Uudenlainen yhteisöllisyys nostaa päätään – Yhteen hiileen puhaltaminen kannattaa: ”Voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen, millaista maailmaa rakennamme”

Jaa artikkeliTilaa Seura
yhteisöllisyys kannattaa
Yhtiestyö on varsinkin pandemian aikana valtava voimavara. © iStock
Oma onnellisuus kasvaa, jos auttaa epäitsekkäästi muita. Tuloksetkin ovat parempia kuin yksin yrittäessä. Uudenlainen yhteisöllisyys on nostanut päätään.

Naapurin eläkeläiselle on tarjouduttu käymään kaupassa, taloyhtiön vanhemmat ovat järjestäneet lastenhoitoringin, työporukan kahvitauoista on pidetty kiinni etäyhteyksin ja artistit ovat tulleet keikoille olohuoneisiimme television välityksellä. Sosiaalinen yhteys on noussut entistä tärkeämmäksi.

Yhteisöllisyyttä kannattaisi vaalia muulloinkin kuin kriisiaikoina. Tutkimusten ­mukaan ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia parantaa merkittävästi muiden autta­minen.

Itsekkyys ei lopulta kannata, sillä yhteisöllisyys hyödyttää myös omaneduntavoittelijaa. Yhdessä tehdessä ihmiset saavat aina enemmän aikaan kuin yksin puurtaessa.

Omaa itsekkyyttä voi opetella vähentämään: Jokainen voi valita, että rakentaa enemmän siltoja kuin muureja.

Psykologi Jaana Ojanen ja valtiotieteiden tohtori ja tutkimusjohtaja Petri Uusikylä vastaavat kysymyksiin yhteisöllisyyden hyödyistä.

1. Miten yhteisöllisyyttä voi voimistaa?

Jaana Ojanen: Kannustan jokaista lisäämään vuorovaikutusta ja pitämään toisiin yhteyttä eri muodoissa. Erityisesti henkilökohtainen kohtaaminen on voimallinen keino rakentaa yhteisöllisyyttä.

Yhteisöt rakentuvat pienistä kahdenkeskisistä suhteista isommiksi kokonaisuuksiksi. Mitä enemmän keskusteluja käydään henkilökohtaisella tasolla, sitä paremmin ihmiset kiinnostuvat toisistaan. Siksi työpaikoilla on tärkeä muistaa käydä myös muunlaisia kuin pelkästään töihin liittyviä keskusteluja, myös etätöiden aikana.

Petri Uusikylä: Parhaiten yhteisöllisyyttä voi lisätä toimimalla kultaisen säännön mukaisesti, eli kohtelemalla toisia kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Ystävälliset ja rakastavat teot voimaannuttavat, rohkaisevat ja auttavat muita.

Me voimme valinnoillamme ja käyttäytymisellämme vaikuttaa siihen, millaista maailmaa rakennamme. Lopulta kaikki palaa meihin itseemme, sillä olemme vahvasti riippuvaisia toisistamme, halusimme sitä tai emme.

On tutkittu, että jokainen maailman ihminen tavoittaa toisensa kuuden ihmissuhdepolun kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pakolaisleirin lapsi tai televisiosta tuttu poliitikko on sinua lähempänä kuin luuletkaan. Koska elämme ja hengitämme kaikki samassa kudelmassa, yhteisöllisyyden voimistaminen on tärkeää.

2. Miten sinä toimit lisätäksesi yhteistä hyvää?

Jaana Ojanen: Pyrin ylläpitämään henkilökohtaisia suhteita työkavereihini. Juttelen heille monista muistakin kuin työhön liittyvistä asioista. Työpaikallamme on koronan etätöiden aikaan pidetty joka päivä virtuaalinen kahvipalaveri, johon osallistun mielelläni. Yritän myös olla ihmisenä mahdollisimman aito. Jos olen väsynyt tai surullinen, sanon sen ääneen.

Petri Uusikylä: Ammatillisesti yhteisöllisyyden vahvistaminen tarkoittaa minulle opettamista, kehittämistä ja resurssien hankkimista. ­Nautin suunnattomasti voidessani auttaa muita kasvamaan, kehittymään ja menestymään.

Yksityiselämässäni vahvistan yhteisöllisyyttä tekemällä pieniä ja usein näkymättömiä arjen tekoja, jotka lisäävät muiden hyvinvointia. Voidakseni toimia aktiivisesti yhteisöllisyyden hyväksi tarvitsen myös omaa tilaa, eli riittävästi lepoa ja palautumista.

3. Mikä yhteisöllisyyttä vahvistava teko on ilahduttanut sinua?

Jaana Ojanen: Kun päiväkodit sulkeutuivat koronapandemian vuoksi, järjestimme ­taloyhtiössämme lasten vahtivuoroja pihalla. Pienempien lasten vanhemmat vuorottelivat lastenhoidossa, jotta kaikki pystyivät vuorollansa keskittymään töihin. Meillä oli jo valmiiksi hyvä asuinyhteisö, jota koronakevät vahvisti.

Petri Uusikylä: Olen asiantuntijatyössäni huomannut, kuinka minä-puhe on kääntynyt viime aikoina me-puheeksi.

Arjessani olen niin ikään huomannut, kuinka ystävät puhuvat enemmän perheistään ja osallistuvat erilaisiin auttamisen verkostoihin. Yksi käy vanhukselle kaupassa, toinen on mukana koulun etäopetuksen organisoinnissa ja kolmannelle yhteismusisointi verkossa on tapa vahvistaa yhteisöllisyyttä.

4. Miten itsekkyyttä voi suitsia?

Jaana Ojanen: Kannattaa pysähtyä miettimään, mitä tarpeita yrittää täyttää ­itsekkäällä käytöksellä. Ehkä niitä voisi täyttää muilla tavoin kuin yhteisön kustannuksella.

Voisiko ajatella myös niin, että antamalla saa? Itsekkyys lienee pohjimmiltaan onnellisuuden tai hyvinvoinnin tavoittelua. Onnellisuustutkimukset viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että nimenomaan toisia palveleva asenne lisää omaa hyvinvointia.

Persoonallisuuden piirteitään, kuten taipumusta itsekkyyteen, ihminen ei voi muuttaa kovin helposti. Tavan toimia voi silti valita.

Petri Uusikylä: Tutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, onko ihminen pohjimmillaan itsekäs vai altruistinen olento. Ongelma arkipäivän tilanteissa on se, että egoismi ja altruismi sekoittuvat keskenään. Ulospäin altruistista tekoa, kuten vapaaehtoistyötä, saattavat ohjata itsekkäät tarkoitusperät. Samoin itsekkäältä näyttävää tekoa saattavat ohjata altruistiset ajatukset.

Paras tapa suitsia itsekkyyttä on pohtia omien tekojen taustalla olevia vaikuttimia. Kun suunnittelet uusia avauksia tai pienempiä arjen tekoja, voit kysyä: ohjaako valintojani pelko vai välittäminen.

5. Miksi yhteisöllisyys kannattaa?

Jaana Ojanen: Yhteisöllisyyttä kannattaa vaalia jo siksi, että yhteisöstä hyötyy monella tavalla. Lopulta yhteisöllisyys hyödyttää myös omaneduntavoittelijaa.

Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja sosiaalinen olento, joka kaipaa yhteisöä ympärilleen. Entisaikoina yhteisö oli henkeä suojaava voima. Edelleen yhteisö tarjoaa suojaa ja tukee erityisesti heikompia. Yhteisön voima korostuu kriiseissä.

Petri Uusikylä: Vaikka olisit parantumaton egoisti, yhteisöllisyys lisää myös sinun onnellisuuttasi ja hyvinvointiasi.

Tämän lisäksi yhteisöllisyys synnyttää enemmän hyvää kuin mitä syntyisi sen jäsenten yksin aikaansaaman positiivisen vaikutuksen summana.

Kun yhteisöllisesti ajattelevien ja toimivien ihmisten määrä kasvaa, syntyy niin sanottu verkostovaikutus. Se tarkoittaa sitä, että tietyssä pisteessä yhteisöllisyys voi lähteä räjähtävään kasvuun.

Tällainen keikahduspiste voi synnyttää hetkessä ja yllättäen valtavan muutoksen ihmisten asenteissa ja toimintatavoissa.

Esimerkkinä tästä voidaan pitää Me Too -ilmiötä, joka romutti muutamassa vuodessa vuosisatoja jatkuneen vahvasti sukupuolittuneen käyttäytymiskaavan.

6. Miten uskot pandemian vaikuttaneen yhteisöllisyyteen?

Jaana Ojanen: Usein turvattomuuden tunteen yllättäessä ihmiset hakeutuvat yhteen. Arkiset riidanaiheet saattavat unohtua hetkeksi, ja toisista aletaan huolehtia enemmän.

Toisaalta jos on kyse elämästä ja kuolemasta, ihminen taistelee viimeiseen asti.

On vaikea arvioida koronan vaikutuksia yhteisöllisyyteen, koska emme tiedä, kuinka kauan pandemia kestää. Korona voi joko lisätä yhteisöllisyyttä tai sysätä ihmisiä enemmän oman edun tavoitteluun.

Petri Uusikylä: Koronapandemia eristämistoimineen ja rajoitteineen on ollut 2000-luvun suurin ”ihmiskoe”. Se on sulkenut työpaikkoja, synnyttänyt työttömyyttä, kaatanut yrityksiä ja johtanut ennenaikaisiin kuolemiin.

Tämä aika on myös synnyttänyt uudenlaista välittämistä, lisännyt auttamisen halua ja saanut vanhemmat kiinnostumaan lastensa koulukäynnistä.

Moni on joutunut salaa myöntämään, että korona on pakottanut heitä vähentämään kierroksia. Pandemia on lisännyt keskittymistä sekä ­läsnäoloa.

Uskon, että kaikkein merkittävimmäksi myönteiseksi koronapandemiasta johtuvaksi muutokseksi saattaa nousta uudenlainen yhteisöllisyys.

Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 5/21.

Lue myös: ”Täältä löytyy seuraa, jos ei halua olla yksin” – Helsingin Kotisatama tarjoaa yhteisöllisyyttä senioreille

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X