Rakentaminen syö suhdetta
Pirjo ja Matias ovat toteuttamassa pitkäaikaista unelmaansa, talonrakennusta. Miksi kaikki sitten tuntuu hajoavan kappaleiksi?
Ei sen näin pitänyt mennä, Matias miettii. Yhteisen unelman toteuttaminen on ajamassa häntä yhä kauemmaksi vaimostaan Pirjosta.
Aviopari oli haaveillut talonrakentamisesta yli kymmenen vuotta. Kun haaveen toteuttaminen yli vuosi sitten tuli viimein mahdolliseksi, pariskunta oli onnensa kukkuloilla.
Nyt kaikki on toisin. Urakoiden aikataulut ovat venyneet, eikä työn laatu ole vastannut perheen toivomuksia. Talo on tullut maksamaan paljon enemmän kuin alkuperäisissä suunnitelmissa luki, joten perheen talous on kuralla.
Kaiken pitäisi olla jo valmista, mutta perhe joutuu edelleen asumaan ikuiselta tuntuvan remontin keskellä. Urakkafirmakin on vaihtunut monta kertaa. Se kiristää kaikkien hermoja.
Matias on tehnyt koko ajan mahdollisimman paljon itsekin rakennustöitä. Sillä aikaa Pirjo on hoitanut perheen lapsia. Siivoustyötäkin on paljon, ja se on kaatunut Pirjon tehtäväksi.
Pariskunnalla ei ole ollut yhteistä aikaa yli vuoteen. Välillä menee viikkokin, että he hädin tuskin näkevät toisiaan, sillä Matias tulee niin myöhään työmaalta nukkumaan.
Sekä Matias että Pirjo ovat uupuneita, sillä he molemmat käyvät päivätöissä talonrakennuksen päälle. Yöunet ovat jääneet vähiin.
Varsinkin Pirjo on tilanteeseen erittäin tyytymätön.
”Tämän on pakko loppua”, hän on ilmoittanut.
”On tiedettävä tarkka päivämäärä, milloin kaikki on valmista, tai minä lähden lasten kanssa hotelliin.”
Matias miettii välillä, onko Pirjo kiittämätön. Miksei hän arvosta miehensä tekemiä ympäripyöreitä työpäiviä? Voiko tilapäinen poismuutto tarkoittaa lopullista eroa?
Seura 48/2014
Suhde taloa arvokkaampi
Pariskunnan yhteinen projekti on vaatinut heiltä sitoutumista ja visiointia pitkään. Se on ollut sekä kantava ja yhdistävä että ajan myötä rasittava ja vaikea tekijä.
On ymmärrettävää, että pari joutuu todella koville siirtäessään haaveen toteutumista ja aikataulujen pitkittyessä. Talouskin joutuu tiukoille, mitä se lapsiperheissä on usein jo valmiiksi. Lisäksi pidempään jatkunut poikkeustila asumisen suhteen ja pitkittyneet liian vähäiset unet luonnollisesti lyhentävät pinnaa ja saavat tilanteen näyttämään toivottomalta.
Pirjo toivoo tilanteelle jo päätöspistettä, joka helpottaisi ja jaksottaisi hänen jaksamistaan. Matias taas toimii myös äärirajoillaan ja kokee Pirjon väsymyksen luovuttamisena tai kiittämättömyytenä, mistä tuskin on kyse. Parin on tärkeää laittaa yhteyden vaaliminen välillä muun edelle. Poikkeustila ei voi jatkua loputtomiin, jotta siinä jaksaa.
Parin on myös muistettava, etteivät he ole tässä tilanteessa toistensa vihollisia, vaan uupuneita yksinäisiä samalla puolella. Heidän on pidettävä tarkasti huolta siitä, etteivät he ajaudu toisistaan liian kauas stressaavien olosuhteiden takia. Toisen tukeen ja turvaan on tärkeä luottaa pitkäänkin kestävässä tilanteessa. Lisäksi parin on hyvä realistisesti yhdessä pohtia sitä, onko yhteistä tulevaisuuden visiota muutettava. Tärkein lienee kummallekin suhde ja perhe, ei talo.
Maaret Kallio Seksuaaliterveysklinikan erityisasiantuntija, Väestöliitto
Jumit auki terapiassa
Elämässä on monia tunnetasolla kuormittavia asioita. Yksi näistä on talon rakentaminen. Kun stressitaso nousee, kysymys kuuluu, miten olemme oppineet tulemaan toimeen oman ahdistuksen ja vaikeiden tilanteiden kanssa. Jos meillä on kokemus siitä, että on turvallista hakea toiselta ihmiseltä tukea haasteellisessa tilanteessa, meidän on helpompi tulla toimeen omien tunteittemme kanssa.
Jos oma kokemus on se, että pitää pärjätä omillaan, on vähemmän mahdollisuuksia pärjätä ylivoimaisessa tilanteessa. Paniikkikäyttäytyminen saattaa alkaa: hyökkäämme tai vetäydymme. Saatamme purkaa pahaa oloamme kumppaniin, joka kokee sen kohtuuttomana. Pahimmillaan alamme etsiä tilanteelle syyllistä. Olemme jumissa paitsi rakennusprojektin kanssa myös parisuhteessamme.
Olennainen kysymys on, voimmeko stressaavassa elämänvaiheessa lähestyä toista, ottaa kädestä ja sanoa: ”Sinä olet minulle maailman tärkein aikuinen – arvokkaampi kuin tämä taloprojekti. Haluaisin kanssasi hyvän läheisyyden, rakastaa sinua ja saada sinulta rakkautta. Haluaisin kohdata kanssasi haasteet, joita elämä tällä hetkellä eteen tuo”. Jos suhteessa on pudottu niin jumiin, ettei toisen käteen tarttuminen ei onnistu, on hyvä käydä yhdessä pohtimassa tilannetta pariterapiassa.
Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto