Testasimme kajakkimelontaa – ja säikähdimme pahanpäiväisesti: ”Alkeiskurssi olisi kyllä enemmän kuin tarpeen”

Kun melontakuume iskee, vesille on päästävä. Vaikka kurssin käynyt työkaveri auttaa, jännitystä riittää. Mulahdanko järven pohjaan?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Täti opettelee melonnan alkeita omin päin, mikä ei ehkä ole ihan viisasta, ainakaan Inarilla.

Kun melontakuume iskee, vesille on päästävä. Vaikka kurssin käynyt työkaveri auttaa, jännitystä riittää. Mulahdanko järven pohjaan?
Teksti: Pirjo Latva-Mantila

Kotilääkärin Täti testaa -sarjassa tutustutaan erilaisiin liikunta- ja hyvinvointitrendeihin.

Testissä kajakkimelonta

Tädillä on kajakkimelonnasta kaksi aiempaa kokemusta vuosien takaa. Molemmilla kerroilla sain kokeneelta melojakaverilta pienen alkuopastuksen, minkä jälkeen tehtiin kierros joella auringonlaskun aikaan.

Mieleen jäi, että vaikeinta oli kajakkiin pääseminen. Eniten pelotti kaatuminen, sillä jalat olivat pressun alla konkelossa eikä niillä olisi ollut paljonkaan virkaa paniikkitilanteessa.
Inarinjärvellä tai Lemmenjoella melomisesta täti on haaveillut jo pitkään, ihan vaan siksi, että melominen pohjoisen Lapin maisemissa on näyttänyt Youtube-videoilla niin hienolta.

Kesäisellä Lapin-reissullaan täti päätti ottaa härkää sarvista ja hypätä kajakkiin. Ihan omin päin.

Onneksi kuvaaja Juha Tanhua on käynyt melontakurssin, joten ehkä tädillä on edes pieni mahdollisuus saada ahteri onnistuneesti kajakkiin. Varmuuden vuoksi hän katsoo vielä muutaman opetusvideon, joissa harjoitellaan kriittisiä asioita, kuten kaatumista.

Täti testaa melontaa

Kajakkimelonta on haastava laji. Juha Tanhua

Kajakki vuokrataan Lomakylä Inarista. Peitto ja pelastusliivi kuuluvat vuokraan.
Henkilökunta näyttää tottuneen turisteihin, jotka kuvittelevat itsestään vaikka ja mitä, kuten, että osaavat soutaa tai meloa sen jälkeen kun ovat katsoneet netistä pari Youtube-videota.

Tädin pähkäillessä rannalla, ottaisiko punaisen vai sittenkin vihreän kajakin, italialainen nuorimies on juuri työntänyt vuokraamansa soutuveneen vesille ja ihmettelee, miten niitä airoja oikein vatkataan. Miehellä on korvillaan mahtavat musakuulokkeet.
Tilanne näyttää epätoivoiselta ja aika vaaralliselta. Ei taida poika tietää, että Inarinjärvi on syvä ja tuulella hurja.

Kun hommasta ei mitään tule, neuvokas kuvaaja nappaakin alleen toisen soutuveneen ja ryhtyy opastamaan turistia. ”Do like this!” hän sanoo ja näyttää mallia. Hoksattuaan mistä on kyse, mies palaa rannalle vetämään hermosavut. Sitten hän häipyy.

Seuraavaksi on tädin vuoro. Hän uittaa kajakin laiturin kylkeen, asettaa melan puoliksi laiturin ja puoliksi kajakin päälle, kuten videoilla on opetettu. Ensin jalat ja sitten ahteri. Tilanne on aivan järjettömän jännittävä, sillä jos vehje ei pysy tasapainossa, täti mulahtaa Inarinjärven pohjaan jo ennen lähtöselvitystä.

Täti testaa melontaa

Kajakkiin meneminen ja sieltä poistuminen on haasteellinen paikka kaikille aloitteleville melojille. Juha Tanhua

Kuivana kajakkiin

Esitys jää huteraksi, sillä melaa ja kajakkia on vaikea pitää paikoillaan. Aikamoisen ähkimisen jälkeen täti pääsee kuin pääseekin kuivana kajakkiin. Seuraava operaatio on aukkopeitteen kiinnittäminen istuma-aukkoon. Ensin takaa ja sitten edestä. Helppoa.

Täti peruuttaa kajakin pois laiturilta ja lähtee melomaan. Ensin rantaa pitkin, sitten vähän ulapalle päin tuulen suuntaa tunnustellen. Hän koettaa muistella oikeaoppista melontatekniikkaa: veto aloitetaan suoraksi ojennetulla kädellä mahdollisimman kaukaa edestä. Jaloillakin on oma tehtävänsä, vaikka ne on piilotettu pressun alle.

On kuuma. Suuta alkaa kuivata jo alkumetreillä. Tädin vesipullo jäi tietenkin reppuun, joka tukittiin kannen alle kajakin tavaraluukkuun. Eli on pakko pyörtää takaisin rannalle ja aloittaa koko homma alusta. Mutta ei se mitään, sillä harjoitus on paikallaan.

Aloittelijalle usein vaikein vaihe on kajakkiin nouseminen ja sieltä pois ponnistaminen.

Aloittelijalle usein vaikein vaihe on kajakkiin nouseminen ja sieltä pois ponnistaminen. Juha Tanhua

Kajakkimelonta on haastava laji – yhtäkkiä tuuli voimistuu…

Jännitys hellittää pikkuhiljaa. Alkaa tuntua siltä, että kajakki ehkä pysyy pystyssä, vaikkei ihan koko aikaa meloisi kieli keskellä suuta. Pian täti huomaa tekevänsä töitä koko kropalla. Samalla hän toteaa myös olevansa likomärkä. Melontatekniikassa taitaakin olla pahoja puutteita, kun vettä tulee päälle jokaisella vedolla.

Harjoittelu jatkuu kuvaajan poistuttua paikalta. Täti meloo rantoja pitkin ja miettii, missä mahtaa mennä kotirauhan raja. Rannoilla on onneksi hiljaista.

Noin puolen tunnin kuluttua kajakki ja kuski ovat jo aika kaukana. Tuuli voimistuu. Järvi ei ollut aivan tyyni alussakaan, mutta nyt se näyttää jo vähän vihaiselta. Siitä huolimatta olisi kiva meloa vielä järvenselän yli vastarannalle, jossa voisi pitää evästauon.

Vastaranta onkin yllättävän kaukana. Noin puolivälissä intuitio neuvoo tekemään uuden suunnitelman: täältä on päästävä äkkiä pois. Mielikuvitus lisää aallonkorkeutta eikä tädillä ole mitään hajua, miten aallokossa melotaan.

Samassa hän tajuaa melovansa veneväylällä. Katamaraani Ukonkivelle kulkee juuri tätä samaa reittiä!

Eikun nokka kohti lähtörantaa ja vähän äkkiä. Onneksi sinne on näköyhteys.
Syvä helpotuksen huokaus pääsee, kun kajakki on turvallisesti kiinni laiturissa. Maa jalkojen alla tuntuu oudolta. Fiilis on jännän kevyt, mutta kädet vähän tärisevät.

Ja mitä tädin silmät näkevät: katamaraani on matkalla Ukonkivelle! Eläköön intuitio, taisit juuri pelastaa yhden henkiparan!

Melontaretkestä jäi kiva fiilis ja muisto, mutta alkeiskurssi olisi kyllä enemmän kuin tarpeen.

Kajakkimelonta on tehokas urheiluharrastus:

Lue myös: Kaikki irti mitä lähtee! Testasimme Crossfit-harjoittelua: ”Euforinen olo jatkuu monta tuntia treenin jälkeen”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 6/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X