Testasimme SUP-lautailua – Suppaillessa pitää laittaa koko kroppa hommiin

Jaa artikkeli
© Timo Aalto
© Timo Aalto
SUP-lautailu on jännittävä kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Vaikka lauta on jämäkkää tekoa, vesi elää ja tekee tunnelman huteraksi.

Kenelle SUP-lautailu sopii? Mitä aloittaessa pitää tietää? Ja miltä laji ensimmäisellä kerralla tuntuu? Kotilääkäri testasi.

Sup-lautailu ja pilates yhdessä

Kymmenen hengen naisryhmä on tullut SUP-pilates-tunnille, joka järjestetään Seinäjoen halki virtaavalla joella. Lähtöpaikka on Sahanlammen uimaranta.

Osa porukasta, kuten tätikään, ei ole koskaan edes nähnyt SUP-lautaa näin läheltä, joten tuntuu hieman uhkarohkealta ajatukselta astua laudalle temppuilemaan.

Ohjaaja Katja Leppämäki esittelee laudan ominaisuudet ja käy läpi suppailun perustekniikan sekä näyttää liikkeet, joita laudalla tullaan tekemään.

Usein näkee suppailijoita, jotka eivät nouse ollenkaan seisomaan laudan päälle, vaan melovat polviseisonta-asennossa. Eniten jännittääkin juuri se, miten polviseisonnasta pääsee pystyasentoon niin että tasapaino säilyy.

Ensimmäinen kriittinen kohta on laudalle nouseminen.

Jalkaan kiinnitetty karkuremmi ja mela vähän mietityttävät: entä jos sotkeudun remmiin, pudotan melan ja mulahdan veteen?

Laskeudumme vesille laiturinnokasta. Koska meitä on monta, liikkeelle lähdetään ripeästi laiturin molemmin puolin. Pienessä paineessa ei ehdi miettiä liikoja, ja kohta ollaankin jo virran vietävänä.

Porukka nousee seisomaan pikku hiljaa, yksi toisensa jälkeen, mutta osa epäröi. Muutama jää polviseisontaan.

Ensimmäinen kriittinen kohta on laudalle nouseminen. SUP-lautailu jännittää tätiä. © Timo Aalto

Ensimmäinen kriittinen kohta on laudalle nouseminen. © Timo Aalto

Koivet vapisevat jännityksestä

Täti on päättänyt ottaa lautailusta kaiken irti, vaikka sitten pohjamutien kautta. Siispä punnerrus ylös kahdelle jalalle Katjan ohjeilla: mela asetetaan poikittain laudalle jalkojen eteen ja katseelle otetaan kiintopiste vastarannalta.

Jalkapohjat painetaan lautaan lähelle kantokahvaa, eli tasapainopistettä. Siitä sitten polvi kerrallaan ylös niin, että jalat jäävät lantion levyiseen haaraan.

Mela käteen ja pari vetoa, siitä se lähtee.

Koivet vapisevat jännityksestä ja varpaat yrittävät porautua alustaan. Katjahan mainitsi varpaista ja niiden ”apinaotteesta”: varpaat kuuluu pitää rentoina ja paino päkiöillä ja kantapäillä. Polvet taas on hyvä pitää vähän koukussa.

SUP-lautailu on ensikertalaiselle niin jännittävää, ettei oikea tekniikka muistu mieleen. © Timo Aalto

SUP-lautailu on ensikertalaiselle niin jännittävää, ettei oikea tekniikka muistu mieleen. © Timo Aalto

Pilates parantaa tuntumaa

Luottamus lautaan syntyy yllättävän nopeasti. Tämähän vaikuttaa todella vakaalta! Ainakin siihen asti, kunnes tulee tuulenpuuska, tai kaverin lauta purjehtii uhkaavasti törmäysetäisyydelle.

Ja ne pilatesliikkeet – niitä ei todellakaan tarvittaisi ollenkaan, sillä keho on jäykkänä muutenkin.

Vaikka laji näyttää yksinkertaiselta, tuntuu, että laudan päällä on monta liikkuvaa osaa. Suurin osa niistä on omien korvien välissä.

Matkaa taitetaan melomalla, ja sopivissa suvantokohdissa pysähdytään ”temppuilemaan”. Makaamme lautojen päällä, venyttelemme, notkistelemme, käymme konttausasennossa, nostamme jalkaa ylös ja istumme jalat ristissä.

Oikeastaan tällä tavalla lautaan saa vielä enemmän tuntumaa kuin pelkästään melomalla. Seisomaan pitää nousta monta kertaa, joten harjoitusta tulee puolentoista tunnin aikana paljon.

Veto oikeaan kohtaan

Melominen on kuitenkin se hauskin juttu. Ohjaajan luvalla täti lähtee vähän omille teilleen, hieman muista erilleen, jotta voisi meloa rauhassa ilman törmäysvaaraa.

Tämä on selvästi tekniikkalaji. Aloittelijoilla, kuten luultavasti tädilläkin veto lähtee liian läheltä jalkoja ja jatkuu liian kauas taakse.

Sen pitäisi lähteä mahdollisimman kaukaa edestä, aivan laudan kärjen paikkeilta ja päättyä suunnilleen omien jalkojen kohtaan.

Kun työ tehdään jalkojen etupuolella, meno on vauhdikkaampaa. Myös melan lavan kulmalla on merkitystä.

Välillä on tehtävä kovasti töitä, ettei lauta lähtisi väärään suuntaan. Ja kun laittaa painetta lapaan ja meloo molempia puolia täysillä, lauta kääntyy jatkuvasti liian jyrkästi vasemmalle ja taas oikealle. Se siis kiemurtelee eikä pysy kurssissa.

Jälkeenpäin täti lukee netistä vinkin kiemurtelun estämiseksi: ”Melan varsi olisi pidettävä mahdollisimman pystysuorassa”.

Loppuun molskahdus

Aivan kuten kajakkimelonnassa, tässäkin lajissa pitää laittaa koko kroppa hommiin eikä vain käsiä.

No, vaikka tekniikka ei nyt olisi ihan oikeaoppista, hiki ainakin virtaa.

Helteinen päivä on kääntynyt iltaan. Tekisi mieli pulahtaa laudalta veteen, mutta sepäs ei ole ihan helppoa. Hallitun pudottautumisen sijaan täti lopulta puolivahingossa horjahtaa veteen niin että tukkakin kastuu.

Mutta ei hätää, onneksi on karkuremmi eikä lauta lähde virran mukana.

Täti punnertaa itsensä takaisin laudalle ja suuntaa kohti laituria, läpimärkänä, mutta onnellisena. Sinne meni suppilautailuneitsyys.

Vesi vetää puoleensa, mutta onneksi vasta tunnin päätteeksi. © Timo Aalto

Vesi vetää puoleensa, mutta onneksi vasta tunnin päätteeksi. © Timo Aalto

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X