Sähköpyörä maastossa – Testasimme millaista on kokea maastopyöräilyn hurma sähköllä tai ilman

Jaa artikkeliTilaa Seura
sähköpyörä maastossa on mainio kulkupeli
Sähköpyörä maastossa on helppo kulkupeli, mutta sähkön ja vaihteiden yhteensovittaminen esimerkiksi ylämäessä vaatii vähän harjoittelua. © Timo Aalto
Maastosähköpyöräily pidentää matkoja ja tuo pyöräilyyn uuden, vähän villikin ulottuvuus. Hankalat polut ja jyrkätkin ylämäet taittuvat vauhdilla.

Sähköpyörä maastossa voi tuoda mieleen, että maastopyöräily näin on sellainen laiskan ja huonokuntoisen ihmisen laji. Nyt hävettää moinen ajatus.

Ensimmäinen kosketus sähköpyöräilyyn tuli Saariselällä koronakeväänä 2020, kun halusimme hiihtopäivien väliin jotain erilaista tekemistä.

”Mitä jos vuokrattaisiin sähköfättikset”, ehdotti puoliso. Jes, hyvä idea!

Pyörävuokraamon poika näytti simppelit säätönappulat sekä kartalta reitin, joka taittuisi helposti kahdessa tunnissa. Hän myös neuvoi, ettei turbo-asetusta välttämättä kannata kokeilla talvella.

Sähköpyörä maastossa iski kipinän uudelle harrastukselle

Oli aivan mahtavan hauskaa päästellä pitkin mutkaista reittiä, joka oli kapea ja kulki syvässä lumessa.

Rohkeus kasvoi pikkuhiljaa ja oli huipussaan, kun kahden tunnin vuokrausaika läheni loppuaan. Totta kai myös turbo-asetusta piti kokeilla, mikä johti siihen, että täti lensi pyörän selästä, tömähti pehmeään hankeen ja oli kuolla nauruun.

Kun kevät eteni ja koronatilanne paheni, matkanjärjestäjä perui kauan odotetun 30-vuotishääreissumme ja palautti ennakkomaksut. Meille kävi kuten niin monelle muullekin: matkarahat vietiin pyöräkauppaan.

Tuttu pyörämyyjä suositteli täysjousitettuja MTB-pyöriä, jotka olivat edellisen vuoden mallia ja siksi tarjouksessa. Pyörissä on plussakoon renkaat. Se tarkoittaa, että ne ovat pari tuumaa kapeammat kuin läskipyörässä, mutta leveämmät kuin normimaastopyörässä.

Puoliso suhtautui hankkeeseen aluksi empien, mutta lämpeni lopulta. Parin viikon kuluttua pyörät olivat pihassa, ja siitä alkoi uusi, yhteinen harrastus.

Pyöräretki metsässä saa ajatukset pois stressaavista asioista. © Timo Aalto

Pyöräretki metsässä saa ajatukset pois stressaavista asioista. © Timo Aalto

Ilman sähköäkin voi sähköpyörällä ajaa

Säätönapissa on kolme sähköasetusta, joita on helppo vaihdella vasemman käden peukalolla. Eco avustaa pikkuisen, trail vähän enemmän ja boostilla saa hurjasti lisää tehoja.

Ilman sähköäkin voi ajaa. Se ei ole edes raskasta, vaikka pyörä painaa 23 kiloa. Ensimmäisillä testilenkeillä kisasimmekin, kumpi polkee pidempään ilman sähköavustusta. Voittaja oli se, jonka akussa oli lenkin jälkeen enemmän virtaa.

Sähkön ja manuaalivaihteiden yhteensovittaminen vaatii harjoittelua, ettei käy kuten tädille: ketjut poikkesivat ja pyörä oli vietävä huoltoon, kun täti vaihtoi vaihdetta kesken pitkän, jyrkän ja pehmeäpohjaisen ylämäen. Ylimääräinen rahanmeno opetti ennakoimaan ja valitsemaan ylämäkeen boostin sekä riittävän pienen vaihteen. Yhdistelmä on pettämätön, ja ylämäki taittuu leikiten ilman puuskutusta.

Lajissa yllättää helppous. Maastosähkärillä jaksaa ajaa paljon pidempiä ja hankalampia matkoja kuin tavallisella maastopyörällä. Oikeastaan ei tulisi edes mieleen lähteä ilman sähköä yhtä rankkoihin maastoihin. Tämä tuli mieleen Ylläksellä, jossa pyöräilimme jopa yli 40 kilometrin päivämatkoja tunturissa. Osa poluista oli kivikkoisia ja juurakkoisia, osa taas niin märkiä, että rapa roiskui naamaan asti.

Kun tottuu pyörään ja sen ominaisuuksiin, oppii pelaamaan sähkön kanssa järkevästi. Tasaisilla poluilla ja säästeliäällä sähkön käytöllä virtaa pitäisi riittää sadankin kilometrin retkelle.

Jos taas maasto on vaativaa ja ylämäet niin pitkiä, että tarvitaan paljon boostia, voi käydä niin, että akku tyhjenee ja loppumatka pitää polkea lihasvoimilla. Siitäkin tuli kokemusta Lapissa: virta loppui viisi kilometriä ennen majapaikkaa, siinä vaiheessa, kun lihasvoimatkin oli käytetty jo lähes loppuun.

Eniten harmitti se, että puolisolla oli reissun jälkeen vielä yksi pykälä jäljellä.

Kun tottuu pyörään ja sen ominaisuuksiin, oppii pelaamaan sähkön kanssa järkevästi.

Tämän retken yksi hieno luontokohde oli Spitaalijärvi Lauhanvuoren kansallispuistossa, josta löytyy 35 kilometrin pituinen Geobike-maastopyöräreitti. © Timo Aalto

Tämän retken yksi hieno luontokohde oli Spitaalijärvi Lauhanvuoren kansallispuistossa, josta löytyy 35 kilometrin pituinen Geobike-maastopyöräreitti. © Timo Aalto

Maastosähköpyöräily ei tarjoa ilmaisia kilometrejä

Jokaikisestä reissusta maastosähköpyörän selässä on tullut omanlaisensa seikkailu ja elämys. On käännytty tuntemattomille poluille, ajettu harhaan, työnnetty pyöriä ylämäkeen, nosteltu niitä ojien yli, on tasapainoiltu kivien välissä, osuttu puuhun ja hypätty pois kyydistä, kun pyörä on yrittänyt keulia.

Polkupyörä liikkuu vain polkemalla, niin myös sähköpyörä. Täysin ilmaisia kilometrejä sillä ei saa. Rasitusta voi kuitenkin säätää sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu itselle hyvältä. Maastosähkärillä onnistuu niin hikijumppa kuin kevyempikin lenkki.

Ainoa miinus tulee pyörän hinnasta. Kahden MTB-pyörän hinnalla olisi uusittu kaikki kodinkoneet ja tehty muutakin remonttia. Mutta myös aika monta hauskaa pyöräretkeä olisi jäänyt kokematta.

Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 6/21.

Lue myös: Suunnitteletko sähköpyörän hankintaa? Sähkö vapauttaa liikkumaan – Esittelyssä kuusi erilaista sähköavusteista polkupyörää ja menopeliä

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X