(Päivitetty: )
Teksti:
seura.admin

On muotia laittaa pirtelöön pakurijauhetta ja iltapuuroon inkamarjoja. Voimaruoka on nyt voimissaan.

Saisiko olla villivihanneksia, maca-jauhetta tai spiruliinaa? Nämä superfoodit tai voimaruoiksi kutsutut ruoka-aineet löytyvät nyt ruokatrendeistä kiinnostuneiden lautaselta.Voimaruokabuumi näkyy myös luontaistuotekauppojen ja markettien tuotevalikoimissa. ”Voimaruoista viitisen vuotta sitten innostunut Erkki Palvianen käyttää niitä salaatteihin, smoothieihin, keittoihin ja myös leivontaan.

”Minulle voimaruoat ovat ennen kaikkea ruokaa, eivät lusikalla otettavia lääkeaineita”, kertoo” Palviainen. Hän työskentelee ja puhuu nykyään voimaruoan puolesta.

Pähkinät, goji- ja inkamarjat, erilaiset viherjauheet ja alkuviljat tekevät kauppansa, ja mielenkiintoa herättävät myös metsämarjat, villivihannekset ja riista.

Ruoka mielletään entistä voimakkaammin luontoäidin lääkekaapiksi, josta haetaan lisää hyvinvointia, energiaa ja vastustuskykyä sairauksia vastaan. Joillakin ruoilla odotetaan olevan jopa lääkkeenomaisia vaikutuksia.

Vanhaa perimätietoa

Ilmiö voi tuntua uudelta, mutta retrommaksi ei trendi enää voisi mennä: vanha viisaus ”Ruoka olkoon lääkkeesi” syntyi jo nelisensataa vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Myös nykyisistä voimaruoista suurta osaa on käytetty maailman kansojen perinteisissä ruokavalioissa ja toisinaan myös lääkkeenä. Esimerkiksi Suomessa mustikalla on häädetty vatsavaivoja ja kuumetauteja.

Suomenkin metsissä kasvavaa pakurikääpää on käytetty venäläisessä kansanlääkinnässä esimerkiksi vatsahaavan lääkitsemiseen. Macajuurella on hoidettu Perussa vaihdevuosioireita.

Suomessa suosiotaan kasvattava ”Intian ginseng”, aswagandha eli rohtokoisio, on ollut Intiassa jo tuhansia vuosia hyvin monipuolisesti käytetty yrtti ayurvedisessa lääketieteessä.

Chia-siemenet voivat Suomessa vaikuttaa eksoottisilta ja epäilyttäviltäkin, kun taas Keski-Amerikassa vatsaystävällisillä siemenillä höystettyä hedelmämehua hörpätään kadunvarren ruokakojuissa.

Monivitamiinin jalanjäljissä

Osittain voimaruokainnostukseen lienee syynä se, että lisäravinteisiin kohdistuneet odotukset ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet ylimitoitetuiksi.

Ihmeitä tekevää super-
ravintoainetta on leivottu vuoroin C-, E- ja D-vitamiinista, 
omega-3-rasvahapoista ja magnesiumista. Kunkin buumin kyljessä on tietenkin myös myyty asiaankuuluvia vitamiini-, kivennäisaine- ja rasvahappovalmisteita.

Tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi tuottaneet lähinnä pettymyksiä niille, jotka odottavat yksittäisiltä vitamiinivalmisteilta suuria tuloksia. Näyttää siltä, että useimmat ravintoaineet muuttuvat pillerimuotoon joutuessaan melko tehottomiksi mitä tulee vaikkapa kuolleisuuden tai sairastavuuden vähenemiseen. Tähän saumaan iskevät voimaruoat.

Laillistettu ravitsemusterapeutti, ravitsemustutkija Maria Lankinen Itä-Suomen yliopistosta toteaa, että toisaalta voimaruoista ei vielä ole liiemmin kertynyt tutkimusnäyttöä, 
minkä vuoksi niitä ei nosteta esiin esimerkiksi virallisissa ravitsemussuosituksissa.

”Tieto karttuu hiljalleen, eikä suuria johtopäätöksiä voi tehdä yksittäisten tutkimusten perusteella. Superruoalla ei myöskään ole virallista määritelmää, joten jos puhutaan yleisesti vain superruoasta, on vaikea sanoa, onko joku siihen liittyvä asia täysin totta vai ei, koska se voi pitää sisällään hyvin erilaisia ruokia.”

Mielikuvien voima on kuitenkin valtava. Esimerkiksi mustikkaa jopa asiantuntijat kutsuvat supermarjaksi, mutta todellisuudessa siitä ei ole olemassa minkäänlaisia väestötutkimuksia, eikä sen yhteydestä eri sairauksiin tai riskeihin juuri ole tietoa.

Uhkia ulkomailta

Ravitsemusasiantuntijat ovat ottaneet voimaruokabuumin vastaan vaihtelevin tuntein. Monia tuntuu huolettavan erityisesti ulkomaisten superfoodien ilmestyminen markkinoille.

Maria Lankisen mukaan ulkomaisia tuotteita kuitenkin sitoo sama lainsäädäntö kuin suomalaisia. Turhia terveysväittämiä karsitaan etiketeistä sitä mukaa, kun niitä löydetään. Näin pyritään varmistamaan, ettei kuluttajaa johdettaisi harhaan.

Tullilaboratoriossa tutkitaan muun muassa tuotteiden mikrobiologista laatua ja torjunta-
ainejäämiä. Tullilaboratorion testeissä superruoista on löytynyt toisinaan liikaa muun muassa torjunta-aineita.

Erkki Palviainenkin myöntää, että kaukomailla kasvavien marjojen kasvu- ja viljelyolosuhteita on mahdoton tietää. ”Vaan mikseivät ihmiset istuta gojipensasta omalle pihalle”, hän ihmettelee.

”Ei pitäisi olla maailman vaikein homma: valikoit gojimarjapussista isoimmat marjat, idätät ne ja istutat pihalle aurinkoiselle paikalle, jossa on läpäisevä maaperä. Gojipensaan pitäisi kuulemma kestää 26 astetta pakkastakin”, hän kehaisee.

Palviainen itse ei aseta kotimaisia ja ulkomaisia voimaruokia vastakkain, vaan pyrkii syömään kumpaakin. Hän uskoo silti, että jotain taikaa on siinä, että syö paikallisesti, sitä, mitä saa läheltä.

”Olen osa sitä ekosysteemiä, josta syön. Toisaalta on hyvä tiedostaa myös se, millaisessa
reaalimaailmassa eletään. Kauppojen hyllyt ovat täynnä krääsää, jonka vaikutuksista meillä ei ole vielä mitään tietoa. Miksi hyljeksisin jotain Kiinassa tuhansien vuosien ajan syötyä gojimarjaa?”

Maria Lankinen suhtautuu voimaruokabuumiin periaatteessa myönteisesti: ravitsemustutkijalle se, että ihmiset ovat kiinnostuneita ruokava-
liostaan, on selkeästi hyvä uutinen. Hän muistuttaa kuitenkin välttämään ylilyöntejä ja muistamaan, että yksittäisellä juurella tai pulverilla ei saada ihmeitä aikaiseksi, jos ruokavalio on muuten metsässä. Samoin kissanhännänveto terveellisten ja vielä terveellisempien valintojen välillä on hänen mielestään hiukan tarpeetonta.

”Mikään ruoka ei yksinään sisällä kaikkia tarvittavia suojaravintoaineita. On järkevämpää keskittyä ruokavaliokokonaisuuksiin.”

4 x Erkin valinnat

Tuttua. Syön ainoastaan sellaista ruokaa, jonka syömisestä ihmiskunnalla on kokemusta vähintään viiden sukupolven ajalta, ja jolla on DNA, eli joka on joskus ollut elossa. Esimerkiksi vaniliini ei ole syömäkelpoista, mutta punajuuri on.

Yksinkertaista. Pienestäkin marketista löytyy kotimaisia yrttejä, sipuleita, mustikoita, luomumunia ja juureksia. Ei perunakaan ole mikään huono juttu. Ulkomaisista tuotteista suosin avokadoja.

Värikästä. Mitä värikkäämpi ja voimakkaamman värinen ruoka, sitä parempi. Sinisessä blue congo -perunassa on antosyaniineja, kuten mustikassa.

Villiä. Olen kerännyt muun muassa koivunmahlaa ja hapattanut horsmaa. Kuusenkerkät, nokkoset, voikukka ja vuohenputki, marjat ja sienet ovat minulle voimaruokaa, koska ne kasvavat villeinä. Horsmamuhennos maistuu paremmalta kuin mikään kaupasta löytyvä vihreä.

Superruokavalio à la Maria

  • Ruokia voi lajitella terveellisiin ja ei-terveellisiin, mutta terveellisten ruokien kuten marjojen, hedelmien ja vihannesten rankkaaminen paremmuusjärjestykseen on hankalaa eikä edes tarpeellista. Toisissa ruoissa on toista ja toisessa toista hyvää. Jossakin marjassa voi olla vaikkapa paljon C-vitamiinia, mutta toisessa taas runsaammin polyfenoleita.
  • Terveellisessä ravitsemuksessa on aina kyse kokonaisuudesta, joten on järkevämpää tähdätä superruokavalioon kuin suosia yksittäisiä voimaruokia.
  • Kätevä ohjenuora arkeen: pyri keräämään mahdollisimman monta väriä lautaselle. Huolehdi myös siitä, että päivän mittaan tulee syötyä ruokia useammasta eri ruokapyramidin tai ruokaympyrän lohkosta.
  • Terveellisen ruokavalion voi koostaa lukemattomilla eri tavoilla ja siihen voi hyvin kuulua myös voimaruokia. Tunne kuitenkin tuotteet, joiden käyttömäärien kanssa tulee olla tarkkana. Esimerkiksi merilevätuotteiden jodipitoisuus vaihtelee ja voi olla joissakin tuotteissa jopa haitallisen suuri, minkä takia niiden käyttöä ei suositella.

Teksti: Nina Sarell
Kuva: Colourbox

Kotilääkäri 9/2014.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X