Pidä luut lujina - 12 faktaa osteoporoosista

1. Mitä osteoporoosi tarkoittaa?

Osteoporoosi on sairaus, jossa luun määrä ja laatu ovat heikentyneet niin, että luunmurtumien riski on kasvanut. Luun määrää pystytään mittaamaan, luun laatua ei. Käytännössä luun määrän väheneminen on paljon suurempi ongelma kuin luun laadun heikkeneminen.

2. Miten osteoporoosi oireilee?

Osteoporoosin suuri haaste on siinä, että se ei aiheuta minkäänlaisia oireita. Kukaan ei voi pelkästään omaa olotilaansa tarkkailemalla tietää, onko hänellä osteoporoosi vai ei. Osteoporoosi paljastuu yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ihmiselle tulee esimerkiksi kaatumisen yhteydessä luunmurtuma.

3. Mikä osteoporoosia aiheuttaa?

Useimmiten naisilla osteoporoosi on idiopaattista eli itsestään syntyvää osteoporoosia, jonka syytä ei tarkalleen tiedetä. Usein nämä naiset ovat hentoluisia, ja heidän luumassansa vähenee vaihdevuosien aikana. Tätä itsestään syntyvää osteoporoosia on jopa 80 prosentilla naisosteoporootikoista.
Loput 20 prosenttia osteoporoositapauksista johtuvat muista syistä. Usein taustalla on jokin muu sairaus, kuten keliakia. Myös muun muassa kortisonilääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa osteoporoosia. Miehillä osteoporoosi johtuu samoista syistä, mutta määrät jakautuvat puoliksi 
molempiin.

4. Miten osteoporoosi todetaan?

Ainoa tapa todeta osteoporoosi on tehdä luuntiheysmittaus eli DEXA-mittaus. Jos mitattu luuntiheys poikkeaa tietyn verran samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien luuntiheydestä, ihmisen todetaan sairastavan osteoporoosia.
DEXA-mittaukseen tarvitaan aina lääkärin lähete, sillä laite käyttää sädediagnostiikkaa. Itse mittaus tehdään niin, että potilas makaa laitteessa vaatteet päällä. Toimenpide kestää 10–15 minuuttia.

5. Miten osteoporoosia voi hoitaa itse?

Osteoporoosin hoidossa itsehoito on kaikkein olennaisin asia. Kaikki liikunta on hyväksi. Erityisen hyviä luustoa lujittavia lajeja ovat iskuja, tärähdyksiä ja suunnanmuutoksia sisältävät lajit, kuten jumppa, tanssi, tennis, sauvakävely ja juoksu.
Kaatumisten ehkäisemiseksi taas on tärkeää kehittää koordinaatiota, tasapainoa ja 
lihaskuntoa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että liikunnan vaikutus luustoon on aina paikallinen. Esimerkiksi oikeakätisellä tennispelaajalla saattaa olla erityisen lujat luut oikeassa kädessä, mutta vasemmassa kädessä osteoporoosi. Luut kehittyvät vain siitä kohdasta, josta niitä vahvistetaan.

6. Minkälainen ruokavalio auttaa hoitamaan osteoporoosia?

Osteoporoosia hoidettaessa täytyy pitää huolta, että keholla on tarpeeksi rakennusaineita käytössä. Paraskaan muurari 
ei pysty rakentamaan takkaa 
ilman tiiliä ja laastia. Samalla tavalla keho ei pysty rakentamaan vahvoja luita ilman luuston tärkeitä rakennusaineita, kalsiumia ja D-vitamiinia.
Yleensä suomalaiset saavat riittävästi kalsiumia maitotuotteista. Mutta jos niitä ei käytä, kalsiumia pitää saada muista lähteistä.
Osteoporoosia sairastavalle kalsiumin päiväsaanniksi suositellaan 1 200 mikrogrammaa. Suomalaiset eivät juuri koskaan saa riittävästi D-vitamiinia ravinnosta. Sitä täytyy siis nauttia ravintolisänä. Osteoporoosia hoidettaessa ihmisen D-vitamiiniarvot tarkistetaan verikokeella. Luustolle riittävä määrä D-vitamiinia on 80–120 nanomoolia litrassa. Usein potilaalle määrätään noin 50 mikrogramman D-vitamiinilisä, jota jokainen terve aikuinen voi käyttää turvallisesti. Käytännössä määrät kuitenkin vaihtelevat paljon ihmisten välillä. Lisäksi riittävään proteiinin saantiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä sitä tarvitaan lihaskunnon ylläpitämiseen.

7. Miten osteoporoosia voi muuten ehkäistä?

Luita vahvistavan liikunnan ja luiden rakennusaineita sisältävän ruokavalion lisäksi on tärkeää välttää myös tupakointia. Luumassan tiedetään vähenevän muita nopeammin niillä, jotka tupakoivat. Tupakointi heikentää luun rakennusprosessia.

8. Miten osteoporoosia hoidetaan lääkkeillä?

Lääkehoito aloitetaan vain silloin, kun murtumariski arvioidaan erityisen suureksi. Suurin osa osteoporootikoista ei tarvitse lääkehoitoa.
Kun lääkehoitoa tarvitaan, sitä käytetään luuston hajoamisen hidastamiseen, jolloin luun lujuus paranee. Monia lääkkeitä
otetaan vain kerran viikossa, kuukaudessa tai vuodessa.  Kun luun hajoaminen hidastuu, lääkkeiden käyttö voidaan 
lopettaa.

9. Mitkä asiat lisäävät osteoporoosin riskiä?

Korkea ikä lisää osteoporoosin riskiä kaikilla, sillä luumassa vähenee ikääntyessä. Mutta osteoporoosi voi tulla jo nuorelle.
Muita osteoporoosin riskiä lisääviä tekijöitä ovat lähisukulaisella todettu osteoporoosi tai lonkka- tai nikamamurtuma, alle 45-vuotiaana loppuneet kuukautiset, alle 45-vuotiaana tehty munasarjojen poisto, alipainoisuus, pitkäaikainen kortisonitablettien käyttö ja vähäisen vamman seurauksena tullut luunmurtuma.

10. Miten sukupuoli 
liittyy osteoporoosiin?

Osteoporoosiin sairastuu huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Naiset ovat luonnostaan hentorakenteisempia kuin miehet. Kun iän myötä luut heikkenevät luonnostaan, miehillä on ikään kuin varaa menettää luukudosta enemmän kuin naisilla. Hennoista luista taas ei ole varaa menettää luumassaa.
Lisäksi estradioli-hormoni säätelee luumassan määrää sekä naisilla että miehillä. Naisilla estradioli-hormonin määrä vähenee erityisesti vaihdevuosien aikana. Siksi osteoporoosi alkaa yleistyä niiden jälkeen.
Naiset huolehtivat usein terveydestään miehiä enemmän ja hakeutuvat helpommin tutkimuksiin. Saattaa siis olla, että juuri tämän vuoksi naisilla todetaan osteoporoosia enemmän kuin miehillä. Arvioiden mukaan kahdella viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yhdellä seitsemästä miehestä murtuu jäljellä olevan elämän aikana ranne, nikama tai lonkka.

11. Voiko luun tiheyttä käydä mittauttamassa jossakin ilman lääkärin lähetettä?

DEXA-mittaukseen tarvitaan aina lääkärin lähete, mutta nykyään on kehitetty myös luotettavia luun tiheyden mittaamiseen tarkoitettuja ultraäänimittauslaitteita. Niitä on alkanut ilmestyä muun muassa apteekkeihin.

12. Minkälaisista merkeistä kannattaa huolestua ja lähteä lääkäriin?

Pienen onnettomuuden, kuten kaatumisen yhteydessä tullut luunmurtuma on aina syy huolestua. Pituuden lyheneminen eli nikamien painuminen kasaan on huolestuttava merkki. 
Viiden sentin lyheneminen on jo vakava asia. Näissä tapauksissa kannattaa hakeutua yleislääkäriin, joka voi lähettää eteenpäin luuntiheysmittaukseen ja tarvittaessa lisä-
hoitoon.

Asiantuntijana yleislääketieteen erikoislääkäri, osteoporoosiklinikan vastaava lääkäri Ari Rosenvall, Mehiläinen

Lue lisää:

Huolehdi luustostasi

Seura: Iris sairastui salakavalaan osteoporoosiin: ”Söin nuorena huonosti”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti