Merenneitouinti testissä – Miten uinti onnistuu pyrstön kera?

Merenneitouinti mielletään pikkutyttöjen jutuksi, mutta aivan yhtä hyvin pyrstö sopii aikuisellekin vesipedolle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Merenneitouintia kutsutaan myös pyrstöuinniksi. Laji sopii uimataitoisille.

Merenneitouinti mielletään pikkutyttöjen jutuksi, mutta aivan yhtä hyvin pyrstö sopii aikuisellekin vesipedolle.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Latva-Mantila

Todettakoon heti, ettei täti todellakaan ole mikään vesipeto eikä edes uimakandidaatti. Siitä huolimatta nyt merenneitouinti kutsui, sillä onhan joku viisas sanonut, että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia. Tosin tänä aamuna jo kaduttaa: ehkä sittenkin olisi pitänyt valita se kansantanssi.

Kauhajokelainen fysioterapeutti-merenneito Tiina Mantila on lupautunut uittamaan tätiä. Tiina itse kertoo tulleensa kaapista ulos viime vuonna, kun koitti hänen vuoronsa järjestää jotain hauskaa tekemistä tutulle naisporukalle. Hän tilasi pyrstöt, ja porukka pulahti altaaseen. Sittemmin Tiina on myös opiskellut merenneitouinnin ohjausta.

Tiinan ja tädin lisäksi uintihetkeen osallistuu myös toinen ensikertalainen, fysioterapeuttiharjoittelija Viivi.

Virkistysuimala Virkku toivottaa merenneidot tervetulleiksi aamulla ennen aukiolon alkamista. Onneksi niin, sillä yleisön läsnäolo lisäisi jännitystä liikaa.

merenneitouinti
Asu ja räpylä puetaan päälle altaan reunalla. Vähän kuin tunkisi itsensä makkarakuoren sisään. © Timo Aalto

Merenneitouinti – pyrstö päälle ja veteen

Pyrstö on joustava, samaa materiaalia kuin uimapukukangas. Sen sisään Tiina asettelee jäykän, mustan räpylän, jossa on kaksi reikää jaloille. Pyrstön alle puetaan joko uikkarit tai bikinit.

Koska käveleminen ei merenneitoasussa onnistu, asuun sonnustaudutaan vasta altaan reunalla. Kangas rytätään käsien ympärille vähän kuin sukkahousut, minkä jälkeen jalkaterät työnnetään pieniin räpyläreikiin ja ”nahka” nostetaan vyötärölle.

Istumme lastenaltaan reunalla ja heiluttelemme pyrstöjämme vedessä. Veden vastus tuntuu raskaalta.

Nyt alkaa ihan tosissaan jännittää, miten uiminen voi sujua, kun jalat ovat mytyssä pyrstön sisässä.

Youtuben merenneitouintivideoissa notkeat merenneidot sukeltelevat aarteita altaan pohjasta ja tekevät monenlaisia hienoja temppuja.

Onneksi Tiinalla ei ole aarteita mukana, sillä nyt on pakko tunnustaa, ettei tämä merenneito osaa sukeltaa ensinkään. Pelkkä pään veden alle laittaminen tuntuu ajatuksenakin aika mahdottomalta, varsinkin ilman jalkoja.

Tässä tarvittaisiin sitä kuuluisaa kehonhallintaa, mutta missä se on?
Merenneitouinti vaatii sitä kuuluisaa kehonhallintaa, mutta missä se on? © Timo Aalto

Vaan ei hätää, sillä Tiina antaa luvan uiskennella ilman sukelluksia. Siinäkin on nimittäin tekemistä. Altaan pohja kun vetää alaruumista puoleensa voimakkaasti, ja pyrstön liikuttaminen on työn ja tuskan takana.

Luojan kiitos saamme käyttää kelluntapötkylöitä. Pötkylän avulla opetellaan kellumaan ensin vatsallaan ja sen jälkeen selällään. Kun kelluminen alkaa sujua, lähdetään liukuun.

Käsillä on tehtävä töitä jalkojenkin edestä, muuten ei paketti liiku eteenpäin. Pyrstö valuu koko ajan alaspäin, eli käytännössä vähän kaikki menee pieleen. Nyt olisi osattava liikuttaa kroppaa kuin kala tai paremminkin mato, jolla ei ole käsiä.

Tässä tarvittaisiin sitä kuuluisaa kehonhallintaa, mutta missä se on? Uimataito, se alkeellinenkin tuntuu kadonneen jonnekin.

Kala lähtee uimaan

Tiina vilkuttaa iloisesti pyrstöllään. Vastavilkutusta on turha odottaa, sillä yrityksestä huolimatta pyrstö pysyy tiukasti veden alla.

Naurattaa ja nolottaa. Jokin outo paniikki estää käskyjen siirtymisen päästä alaspäin.

On parasta liikuskella lähellä altaan reunaa ja turvakaidetta, johon voi hädän tullen tarttua. Ajatella – tämä on sentään lastenallas! Tajuttuaan, että jalat yltävät helposti pohjaan, täti pudottaa pyrstön alas ja potkaisee jaloilla vauhtia. Ohikiitävän hetken ajan tuntuu siltä kuin kala olisi lähtenyt oikeasti uimaan.

Tiinan kannustamana täti kokeilee vähän myös kevyttä sukellusta, kunnes paniikinpoikanen estää enemmät aikeet.

Kääntyily vatsalta selkäkelluntaan alkaa pikkuhiljaa sujua, ja matouintikin teoriassa sen jälkeen kun Tiina havainnollistaa hommaa nostamalla tädin keskivartaloa ylös.

Merenneitouinnin alkeita opetellaan kelluntapötkylän kanssa. Tuntuu oudolta, kun ei voi liikutella jalkoja erikseen.
Merenneitouinnin alkeita opetellaan kelluntapötkylän kanssa. Tuntuu oudolta, kun ei voi liikutella jalkoja erikseen. © Timo Aalto

Merenneitouinti näyttää helpolta

Tiina tekee kuperkeikkoja ja sukeltelee altaan päästä päähän. Näyttää aivan valtavan helpolta!

Ehkä me Viivin kanssa voisimme oppia samat temput, kunhan päästään sinuiksi pyrstöjen kanssa. Tai varmaan ensin pitäisi opetella sukeltamista ilman pyrstöä.

Hivuttaudumme lopuksi vielä viereiseen syvään altaaseen. Ja mitä ihmettä: aivan kuin pyrstö olisi alkanut totella!

Harmi että aika loppuu. Uimahalli nimittäin aukeaa kohta, ikkunan takana on jo väkeä. Voi ei, ne näkee meidät! Tulee vähän semmoinen olo kuin olisi norppana eläintarhassa.

Pyrstöstä luopuminen tuntuu yllättäen haikealta. Ei ole kalalla kivaa kuivalla maalla.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 2/21.

Lue myös Anna.fi: Rakastatko uimista, mutta et ole varma oikeasta tekniikasta? Olympiauimari paljastaa yleisimmät uintimokat ja vinkkaa, miten altaassa kannattaa toimia

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X