Toisen puolesta ei tarvitse uhrautua, vaan asioiden järjestämiseksi on useita keinoja.
(Päivitetty: )
Teksti:
Kari Kiianmaa

Kysymys

Isäni jäi leskeksi uudesta vaimostaan jokunen vuosi sitten ja sen jälkeen hän on alkanut vaatia huomiota minulta. Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa hoitaa hänen kotiaan ja asioitaan; ei hän uhrannut aikaansa minullekaan silloin, kun olisin sitä tarvinnut. Silti tunnen velvollisuutta häntä kohtaan, onhan hän isäni ja vanha ihminen. Samalla tilanne raivostuttaa minua ja jo se vie energiaani. Mikä olisi järkevä tapa hoitaa tämä ristiriita?

VASTAUS:

Niin, hän on tosiaankin isäsi ja ihmisenä vajavainen, kuten me kaikki. Hän on aikanaan tehnyt omat ratkaisunsa ja virheensä. Oman mielenrauhasi kannalta on hyvä, jos voit kohdella häntä inhimillisesti. Sinun ei silti tarvitse uhrautua hänen puolestaan. Ehkä hänen asioittensa järjestämiseksi löytyy monia eri tapoja ja vaihtoehtoja. Kodinhoitoon löytyy varmasti monia palveluja, ihmissuhteita on sen sijaan vaikea korvata. Keskity siis oleelliseen ja käy hänen kanssaan läpi yhteisiä elämänkokemuksianne. Voit myös kertoa avoimesti pettymyksistäsi. Ehkä hänelläkin on kerrottavanaan tarina, joka sinun on hyvä tietää.


Tee edes nämä!

  1. Selvitä, mitä muuta apua isäsi voi saada kodinhoitoon ja perushuoltoon.
  2. Kerro, miten olet kokenut hänen suhtautumisensa ja toimimisensa sinun elämässäsi. Puhu vain tunteistasi, älä arvostele.
  3. Kirjoita lyhyt elämänkertasi, korkeintaan yksi A4 ja mieti, miten isäsi vaikutti siihen, mikä nyt olet ihmisenä.

Seura 14/2014

X