Selittämätöntä väsymystä, heikkoutta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia – tunnista ylilääkintä

Tytär on huolissaan, pysyykö 90-vuotias äiti selvillä lääkkeistään. Asiantuntija auttaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Väsymys voi johtua lääkityksestä.

Tytär on huolissaan, pysyykö 90-vuotias äiti selvillä lääkkeistään. Asiantuntija auttaa.
Teksti: Tiina Laaninen

Päivi kävi kylässä iäkkään äitinsä luona ja kuuli, että äidillä on uusi lääke heittelehtivän verenpaineen hoitoon. Kotona kaappi on täynnä lääkepurkkeja eri vaivoihin. Tytär on huolissaan, pysyykö 90-vuotias äiti selvillä lääkkeistään.

1. Äidilläni on kaapissa kymmeniä eri lääkepurkkeja. Voiko hän tarvita kaikkia lääkkeitä?

Lääkkeiden määrä ei yksinään tarkoita, että lääkkeitä olisi liikaa tai että lääkkeiden käyttö ei olisi hallinnassa. Oleellisinta on, tietääkö äitisi, mihin vaivaan mitäkin lääkettä käytetään.

Jos kaapissa on vanhentuneita lääkkeitä tai esimerkiksi mahdollisia jo edesmenneen puolison lääkkeitä, ne kannattaa viedä apteekkiin.

2. Mistä tietää, mitä lääkkeistä tarvitaan?

Jos äitisi suostuu, varatkaa hänelle yhdessä lääkäriaika tilanteen kartoittamista varten. Jos mahdollista, aika kannattaa varata omalääkäriltä.

Ottakaa lääkäriin mukaan kaikki lääkepurkit, joita äiti käyttää tai joita kaapista löytyy. Purkeista lääkäri näkee nopeasti annostuksen, ja purkkien ja rasioiden kyljissä lääkkeiden nimet on kirjoitettu oikein. Lääkärikäynnin jälkeen voitte miettiä, auttaisiko äitiä, jos kunkin päivän lääkkeet annostelisi valmiiksi dosettiin.

3. Kuinka usein kartoittaminen pitäisi tehdä?

Vähintään kerran vuodessa. Hoivakodissa asuvan vanhuksen lääkityksen kartoittaa yleensä automaattisesti hoivakodin lääkäri.

Suurin haaste vanhusten lääkehaittojen hallintaan saamisessa ovat yksin asuvat vanhukset, joiden toimintakyky on hieman alentunut. Omaisten aktiivisuudella on tässä iso merkitys.

4. Eikö lääkäri kartoita kokonaistilannetta automaattisesti vastaanotolla?

Ihmiset asioivat nykyään usein monilla eri lääkäreillä: yhdestä vaivasta saatetaan käydä yksityislääkärillä ja toisesta terveyskeskuksen lääkärillä. Useimmiten vastaanotolla keskitytään hoitamaan jotakin tiettyä vaivaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei kenelläkään ole kokonaiskäsitystä siitä, mitä lääkkeitä ja kuinka paljon potilas todellisuudessa käyttää.

Kokonaistilanteen kartoitus on usein työlästä ja aikaa vievää. Aina potilas ei muista kaikkia lääkkeitä tai niiden annostusta itsekään. Lääkärin hälytyskellojen pitäisi soida kuitenkin aina, jos käy ilmi, että potilaalla on käytössään useita samantyyppisiä valmisteita.

5. Miksei lääkäri tarkista koneelta, mitä lääkkeitä potilas käyttää?

Tietokantaa, josta lääkäri näkisi nappia painamalla kaikki potilaalle eri hoitoyksiköissä määrätyt lääkkeet, ei toistaiseksi ole. Ongelma on tiedostettu, mutta asia tuskin ratkeaa lähivuosina muun muassa koko ajan tiukentuvan tietosuojan takia.

Reseptikeskus e-resepteineen tuo tilanteeseen hieman apua, mutta potilas voi kieltää näkymän käyttämisen – eikä sekään kerro, mitä lääkkeitä potilas todella käyttää.

6. Voiko tulehduskipulääke vaikuttaa reseptilääkkeen tehoon?

Tämä on varsin tavallista. Esimerkiksi tavallinen tulehduskipulääke, kuten ibuprofeeni, voi vähentää verenpainelääkkeen tehoa.

Jos tulehduskipulääkettä käyttää säännöllisesti, mutta epätasaisesti, voi se johtaa siihen, että verenpainelääkkeen sama annostus tehoaa toisena päivänä enemmän kuin toisena. Monen vanhuksen verenpaineen heittely johtuu juuri tästä.

Tulehduskipulääke voi ärsyttää mahan limakalvoa, jolloin esimerkiksi masennuslääkkeitä tarvitsevan potilaan maha-suolikanavan verenvuotoriski voi kasvaa merkittävästi.

Vähätellä ei sovi luontaistuotteitakaan. Esimerkiksi muutama vuoden takainen trendituote mäkikuisma vie tehoa kymmeniltä eri lääkkeiltä ja lisää esimerkiksi masennuslääkkeiden haittavaikutusten todennäköisyyttä.

7. Millaisia ovat tyypilliset lääkehaitat?

Mitä enemmän lääkkeitä käyttää, sitä todennäköisempiä ovat haittavaikutukset, joista yleisimpiä ovat väsymys, sekavuus, ruoansulatuskanavan oireet, kuten ummetus tai ripuli, psyykkiset oireet sekä muutokset verenpaineessa tai verensokerissa.

Lääkehaitat liittyvät usein siihen, ettei lääkkeen annostusta noudateta, lääke unohdetaan ottaa tai sitä otetaan liikaa. Esimerkiksi unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet aiheuttavat helposti tokkuraisuutta, jos unilääkkeen ottaa illan sijaan yöllä tai annoksen kaksinkertaisena.

Unilääkkeen vaikutus alkaa iäkkäillä hitaasti ja kestää pitkään. Jos lääkkeen on ottanut ohjetta myöhemmin tai annosta on itse nostanut, ei ole ihme, jos olo on aamulla tokkurainen.

Joskus haittavaikutukset johtuvat ennakkoluuloista tai väärästä tiedosta. On esimerkiksi ikäihmisiä, jotka pelkäävät kipulääkkeiden ottamista. He ajattelevat pään menevän sekaisin niistä tai tulevansa riippuvaisiksi. Tämän takia he voivat käyttää liikaa esimerkiksi nitrosuihketta ymmärtämättä, että se laskee verenpainetta.

8. Miten munuaisten toiminnan heikkeneminen vaikuttaa lääkityksen sietoon?

Ikääntyneen munuaisten toimintakyky on hyvä tarkistaa kerran vuodessa tai esimerkiksi silloin, jos oireina on pitkään jatkunutta selittämätöntä väsymystä, heikkoutta, ruokahaluttomuutta tai pahoinvointia.

Tutkimus on yksinkertainen: munuaisten toiminnasta kertova krea-arvo selviää verikokeella, jonka saa lääkärin kirjoittamalla lähetteellä.

Jos munuaisten toiminta on heikentynyt, lääkäri tavallisesti vähentää lääkitystä. Tähän on kaksi vaihtoehtoa: lääkkeiden ottovälin pidentäminen tai lääkeannoksen pienentäminen tabletteja puolittamalla tai tablettimäärän vähentäminen.

Munuaisten toiminta voi alkaa heiketä jo neljänkympin tietämissä ja joka kolmannella 65-vuotiaalla munuaiset toimivat jo selvästi huonommin kuin nuorempana. Munuaisten toimintaa heikentää entisestään diabetes, tupakointi, kohonnut verenpaine ja vyötärölihavuus.

9. Mistä ylilääkinnän tunnistaa?

Äärimmillään ylilääkintä lamaannuttaa. Jos vanhus sitä vastoin on sekava, se ei läheskään aina johdu ylilääkinnästä. Todennäköisemmin kyse on jostakin tulehduksesta, esimerkiksi virstatieinfektiosta, yleistilan laskusta tai diabeetikolla verensokerin heittelystä.

Sekavuuden syy täytyy aina selvittää, ja vanhuksen kanssa on tällöin hyvä hakeutua lääkäriin. Sekavuutta voi aiheuttaa myös lääkkeiden rinnalla käytetty alkoholi, mitä ei aina tunnisteta.

10. Lääkitäänkö vanhuksia Suomessa liikaa?

Yleisesti ottaen en sanoisi näin. Yksittäistapauksissa vanhuksia saatetaan toki lääkitä paljon, mutta tilanteet ovat harvoin yksinkertaisia.

Ketään ei saa lamata lääkkeillä sänkyynsä päivästä toiseen. Toisinaan on kuitenkin tehtävä kompromisseja. Esimerkiksi hoivakodissa jokaisella on oikeus nukkua pelkäämättä. Jos ilman lääkitystä yksi potilas huutaisi ja möykkäisi yöt, hänelle voidaan määrätä yörauhan takia eri annostus lääkkeitä kuin jos hän vielä pystyisi asumaan itsenäisesti kotona. 

Asiantuntijana sisätautien sekä kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto HUSista. Lähteenä myös terveyskirjasto.fi ja muma.fi

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 4/2018.

Huolettaako vanhuksen lääkitys?

Selvitä, tietääkö vanhus, mitä lääkettä hän käyttää mihinkin vaivaan. Jos tämä ei ole selvillä tai samaan vaivaan on määrätty useampi lääke, varaa aika lääkäriltä tilanteen kartoittamista varten.

Mene mukaan lääkäriin, jos se sopii vanhukselle. Lääkäriin kannattaa ottaa mukaan vanhuksen käyttämät lääkkeet.

Kertokaa lääkärissä myös mahdolliset käytössä olevat luontaistuotteet ja reseptivapaat lääkkeet.

Miettikää yhdessä, miten vanhus muistaa ottaa oikeaan aikaan oikean lääkkeen. Yksi ratkaisu voi olla lääkeannostelija.

Jos olet huolissasi vanhuksen lääkkeiden käytöstä, asiasta kannattaa jutella myös kotisairaanhoidon tai esimerkiksi vanhuksen luona käyvän kotiavun kanssa.

Vanhuksella on hyvä olla ajantasainen lista käyttämistään lääkkeistä esimerkiksi käsilaukussa. Jos vanhus joutuu vaikkapa päivystykseen, lista helpottaa ja nopeuttaa hänen hoitamistaan.

X