkärin enää määräävän flunssaan antibiootteja. Mutta poskiontelotulehduksen tai korvatulehduksen kanssa tulee heti ongelmia.

”Tietämättömyyttäkin on. Monelle lääkärille tulee yllätyksenä tieto, että jos flunssaan kuuluu yskä, se kestää neljäsosalla potilaista kolme viikkoa ilman että kyseessä olisi bakteeri-infektio.”

Lumio kertoo, että kokeneet lääkärit määräävät kokemattomia vähemmän antibiootteja, koska ovat oppineet tunnistamaan oireet, jotka niitä vaativat.

”Jonkin verran ylihoitamista täytyy tehdä, jottei tule uhreja”, Lumio sanoo.

Okei, hyväksytään se selitys, että epävarma lääkäri haluaa pelastaa potilaansa. Mutta miten selitetään se, että lääkäri määrää antibiootteja sellaisiinkin sairauksiin, joista hän taatusti tietää, etteivät ne antibiooteilla parannu?

Onko lääkäri nössö?

Suomalaiset käyttävät avohoidossa Pohjoismaista eniten antibiootteja. Vuonna 2014 ero ruotsalaisiin oli parikymmentä prosenttia. Yhtenä syynä tähän pidetään sitä, että suomalaiset potilaat ovat muita vaativampia.

Mitä ihmettä? Kirjoittaako suomalainen lääkäri potilaalle antibiootteja vain siitä syystä, että tämä vaatii niitä?

Kyllä, sanovat sekä Jan Schugk että Jukka Lumio.

Kuulostaa vakavalta. Ikään kuin antaisi lapsen pitää päänsä asiassa, joka on hänelle vaarallinen. Hyppää kaivoon, kun kerran haluat.

Schugk myöntää itsekin alistuneensa potilaan tahtoon nuorena päivystäjänä terveyskeskuksessa. Ja katuu nyt tekosiaan.

”Siihen, että perustelee vaativalle potilaalle, ettei kuuria tarvita, menee huomattavasti pidempi aika kuin siihen, että alistuu tilanteeseen ja ajattelee, ettei siitä ehkä niin paljon haittaakaan ole. Varsinkin, jos oven takana odottaa parikymmentä tuimailmeistä tulijaa.”

Lääkäri saattaa myös olettaa potilaan haluavan antibiootteja, vaikkei tämä haluaisikaan. Asia paljastui kyselytutkimuksessa, jossa haastateltiin potilaita ja lääkäreitä käynnin jälkeen.

Lumion mukaan lääkäri voi myös uskotella itselleen, että saattaahan potilas ollakin oikeassa, voihan tässä olla bakteeri takana.

Lisäksi tutkimusten mukaan oireet häviävät nopeammin, jos potilas on tyytyväinen lääkäriinsä. Ja onhan lääkärin valansakin perusteella palveltava parhaiten juuri sitä ihmistä, joka häneltä apua pyytää.

”Kova kiistely antibiootista voi viivyttää potilaan paranemista tai johtaa käyntiin toisella lääkärillä. Ja voi tuntua turhalta perustella jääräpäiselle potilaalle tulevien sukupolvien oikeuksia, vaikka pitäisi”, Lumio sanoo.

Kannattaisiko lääkäreille antaa koviskoulutusta, jotta he pystyisivät vastustamaan potilaitaan?

Schugkin mukaan ehkä pitäisikin. Koulutusta ja uskonvahvistusta. Ja jos lääkärin olisi helppo antaa potilaalle uusi aika terveydentilan tarkistusta varten, hän voisi turvallisemmin mielin olla määräämättä kuuria.

”Potilaan pitäisi päästä paremmin omalääkärilleen sen sijaan, että iso osa vaivoista hoidetaan päivystyksessä.”

Eikö kukaan puutu asiaan?

Lääkkeiden markkinointia kyllä valvotaan, mutta valvotaanko sitä, ettei lääkäri jatkuvasti määrää antibioottia yskään?

Ei valvota.

Valvirakin tutkii lääkäreiden toimia vain, jos heistä kannellaan.

Kela lähettää lääkäreille koosteen heidän itsensä määräämistä ja Kelan korvaamista lääkkeistä, mutta kenellekään muulle tieto ei mene.

Kun tieto kerran on olemassa, eikö sitä voisi jakaa jollekin, joka voisi puuttua poikkeuksellisen paljon antibioottia määräävän lääkärin toimiin?

Kelan erikoistutkija, dosentti Leena Saastamoinen pitää sitä hyvänä ideana. Koko yhteiskunta säästäisi lääkekorvauksiin käytettäviä varoja, jos turhia lääkkeitä määrättäisiin entistä vähemmän.

Saastamoisen mukaan muutkin tutkimukset osoittavat, ettei pelkkien reseptitietojen lähettäminen lääkärille itselleen välttämättä muuta käytäntöjä. Mutta jos sama asia mentäisiin osoittamaan lääkärille henkilökohtaisesti, lääkäri voisi muuttaakin toimintaansa.

”Tähän ei kuitenkaan tällä hetkellä ole resursseja. Aika ajoin perustetaan työryhmiä selvittämään tätä asiaa, mutta kaikki työryhmien ehdottamat toimenpiteet tuntuvat kaatuvan aina rahoituksen puutteeseen”, Saastamoinen sanoo.

Uusin yritys vähentää lääkkeiden kulutusta on hallitusohjelmaankin kirjattu Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma, jota juuri käynnistellään.

Mikä muu auttaisi?

Tulevaisuuden potilaita auttaisi myös se, etteivät ihmiset söisi paranemisen kannalta liian pitkiä antibioottikuureja. Silläkin tavalla käyttöä voidaan vähentää.

”Pitkien antibioottikuurien loppuun syöminen on myytti. Sillä ei ole tutkimusten osoittamaa perustetta”, Lumio sanoo.

Hänen mielestään paranemisvauhti olisi oikea tapa määritellä, kuinka monta päivää ihminen lääkkeitä syö. Tutkimusten mukaan yhtä suuri osa lievemmin sairaista keuhkokuumepotilaista paranee, söivät he sitten antibiootteja viisi päivää tai viikosta kymmeneen päivään.

”Parasta olisi, jos voitaisiin ottaa kaikki antibioottikuurin saaneet paikalle kolmantena päivänä kertomaan, miten he voivat. Silloin katsottaisiin, tarvitseeko ihminen lisää lääkettä. Osa kuureista jatkuisi ja osa voitaisiin jättää siihen. Jos potilaat ovat keskeyttäneet kuurin, kun vointi on nopeasti kohentunut, niin uskon, että useimmiten he ovat tehneet viisaan ratkaisun.”

Jukka Lumio uskoo, että vertaistukeen perustuva käytäntö vähentäisi antibioottien turhaa määräämistä tehokkaammin kuin viranomaisvalvonta.

1990-luvulla Pirkanmaalla oli projekti, jossa seurattiin muutamien terveyskeskuslääkärien määräämiä antibiootteja. Jos joku oli määrännyt kuureja selvästi muita enemmän, siihen pyrittiin löytämään selitys lääkäreiden keskinäisillä keskusteluilla.

Homma toimi, mutta kokeilusta ei tullut käytäntöä.

”Niin kauan kuin lääkäri kokee tekevänsä työnsä oikein, hänellä ei ole tarvetta muuttaa käytöstään.”

Mutta yhdestä antibiootteihin liittyvästä asiasta Suomessa voidaan olla ylpeitä.

Suomessa ei tuotantoeläimille käytetä varmuuden vuoksi lääkityksiä, eikä broilereita ole lääkitty useaan vuoteen lainkaan mikrobilääkkeillä.

Kanojemme kehot, ne ovat kunnossa.

X