Pihalla liukastuneen naantalilaisen Seijan luunmurtuma ei meinannut parantua - syynä olikin luuydinsyöpä
Luunmurtumien hidas paraneminen ihmetytti Seija Tuomista pitkään. Missään vaiheessa hänelle ei tullut mieleen, että niiden taustalla voisi olla syöpä.
Luuydinsyöpä voi löytyä sattumalta.
Viisikymppisenä naantalilainen Seija Tuominen, 66, liukastui pihalla, ja hänen solisluunsa murtui. Murtuma ei parantunut moneen kuukauteen, ja Seija joutui luunsiirtoon. Neljä vuotta myöhemmin murtui oikean käden peukalo. Senkin luutuminen kesti kuukausia.
Tähän havahduin
”Ihmettelin hidasta paranemistani ja mietin, oliko luustossani jotakin vialla. Lääkärit kuitenkin sanoivat, ettei minulla vielä viisikymppisenä voinut olla luusto-ongelmia. Päätin mennä yksityislääkärille luuntiheysmittaukseen. Siellä minulla todettiin osteoporoosi.
Pian sen jälkeen aloin kärsiä jatkuvista selkäkivuista ja uupumuksesta. Ajatukseni katosivat osteoporoosista, sillä pelkäsin sairastavani jotakin vakavampaa.
Työskentelin pankissa sijoituspäällikkönä, ja eräänä päivänä minulta hävisi osa muistista. En osannut enää laskea tavallisia kertolaskuja. Pelästyin, että minulla saattaisi olla muistisairaus, kuten äidillänikin oli ollut.
Lue myös: 10 kysymystä luunmurtumista, Anna.fi
Diagnoosi: luuydinsyöpä
Pääsin nopeasti tutkimuksiin Tyksiin. Siellä minulta otettiin erilaisia kokeita. Diagnoosi tuli täydellisenä yllätyksenä: minulla oli luuydinsyöpä. Itse otin tiedon vastaan tyynesti, mutta miehelleni Vesalle se oli valtava shokki.
Luuydinsyöpä ei ollut vielä kovin huonossa vaiheessa, ja siksi sitä tarkkailtiin ensin. Jos hoito aloitetaan liian aikaisin, se voi aiheuttaa turhia haittavaikutuksia ilman, että se pidentää elinikää.
Vasta vuosi diagnoosin jälkeen minulla aloitettiin sytostaatti- ja kortisonilääkitykset, joilla ajettiin syöpäsoluja luuytimestä pois. Kun syöpäsoluja oli saatu tarpeeksi pois, omat kantasoluni irrotettiin.
Kantasoluhoito koetteli
Puolen vuoden päästä hoitojen aloittamisesta olin valmis kantasoluhoitoon. Luuydinkanavani myrkytettiin, jotta kaikki syöpäsolut saatiin pois. Sen jälkeen omat kantasoluni istutettiin takaisin. Muiden hoitojen ohella sain luulääkitystä.
Kantasoluhoito koetteli kehoani monin tavoin, ja jouduin olemaan sairaalassa eristyksissä neljä viikkoa. Vanha bakteeritartunta aktivoitui ja nostatti korkean kuumeen.
Bakteerin tunnistaminen oli vaikeaa, ja vain eräs tietty antibiootti tehosi. Painoni tippui 18 kiloa.
Yllättäen henkisesti vaikein vaihe oli hiusten lähteminen. Ihmettelin aluksi, miksi päänahkani kutiaa. Sitten sairaanhoitaja tuli paikalle ja nosti hiukseni kerralla pois. Tuntui, että menetin samalla osan identiteetistäni.
Luuydinsyövästä toipuminen alkaa
Kotona minun piti aluksi varoa kaikkia bakteereja, koska vastustuskykyni oli heikko. Sain syödä vain keitettyä ruokaa, ja minun piti välttää suuria väkijoukkoja, jotten saisi tartuntoja muista.
Vähitellen kuntoni alkoi onneksi kohentua ja minulla oli taas voimia hoitaa myös osteoporoosiani.
Yksityislääkäri totesi heti, että minulla on monia osteoporoosin riskitekijöitä, kuten juuri todettu luuydinsyöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta, aikaisemmin annettu kortisonilääkitys ja pitkä murtumahistoria. Hän ihmetteli, miksei osteoporoosia oltu tutkittu tarkemmin. Lisäksi Luustoliiton kurssilla sain paljon tietoa liikunnan ja ravitsemuksen tärkeydestä.
Lue myös: Elina Hutton kyllästyi hyssyttelyyn ja sanoo sen suoraan: syöpään sairastuminen vituttaa!
Tässä ja nyt
Syöpäsoluni ovat nyt nukkuneet yli viisi vuotta. Kävin juuri kontrollissa, ja kaikki arvoni ovat hyvät. Usein unohdan syövän kokonaan ja keskityn elämän hyviin asioihin, kuten viettämään aikaa lapsenlapseni kanssa.
Osteoporoosia hoidan liikkumalla ja syömällä hyvin. Minulle tuli yllätyksenä tieto, että luusto tarvitsee paljon proteiinia. Sitä olen lisännyt ruokavaliooni.
Vaikka prosessi on ollut raskas, luotan elämään. Uskon, että puolestani on tehty kaikki mahdollinen. Monet läheiseni ovat myös rukoilleet puolestani paljon.”