Vaimo uhkailee itsemurhalla – miestä hirvittää

”Mie tapan itteni.”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Marjan mieliala on lähes aina alakuloinen.

”Mie tapan itteni.”
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Marjan ja Timon rakkaudentäytteistä avoliittoa on alusta asti varjostanut Marjan sairastama masennus. Marjalla on kyllä parempia kausia, mutta hänen mielialansa on lähes aina alakuloinen.

Nyt Marjan masennus on edennyt ensimmäistä kertaa vakavaksi, mikä huolestuttaa Timoa. Mikään ei tunnu tuottavan Marjalle iloa. Hän jää päiviksi makaamaan sänkyyn pystymättä nousemaan ylös.

”Mie tapan itteni”, Marja uhkaa toisinaan.

Timo ei tiedä, mitä tehdä. Marja käy kyllä terapiassa, mutta siitäkään ei ole ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ollut näkyvää apua.

Pariskunnan liitto natisee liitoksissaan, sillä Marja lopettaa välillä riidatkin dramaattisiin uhkauksiin.

”Entä jos hän todella vahingoittaa itseään. Mitä minä sitten teen? Pystynkö elämään sen tiedon kanssa, etten osannut auttaa rakastani?” Timo kysyy itseltään.

Välillä Timo pohtii eroa, koska arki Marjan kanssa on todella raskasta. Timo joutuu pahimpina aikoina huolehtimaan Marjasta täysin.

Timo ei kuitenkaan halua jättää Marjaa pulaan, eivätkä tunteetkaan ole kuolleet vaikeuksista huolimatta.

Yhteiset kymmenen vuotta velvoittavat jatkamaan eteenpäin yhdessä.

Miten Marja ja Timo onnistuisivat voittamaan vaikeutensa?

Molemmat tarvitsevat apua

Puolison sairastuminen henkiseen tai fyysiseen sairauteen on yksi parisuhteen suurimmista haasteista. Vaikuttaa siltä, että Marja on ollut masentunut koko suhteen ajan. Nyt masennus on syventynyt, ja siihen liittyy uutena myös itsemurhalla uhkailua.

Tekstistä välittyy kuva, että puolisot ovat silti onnistuneet säilyttämään jonkinlaisen arvostuksen ja kunnioituksen välillään niin kuin hyvissä parisuhteissa yleensä on.

Vaikuttaa siltä, että he ovat osanneet ”katsoa sairautta samalta puolelta pöytää”, ja he ovat molemmat ymmärtäneet sitä ja etsineet siihen ratkaisua. Nyt tilanne on muuttunut kuitenkin raskaammaksi, ja Timo pohtii välillä eron mahdollisuutta.

Timon on hyvä ymmärtää, ettei Marja pysty tällä hetkellä masennukseltaan täysipainoiseen elämään. Timo on ymmärrettävästi itsekin kovilla, koska monet asiat arjessa sekä parisuhteen hoitaminen jäävät hänen vastuulleen.

Itsemurhauhkailut on otettava aina vakavasti, ja niistä tulisi puhua. Itsemurhalla uhkailu on tavattoman epäreilua puolisoa kohtaan. Etenkin, jos se on keino pitää puoliso itsellään. Marjan itsemurhapuheet kertovat varmasti hänen pahasta olostaan ja voimattomuudestaan.

Timo voisi kysyä Marjalta suoraan, että haluaako tämä kuolla. Jos tilanne kotona kärjistyy akuutiksi, niin Timo voi hakeutua Marjan kanssa psykiatriseen päivystykseen.

Timon olisi hyvä vaatia Marjaa pysymään hoidon piirissä. Marja ja Timo voisivat miettiä yhdessä Marjan terapeutin kanssa, onko terapia riittävä hoitomuoto. Timoa ei voi valjastaa kantamaan Marjan henkeä omilla harteillaan. Se on kohtuuton taakka kantaa.

Timon olisi hyvä hakea keskusteluapua myös itselleen, jotta hän pystyisi säilyttämään elämänilonsa ja toimintakykynsä. Pahimmassa tapauksessa myös Timo uupuu. Puolisoiden olisi hyvä puhua myös keskenään Timon huolesta ja väsymyksestä syyllistämättä siitä kuitenkaan Marjaa.

Ja toisaalta Timolla on oikeus täysipainoiseen elämään ja omiin tarpeisiin. Hän voi pohtia eroa ja puhua siitäkin vaihtoehdosta jonkun ulkopuolisen tahon, esimerkiksi terapeutin tai läheisen ystävän kanssa. Tässä tarinassa on kyse myös Timon elämästä. Hänenkin väsymyksensä on tultava kuulluksi.

Masennuksen hoito kestää useita vuosia, ja siitä voi myös parantua. Puolisot voisivat yhdessä miettiä, millaisia hyviä hetkiä heillä on ollut vuosien varrella. Auttaisivatko nämä ”hyvän pilkahdukset” vaikeiden aikojen yli?

Terhi Väisänen, psykoterapeutti, Parisuhdekeskus Kataja.

X