Miten sisarukset pääsevät sopuun vanhan isän hoidosta?
Terttu ja Veli riitelevät jatkuvasti isän hoidosta. Tertun mielestä Veli ei osallistu tarpeeksi, vaikka asuu lähempänä isää.
Isä sairastui jo seitsemänkymppisenä muistitautiin, eikä vanhasta äidistä ollut pitämään tästä huolta. Hoitopaikka oli siis löydettävä pian. Tästä lapset Terttu ja Veli olivat samaa mieltä. Mutta sitten alkoivat riidat.
Veljen mielestä he olivat tehneet tarpeeksi, kun yksityinen hoitokoti oli löytynyt. Nyt tarvitsi vain käydä katsomassa isää. Kyllä ammattihoitajat hoitavat loput, hän luotti. Rahalla saa hyvää huolenpitoa.
Terttu on täysin eri mieltä. Hän pettyi vanhusten palvelutaloon jo ensivierailulla. Isä oli köytetty vuoteeseen. Hoitajat perustelivat sitomista turvallisuudella, mutta Tertun mielestä se vaikutti kiireen aiheuttamalta.
Hoito oli kelvotonta. Kellään ei ole aikaa hoitaa isää tarpeeksi usein. Vyö estää putoamisen, mutta muuten muistisairas makaa sängyllään turvattomasti hylättynä. Isä liikkuu harvoin pyörätuolillaan mihinkään, eikä hoitajilla ole aikaa ulkoiluttaa häntä. Ulkoilutukset ovat edelleen kotona asuvan äidin, Velin ja Tertun vastuulla.
Terttu asuu eri paikkakunnalla kuin äiti, isä ja Veli. Silti Terttu kokee, että isän hoito jää omille harteilleen. Terttu on ainut joka soittelee hoitajille ja tivaa hoidon laadun perään. Hän myös matkustaa tapaamaan isää useammin kuin Veli, vaikka Veli asuu lähellä hoitokotia.
Terttu toivoisi saavansa kiitosta, kun hän hoitaa isän asioista. Kiitoksien sijaan Veli on ärtynyt. Eikö Terttu vain voisi antaa ammattilaisten hoitaa omaa työtään rauhassa?
Miten Terttu ja Veli pääsisivät sopuun isänsä hoidosta?
Isän sairastuminen on herättänyt tunteita perheen aikuisissa lapsissa. Tilanne on vaatinut myös käytännön toimintaa. Sisarukset ovatkin päässeet yksimieliseen päätökseen isän laittamisesta palvelukotiin. Erimielisyyksiä tulee siitä, miten isän hoito tulisi siellä järjestää. Ilmeisesti myöskään tunteista ei ole osattu avoimesti puhua, vaan ne ovat tulleet esille epäsuorasti. Ristiriitatilanteen ratkaisemisessa on hyvä ottaa huomioon muutama seikka. Ensinnäkin Velin ja Tertun kannattaa muistaa, että asioista voi ja saa olla eri mieltä. Kommunikoinnin tavoitteena ei ole olla samaa mieltä, vaan toisen ymmärtäminen. Toiseksi, erimielisyyttä ei kannata lähteä selvittämään silloin, kun voimakkaat tunteet ovat pinnalla. Tällöin tulee helposti puhuttua tunteella ja sanottua asioita, joita ei edes tarkoita. Tärkeille keskusteluille olisi hyvä järjestää mahdollisimman rauhallinen aika ja paikka. Kolmanneksi, keskustelu kannattaa aloittaa ristiriidan määrittelemisestä. Näin molemmilla on selkeä käsitys ratkaisemattomasta asiasta. Määrittelyn jälkeen tavoitteena on yrittää ymmärtää ristiriita molempien kannalta. Voi olla, etteivät Veli ja Terttu ole tähän asti edes tienneet riittävästi toistensa elämäntilanteista, vaan ovat tehneet puolin ja toisin tilannetta vääristäviä tulkintoja. Keskustelun aikana molempien tulisi voida kertoa avoimesti tilanteeseen liittyvistä tosiasioista, mielipiteistä, ajatuksista ja tunteista. Myös omien toiveiden ja pyrkimysten esiintuominen auttaa pääsemään tilanteessa ratkaisuun. Neljänneksi, kun sekä Veli että Terttu kokevat, että ovat tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi, he voivat alkaa yhdessä pohtia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Alussa ei kannata olla liian kriittinen, vaan tuoda kaikenlaiset ideat rohkeasti esiin. Ristiriidan ratkaisemisen viimeisessä vaiheessa tehdään päätös siitä, miten asiassa tullaan toimimaan. Parhaassa tapauksessa keksitään sellainen ratkaisu, jossa molemmat kokevat olevansa voittajia. Tanja Kallio Hankekoordinaattori, Parempi avioliitto ry Lue myös:Kohti yhteisymmärrystä